Minä en menisi sinne synnytykseen ilman miestäni ja mieheni haluaa myös mukaan. Tilanne on mulla ihan sama kuin sinulla, joka otat ystäväsi, etkä miestäsi..
Miehelläni on kaksi lähes aikuista poikaa ja minulla on kohta viisivuotias tyttö.
En varmaan ajattele, että en selviytyisi tästä yhtä hyvin kuin hänen exänsä joskus selviytyi, päh! Minähän selviän tästä hyvin.
Ajattelen ihan niinkuin ""miesnäkökulma"" kirjoitti. Mies rakastaa minua nyt. Hän erosi koska hänellä ja hänen ex vaimollaan ei sujunut yhteiselo. No meillä menee hyvin ja minä rakastan miestäni ja tarvitsen hänen läsnäoloaan siellä synnytyssalissa. Itseasiassa mulle tulisi kamala olo jos jättäisin mieheni jonnekin sairaalan käytävälle odottamaan tai kotiin. Olisin vähän onneton jos niin tekisin.
Mitä se mies siellä näkee? Rakastamansa vaimon ponnistelemassa hänen lastaan kovalla kivulla maailmaan. Mitä pahaa siinä on? Ei mitään.
Ja kokemuksesta voin sanoa sen, että kun viimeksi synnytin exäni oli mukana..hän on ihan friikki, joka inhoaa verta ja meinaa sipata jo sitä nähdessään, silti pumpulipää yritti vongata jo viikon päästä synnytyksestä, vaikka se on ihan täys mahdotonta