Jopas oli hyvä kirjoitus tämän aamun hesarissa perhepedistä, imetyksestä ja kestoista: ne luovat paineita äideille ja epätasa-asvoa isien ja äitien välille, isät eivät voi osallistua täyspainoisesti, äiti omii vauvan jne. Kerrankin joku uskaltaa sanoa tämän :xmas: Täti Ranskasta.
(Ei linkkiä koska juttu kopioitu digilehdestä, ei avoimilta verkkosivuilta)
Irti äitikultista
Ekologisen äitiyden ihannointi on mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter. Kestovaipat, perhepeti ja imetys lisäävät epätasa-arvoa.
Filosofi ja feministi Elisabeth Badinterin mukaan omistautunut äitikultti kuormittaa naisia ja lisää miesten poissaoloa. Näin viattomasta vauvasta on tullut miehisen sorron paras liittolainen.
Pariisi. Filosofi Elisabeth Badinterin käsi lentää kaaressa osoittamaan koristeellista parveketta. Sieltä avautuu näkymä Pariisin kuuluisimpaan puistoon, Luxembourgiin.
"Luxembourgin puisto on ollut minulle oiva laboratorio. Seuraan äitejä hiekkalaatikolla. Usein he näyttävät toivottoman ikävystyneiltä", Badinter kertoo kotonaan.
"Minä haluaisin sanoa heille: jos teistä on niin kamalaa olla puistossa pienten lasten kanssa, hyvänen aika, tehkää jotain muuta! Viekää lapsi päiväkotiin!"
Badinter, 65, on vuosikymmeniä ollut Ranskan arvostetuimpia filosofeja ja feministejä. Helmikuussa ilmestynyt, Flammarionin kustantama uutuuskirja Le Conflit - La femme et la mère eli Konflikti: nainen ja äiti aiheutti kiivaan debatin, joka jatkuu edelleen.
Badinter kirjaa teoksessa havainnoimaansa suuntausta, jossa äidin rooli lastenhoidossa on korostunut dramaattisesti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Ranskalaisfilosofi on luonnollisesti muokannut teesistä provosoivaa tekstiä.
"Viattomasta vauvasta on tullut ilman hänen omaa tahtoaan miehisen sorron paras liittolainen", Badinter kirjoittaa.
Äitiyden lisääntyvää painolastia perustellaan luonnollisuudella ja ekologialla.
"On hyvä tehdä itse kotiruokaa purkkiruokien sijasta, käyttää kestovaippoja, imettää pitkään ja lapsentahtisesti. Sitten vielä päiväkotien johtajat suosittelevat, että yksivuotiaiden kanssa olisi paras olla kotona."
"Vaatimusten lista muodostuu taakaksi, joka tekee työhön paluusta yhä vaikeampaa", filosofi sanoo.
Badinterin mukaan naisia painostetaan nykyisin imettämiseen. Se on hänestä väärin.
"Imetys on niin henkilökohtainen asia, että naisen pitäisi yksin saada päättää."
Badinterin väitteet ovat herättäneet Ranskassa sekä ihailua että kiivasta arvostelua.
Nelikymppinen vihreiden puheenjohtaja Cécile Duflot moitti, että 65-vuotias Badinter ei tunne nykytodellisuutta. Nykyäänhän miehetkin voivat hoitaa vauvoja ja pestä vaippoja, muistutti Duflot.
"Tuo on huvittavaa", vastaa Badinter.
"Kumpikohan meistä ei tunne nykytodellisuutta? Duflot ei tiedä, että kotitöistä naiset hoitavat valtaosan. Eivät miehet niitä vaippoja pese."
Ranskan tilastokeskuksen mukaan naiset huolehtivat lähes 80 prosentista kotitöitä, Badinter muistuttaa. Suomessa vastaava osuus on Tilastokeskuksen mukaan vähän pienempi, 61 prosenttia. Suomessa työnjako myös tasoittuu lasten kasvaessa.
Badinteria on moitittu myös äitiysvihamieliseksi. Se selkeästi ärsyttää filosofia.
"Tätä minä en sanoisi ranskalaiselle lehdelle, sillä en halua puhua yksityiselämästäni. Mutta sinulle voin sen sanoa. Minulla on kolme lasta. Raskaudet ja lasten saaminen ovat olleet elämäni hienoimpia aikoja. Minusta voi sanoa mitä vain, mutta ei sitä, että olisin äitiysvihamielinen. En vain halua, että yhtä naiseuden ja äitiyden mallia tuputetaan kaikille."
Vaikka Badinter ei halua puhua yksityisasioistaan, kaikki Ranskassa tuntevat hänen aviomiehensä, entisen oikeusministerin ja ihaillun ihmisoikeuksien ajajan Robert Badinterin. Konflikti-teoskin on omistettu "Robertille".
Elisabeth Badinterin mukaan naiset voivat reagoida kolmella tavalla äitiyden kasvaviin vaatimuksiin.
"Ensinnäkin ovat ne naiset, jotka vetäytyvät kotiin."
Badinterin mukaan tämä yleistyy, koska työelämä on yhä rankempaa ja hajanaisempaa. Jos arvostusta tuntuu mahdottomalta saada työssä, voi äitiydelle omistautuminen tuntua mielekkäältä.
Toinen ryhmä ovat naiset, jotka haluavat omistautua työlle ja muulle elämälle ja valitsevat lapsettomuuden.
"Minua kiinnostaa kolmas, väliin jäävä ryhmä, joka haluaisi yhdistää perheen ja muut kunnianhimot. Se on yhä vaikeampaa."
