Tupasvilla, en tiedä susta miten reagoit hormoneihin, mut tuli viestistäsi elävästi mieleen miten mulla on ollut hermot kireellä molemmilla kerroilla kun olen Puregonia pistellyt just siinä 1-3 päivää ennen inssiä. Luulen että osan tekee Puregon, osan se stressi mikä siihen liittyy (kaikki jännitys siitä, että onko niitä folleja kasvanut ja mihin päivään ultrat ja inssi osuu ja miten sen muun elämän taas järjestää niiden ympärillä yms. yms.). Tällä yritän vaan sanoa, että voihan olla, että sun toivottomuus ja ärtyisyys johtuu nyt jostain ihan muusta kuin siitä, että oikeesti olis syytä odottaa negatiivista tulosta tms. Sullahan vaikutti olevan asiat inssin suhteen ihan loistavasti kun kokonaista 3 follia siellä köllötteli ja sielläpäin vielä suostuvat inssinkin siinä tilanteessa tekemään (toisin kuin täällä). Joten koita jaksaa mielialan heilahduksia ja toivottavasti se toiveikkuuskin sieltä vielä löytyy. Tsemppiä toivottelen!
Täällä pp 7, eikä edelleenkään tuntemuksia. Tää piinailu on rasittavaa!!! En mitenkään tietoisesti jännäile enkä edes paljon mieti lopputulosta, mutta huomaan, että jotenkin tää epätietoisuus vaan halvaannuttaa mut. Yritän selviytyä vaan päivän kerrallaan eteenpäin, mistään en oikein nauti, ei tunnu surua eikä iloakaan, sellainen turta fiilis vaan. Menispä aika nopeasti, tää odottaminen on pahinta. Tai no ei oo, kyllä se pettymys on pahinta, mut tääkin on ikävää!
Täällä pp 7, eikä edelleenkään tuntemuksia. Tää piinailu on rasittavaa!!! En mitenkään tietoisesti jännäile enkä edes paljon mieti lopputulosta, mutta huomaan, että jotenkin tää epätietoisuus vaan halvaannuttaa mut. Yritän selviytyä vaan päivän kerrallaan eteenpäin, mistään en oikein nauti, ei tunnu surua eikä iloakaan, sellainen turta fiilis vaan. Menispä aika nopeasti, tää odottaminen on pahinta. Tai no ei oo, kyllä se pettymys on pahinta, mut tääkin on ikävää!