Jypylle voimia ja ihan kuin negresco sanoi: ei kannata vielä heittää toivoa, koska oikeasti onnistumisprosentit ei oo fifty-fifty, mut ei myöskään välttämättä huonone inssien määrän kasvaessa. Saikku on hyvä vaihtoehto tai muuten vaan inssin lähipäivien rauhottaminen kaikelta turhalta ja itsensä hemmottelu, jotta ajatukset pysyy poissa tämän asian jauhamisesta. Hyvä kirja, leffa, juttuseura tai ihan itsekseen kotona hyvää musiikkia kuunnellen tekee ihmeitä, päiväunista puhumattakaan. Pumpulienkelille ja muille lähipäivinä inssin tehneille sekä piinailijoille kans tsemppiä, samat ohjeet sopii mainiosti myös piinaviikkoihin varsinki testipäivän lähestyessä ja mielen kiristyessä...
Täällä menossa KP 11 ja vaan yks isompi folli 16 mm jököttää vasemmalla puolella kystan vieressä, mut pakko vaan uskoa ihmeisiin. Ilmeisesti kokoa ei ollu vielä tarpeeks, koska pe on taas ultra, ja todennäköisesti sunnuntaina inssi (omien laskujeni mukaan). Oikealla oli ilmeisesti pari pienempää 10 mm follia, mut eivät taida ehtii mukaan...
Täälläkin nyt tokavika kierros menossa, ja sit taitaa meitäkin kutsua IVF, jos vaan saadaan tarpeeksi rahaa kasaan. Ollaan jonossa julkisen puolen ilmaisiin hoitoihin, mutta jono oli vuoden alussa 4 vuotta ja sieltä poistetaan 40 täyttäneet, joten naftiks menee mulla, joka oon nyt 37, eli taidetaan kokeilla yksityisellä ainakin muutama kierros (tosiaan rahatilanteesta riippuen). Viimeinen vaihtoehto on sit adoptio, mut onneks se on täällä vähän Suomea helpompaa, nopeampaa ja halvempaa (myös esim. sinkut ja homoparit saa adoptoida, ja täällä on myös kotimaisia lapsia tarjolla), ja paperisota on jo käyty läpi pari vuotta sitten haastatteluineen, eli hakemus lähtee varmaan sitten vetämään Kolumbiaan vuodenvaihteen jälkeen, ellei nyt hoidot tuota tulosta. Ilmeisesti 3 vuoden sisällä pitäisi olla lapsi kainalossa, näin ainakin kursseilla ja tiedotuskeskuksessa luvataan.
Meillä mies on ollut adoption kannalla ihan alusta lähtien, mutta itse olen haikaillut myös odotusajan kokemista omassa kehossa. Toisaalta olen jo niin monta vuotta totutellut ajatukseen ja tunnen aikuisia adoptiolapsia sekä muita adoptioperheitä, joten ei se enää niin vieraalta tunnu. Nyt kuitenkin haluan keskittää resurssit näihin viimeisiin kierroksiin, ja sitten ottaa adoption uudelleen puheeksi, ellei hoidot toimi.
Sitten piti vielä lääkkeistä sanoa, että mulla vaihdettiin Fostipur aiemmin tehonneeseen Puregoniin tässä kierrossa, ja ainakin follit näyttää kasvavan nopeammin, mutta tosiaan tuloksena on vain yksi aiempien kahden tai kolmen follin sijaan. Irrotuspiikki annetaan 36 tuntia ennen inssiä (kl 12 yöllä) ja sitten syödään lugeja kuukautisten alkamiseen asti (tai raskauden alkaessa ekan kolmanneksen ajan). Mut noi taitaa kaikki olla tarpeen ku luovuttajan tavaralla mennään, eikä mahdollisuuksia voi parantaa luomuillen...
Ei muuta kun tsemppiä loppuviikkoon kaikille täällä, ja toivottavasti pian joku tulee kertomaan kauan kaivattuja plussauutisia!!!