Isä kuoli

[mitäs nyt]

Isä kuoli eilen, miten voi tuntua kuin mitään ei olisi tapahtunut, ihan kuin sivuttaisin koko asian, enkä jotenkin voi uskoa että isä on kuollut?
Onko tämä ihan normaalia?
En vain voi uskoa että isä on kuollut
Enkä voi edes surra koska tuntuu ettei mitään ole tapahtunut :/

 

[qwerty]

olet shokissa. kyllä se surukin sieltä tulee.

 

[Arla ProBioska]

:hug:

 

[nättitähti]

voi,otan osaa. :hug:
ihan normaali on sun reaktio,itsellä oli samanmoinen olo kun rakas isomummuni kuoli aikoinaan.
se on niin omituinen tunne kun toinen on poissa,sitten kun sen tajuaa iskee suru.
voimia sulle.

 

[maria]

:hug: Osanottoni.

 

[Poolo]

Osanotto suruusi. Ihmisen mieli on sellanen, että se alitajunnassaan siirtää traumat tuonnemmas. Jossain vaiheessa suru kyllä tulee ja tapahtunut täytyykin jollain tapaa käsitellä jotta siitä pääsee yli ja voi jatkaa omaa elämää. Tapahtunutta ei tarvitse eikä voikaan unohtaa mutta ajan myötä sen kanssa opii elämään. :hug:

 

[piika-äiti]

Ei näin isoja asioita ota vastaan nopeasti, ja ei suruun ole kaavaa tai aikataulua.
kaikki aikanaan.

 

[suomalainen]

:hug:

 

[elokuu19]

:hug: Sä olet sokissa...kyllä se oikea mielikuva/arki tulee kun sen aika on.Tiedän tunteen!!

 

[ap]

Kiitos kaikille
Välissä olen vähän itkenyt ja sitten se menee ohi. Välissä en tajua koko asiaa ja tuntuu kuin kaikki olisi ennallaan

 

[raja]

mun isä kuoli viime vuona enkä ole oikeastaan vieläkään kunnolla alkanut surra sitä, ja joskus mietin mahdanko koskaan surrakaan
haluaisin mutten osaa enkä pysty

 

[samperi]

:hug:

 

[jybis]

:hug:
mun isä kuoli 1,5v sitten.vähän ennen pojan syntymää.tunnen olevani jotenkin kylmä ihminen kun välillä "ei tunnu missään".vaikka käydään usein haudalla ja kattelen isän kuvia niin olen itkenyt vain pari kertaa.
joskus se hyökkää suru päälle niin että itken monta tuntia ja sitten taas helpottaa.

älä soimaa ittees siitä jos et tunne mitään :hug:

 

[Heffalump]

:hug: mun isä kuoli kans viime vuonna ja oikeastaan vasta hautajaisten jälkeen sen rupesi tajuamaan. :hug:

 

[vieras]

On normaalia, että mieli ei voi käsitellä asiaa.. Itse pystyin käsittelemään vasta vuoden kuluttua. Nyt pikkuhiljaa sitä palasina käsittelen. Tuntui oudolta kun muut, ei niin läheiset ihmiset itkivät ja ottivat osaa. Tuli vaan fiilis että kukas tässä nyt lohduttelee ja ketä.

 

[Elämänlanka]

Voimia sinulle! Kyllä se suru sieltä tulee aikanaan.

 

[vieras]

Voimia sinulle!!

Mun isä kuoli muutama vuosi sitten, kuolema iski tajuntaa vasta hautajaisissa. Ennen niitä tein kaikki hautajaisjärjestelyt ja hoidin kodin ja perheen ihan normaalisti, sitä vaan ei osanut ajatella edes että isä on poissa...

 

[osanottoni]

Oma isäni kuoli myös yllättäen 50-vuotiaana ja heti kuoleman jälkeen minusta tuntui että olen turta.Mikään ei tuntunut miltään,en voinut uskoa tapahtunutta todeksi.Vasta hautajaisissa aloin ymmärtämään että isä ei tule enää ikinä takaisin.Ehkä vuoden verran elin kuin usvassa ja vasta sitten suru iski kunnolla ja saatoin itkeä...

 

[vieras]

"ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa", Lämmin osanotto!

 

[Maine Coon/]

Lämmin osanottoni.Suru tulee aikanaan :hug:

 

[t]

Minun isäni kuoli alkukesästä 45 vuotiaana ja aluksi mietin ihan samaa asiaa että miten tuntuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?... Elikkä turha hätäillä kyllä se suru sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin. niin se tuli minullakin. Ei tuollaisista asioista selvitä ihan hetkessä..tai itse en ole ainakaan päässyt siitä vieläkään yli.

 

[J.t harmaana]

Osanottoni. Kyllä suru tulee, kun sen aika on. Ihmismieli vaan vaati välillä aikaa tajutakseen, mitä on tapahtunut. Sekin kannattaa muistaa, ettei väkisin voi surra ja että surua on monenlaista. Ei kaikki sure esim. itkemällä. Voimia.

 

[J.t harmaana]

Hups...olipas vanha ketju.

 

[katmat]

Isä kuoli eilen, miten voi tuntua kuin mitään ei olisi tapahtunut, ihan kuin sivuttaisin koko asian, enkä jotenkin voi uskoa että isä on kuollut?
Onko tämä ihan normaalia?
En vain voi uskoa että isä on kuollut
Enkä voi edes surra koska tuntuu ettei mitään ole tapahtunut :/

mun isäni kuoli 5 vuotta sitten kun odotin esikoistani.mulla oli viikkoja sellainen olo,että kohta hän soittaa kotinumerostaan niinkuin aina ennenkin ja tuntui ihan hullulta poistaa kännykästä se numero.joten se,että asia ei oo todellinen,on normaalia,se kuuluu sokkivaiheeseen.Surun tunne ym tulevat myöhemmin kun sokkivaihe on mennyt ohi. :hug:

 

[...]

Minä aina toivon kuolevani itse ennen rakkaita ihmisiäni, sillä en kestäisi heidän menetystään. Toivon vaan, että näemme kaikki toisemme paratiisissa!