Itse asiassa Badinterin moittima trendi on Suomessa paljon pidemmällä kuin Ranskassa.
Suomessa lapset hoidetaan kotona paljon pidempään kuin Ranskassa. Alle kolmevuotiaista vain noin 25 prosenttia on päivähoidossa. Ranskassa äitiysvapaa päättyy lapsen ollessa kolme kuukautta. Sen jälkeen moni äiti lähtee töihin. Vauvat viedään päivähoitoon tai kotiin palkataan hoitaja.
Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"
Kaikissa Pohjoismaissa imetys on suositumpaa ja sitä jatketaan pidempään kuin Ranskassa, joka on imetystilastojen häntäpäässä.
"Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta?" räväkkä filosofi pohtii.
Kestovaipat ja perhepetikin, kaksi Badinterin inhokkia, vaikuttavat olevan Suomessa yleisempiä kuin Ranskassa. Perhepeti on Badinterin mukaan haitaksi parisuhteelle.
Toisaalta Badinter arvostaa pohjoismaista perhepolitiikkamallia.
"Pohjoismaissa on todella yritetty saada isät ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Tulokset eivät ole fantastisia, mutta Ranskassa tässä ollaan täydellisesti epäonnistuttu. Ja kyllä Ranskan pitäisi pidentää äitiysvapaata. Nykyinen 12 viikkoa on liian lyhyt."
Vaikka Badinterin teos herätti kiistelyä, hän edustaa hyvin perinteistä ranskalaista käsitystä naiseudesta. Sen ytimessä on ajatus naisesta nimenomaan naisena. Vauvan tarpeita ei pitäisi käyttää naisen valinnanvapauden kutistamiseen, Badinter tiivistää.
"Ranskassa on perinteinen arvo, että nainen on ennen kaikkea tärkeä, eikä vain lapsi."
Vaikka äitiyden painolasti Ranskassa on Suomea pienempi, ranskattaret kohtaavat paljon muita odotuksia. Nekin voivat ahdistaa.
"Ranskassa on ajatus, että pariskunta on tärkeämpi kuin lapsi. Monen naisen syy olla imettämättä on se, että he pelkäävät sen häiritsevän parisuhdetta. Rinta kuuluu enemmän miehelle kuin lapselle."
Ranskan historiassa oli pitkä kausi, jolloin lapsista huolehtivat lähinnä imettäjät.
"Uskottiin, että sperma saa äidinmaidon happanemaan. Joten imettäminen ja seksi eivät sopineet yhteen. Naiset eivät imettäneet, jotta miehet eivät olisi lähteneet muualle."
Lasten lähettäminen kodin ulkopuolelle tuntemattomien huomaan heijastui kuolleisuuteen: 1700-luvulla puolet lapsista kuoli ennen kymmenvuotissyntymäpäiviään.
Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau käänsi suuntauksen ajatuksella, että ihmisten täytyy palata lähemmäs luontoa ja äitien siis hoitaa poikasiaan. Tämä linja vakiintui porvarilliseksi ihanteeksi.
"Vasta 1970-luvulla alkoi uusi feminismi, joka sysäsi vastuuta myös isille. Mutta kehitys katkesi, kun amerikkalainen, sukupuolieroja korostava feminismi yleistyi. Ei ole enää yhtenäistä naisasialiikettä, joka vaatisi tasa-arvoista työnjakoa, vaan on toistensa kanssa erimielisiä naisliikkeitä."
Niin, eikö vauvan sijaan pitäisi syyttää epäreilua työnjakoa ja poissa olevia isiä?
"Kyllä, minusta kotitöiden epäreilu jakaminen on suurin epätasa-arvon syy. Palkkaerojenkin taustalla on minusta naisten taakka kotona. Saarnaan kotitöiden jakamisesta päivittäin, mutta tämän kirjan näkökulma on eri."
Badinterin mukaan nykyinen äitikultti valitettavasti vain lisää miesten poissaoloa.
"Eikä tässä suuntauksessa ole kyse miesten salaliitosta."
Yksi Badinterin ankaran kritiikin kohteista on amerikkalainen Leche League, joka on maailmanlaajuisesti lobannut imettämisen puolesta ja joka Badinterin mielestä painostaa äitiydelle omistautumiseen. Liike koostuu vain naisista. Muutoin hän syyttää "radikaalia ekologista liikettä".
"En tietenkään vastusta ekologisuutta, mutta siinä ei pitäisi uhrata naisten vapautta."
Badinterin mukaan ranskattaret ovat tähän mennessä paineista huolimatta onnistuneet vastustamaan täydellisen äidin kulttia ja pysyttelemään "keskinkertaisina äiteinä, joilla on myös muita kunnianhimoja kuin äitiys".
"Jos tyytyy keskinkertaisuuteen äitiydessä, on helpompi olla myös kumppani ja nainen."
Hänestä se voi olla yksi salaisuus Ranskan korkeaan syntyvyyteen: koska ranskattaret eivät ota äitiydestä järkyttävää painetta, äitiys ei tunnu niin raskaalta. Silloin lapsiluvunkin annetaan kasvaa.
Miten filosofi ja kolmen lapsen äiti sitten neuvoisi äitejä ja naisia?
"Ehkä tärkeintä on löytää oikea välimatka: äiti ei saa olla liian poissa oleva, mutta ei pidä olla liian läsnä, liian ahdistavakaan", Badinter sanoo.
"Mutta on hirveän vaikeaa olla riittävän hyvä äiti. Jos joskus kokee tekevänsä jotain oikein, huomaa myöhemmin olleensa väärässä."
