Inttikysely

Täähän nyt saa teidät jotkut tulistumaan, mutta ajattelin tehdä kyselyn kuinka moni on ylpeä miehestään, joka on käynyt intin? Itse en katselis valtion pakollisesta työstä (työksi kun sitä voisi nimittää ) kieltäytyjää. Kyllä se intti nyt vaan sen verran merkkaa, että mies on mies, joka on valmis tekemään mitä hänelle kuuluu, eikä ole heti luistamassa pois keinolla millä hyvänsä. Ja tähän kategoriaan ei siis kuulu ne, jotka eivät kykene olemaan intissä sairauden vuoksi.

 

blaablablaablaablaa.

 

mä olen kyllä ylpeä miehestäni, mutta se ei liity mitenkään armeijaan, olisin tyytyväisempi, jos hän olisi valinnut siviilipalveluksen.

 

on käynyt, mutta yhtä rakas tuo olisi vaikka ei intissä olisi ollutkaan

 

Enpä laita mihinkään kastiin miestä on käynyt intin tai ei.
Oma mies on käynyt.Mutta en sillä perusteella ketään tyrmäisi onko käynyt intin vai ei.

 

Ylpeä olen muista asioista.. Minusta oli kiva että mies viihtyi ja nautti inttiajasta, hänestä siellä oli mielekästä olla se vuosi ja hän sai sieltä uusia kavereita =)

 

Olen ylpea , kavi viela Utin Laskuvarjojaakarikoulun. Sinnehan on kovat fyysiset sisaanpaasykokeet, joten turhat jatkat sinne eivat edes paase

 

Emme olisi tavanneet, ellei hän olisi käynyt armeijaa, joten siinä mielessä hyvä juttu, että kävi =) Mutta ei se minusta mikään miehenmitta ole. Ainakaan ainoa.

 

Varo vaan sota tästä aiheesta syttyy

Olen ylpeä miehestäni kun on käynyt armeijan ja kävi RUK:in

on ollut jopa hyötyäkin työpaikan saamisessa tuolla johtajakoulutuksella.

 

Varo vaan sota tästä aiheesta syttyy

Olen ylpeä miehestäni kun on käynyt armeijan ja kävi RUK:in

on ollut jopa hyötyäkin työpaikan saamisessa tuolla johtajakoulutuksella.

Mun mies missas ton RUK:in keuhkokuumeen takia :/

 

mies ei ole käynyt,mutta minä kyllä!
mies tuo silti on!

 

On käynyt intin.
Mut ihan sama vaikkei oiskaan käyny, rakas on silti :heart:

 

Emme olisi tavanneet, ellei hän olisi käynyt armeijaa, joten siinä mielessä hyvä juttu, että kävi =) Mutta ei se minusta mikään miehenmitta ole. Ainakaan ainoa.

Pikkusen peesaan.

Mulla on muutes yksi miespuolinen ystävä, joka on asunut suurimman osan elämästään Suomessa ja kun aikuisiällä viimein sai kansalaisuuden olisi halunnut meidän armeijaan, mutta sitä ei huolittu! Kuulovamman takia muka. Sillä on aika aktiivinen elämä kumminki vammastaan huolimatta. Ei uskois, että olis mitenkään inttiin vaikuttanu.

 

Varo vaan sota tästä aiheesta syttyy

Olen ylpeä miehestäni kun on käynyt armeijan ja kävi RUK:in

on ollut jopa hyötyäkin työpaikan saamisessa tuolla johtajakoulutuksella.

Samat sanat prikulleen !

 

Mä oon ylpeä miehestäni, joka on käynyt intin. Olisin myös ylpeä, jos hän olisi käynyt sivarin tai vaikka olisi saanut lääkäriltä lausunnon olla osallistumatta koko touhuihin. Mutta en olisi ylpeä miehestäni, jos hän olisi syyttä ollut menemättä minnekään.

 

Meillä mies käynyt myös armeijan (tosin b miehenä) ja yhtä paljon sitä rakastaisin, vaikka olis totaalikieltäytyjä.

 

Pitäisikö mun olla sitten TOOOSI ylpeä mun miehestä, kun hän on käynyt vapaaehtoisena armeijan?? Meni siis 17-vuotiaana.

 

Olen ylpeä miehestäni mm. siksi, että hän kävi armeijan

 

Mies on käynyt intin, b-miehenä ja lähinnä sairaalassa maaten. Valtiolta meni rahat siinä suhteessa hukkaan ja huonosti mennyt intti koversi pitkään miehen itsetuntoa. Varsinkin kun parhaat kaverinsa ovat taistelusukeltajia ja laskuvarjojääkäreitä.

 

Edelleenkin olen sitä mieltä että miesten kuuluu käydä armeija. (niin paljon sontaa kun tuon mielipiteen takia niskaan satoi/sataakin).

Mutta; se armeijan käyminen ei ole ainoa asia mitä miehessäni arvostan ja mikä tekee miehestä miehen.

 

Mun mies ei ole inttiä käynyt, siitä syystä että hänen kotimaassaan intti kestää sen puolitoista vuotta, ja on oikeasti sata kertaa rankempi ja vaarallisempi kuin Suomen valtion poikaleiri josta pääsee lomalle jatkuvasti, jne. Siellä on vaarana päästä hengestään, moni tuttuni on ollut mukana tulitaisteluissa sissejä vastaan, jne. Arvostan miestäni siksi, että hän ei mene armeijaan, vaan säästää minut puolentoista vuoden jatkuvalta pelolta ja stressiltä, sekä siltä, että saisin lohduttaa isäänsä ikävöiviä lapsia.

 

Edelleenkin olen sitä mieltä että miesten kuuluu käydä armeija. (niin paljon sontaa kun tuon mielipiteen takia niskaan satoi/sataakin).

Mutta; se armeijan käyminen ei ole ainoa asia mitä miehessäni arvostan ja mikä tekee miehestä miehen.

Mä olen täysin samaa mieltä. Lisäys kuitenkin että ymmärrän jos inttiä ei käydä terveydellisten syiden takia.

 

Olen ylpea , kavi viela Utin Laskuvarjojaakarikoulun. Sinnehan on kovat fyysiset sisaanpaasykokeet, joten turhat jatkat sinne eivat edes paase

Mun mies on käynyt sen myös! Seinällä olevista todistuksista päätellen on ollut sielä ainakin 1998-1999.

 

mä olen ylpeä ukkelistani, mutta armeijan käymisellä tai käymättä jättämisellä ei kyllä ole osaa eikä arpaa sen asian suhteen. ihana mies mulla. <3

 

Ei mulla tuota miestä ois jos ei ois inttiä käynyt