Inseminaatio 2011

Kiitos KarolinaM!

Sen verran tulin pyörähtämään että kerron vähän eilisestä. Iltapäivä töissä meni ihan pyllylleen. Töihin keskittymisestä ei tullut yhtään mitään ja yhtäkkiä kyyneleet vaan alkoivat valua pitkin poskia. Onneks vessa on tossa melkein työhuonetta vastapäätä. Sinne sitten syöksyin itkemään. Myös kotimatka (onneksi omassa autossa miehen ajaessa) meni hysteerisesti itkien.

Ilta kului samoissa merkeissä. Mies lähti salille purkamaan pahaa oloaan ja sillä aikaa minä surffasin netissä ja luin kaikenmaailman keskustelupalstoja. Miehen kotiuduttua näytin hänellekin niitä keskusteluketjuja ja tulimme nyt yhdessä tuumin lopullisesti siihen päätökseen että emme jatka enää näiden inssihoitojen jälkeen. Mies on tähän astikin suhtautunut IVF-hoitoihin epäilevästi. Kun miettii kustannuksia sekä sitä ettei siitäkään välttämättä ole apua niin päätimme että lisää lainaa ei pankista lähdetä ottamaan. Lisäksi kun luimme keskusteluja punktiosta ja siitä mitä kaikkea siitä voi seurata (hyperi) niin mies totesi että hän ei halua että vaarannetaan mun terveyttä. Mähän sairastan erittäin harvinaista verenvuototautia ja sen aiheuttamien leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden takia olen kerran joutunut sairaalaan teholle ja hengen lähtö oli silloin enemmän kuin lähellä.

Nyt yritän kerätä itseni että jaksaisin vielä sen kolmannen inssin, vaikka itse en todellakaan jaksa enää uskoa ihmeisiin. Mutta teen sen hammasta purren. Eipä sitten tarvitse katua että jätin tämän polkun kulkemisen kesken.

terveisin Jypy
 
Voi Jypy, menee jotenkin ihan sanattomaksi kun lukee kokemuksiasi :( Voi kun näitä suruja ja murheita ei niin kellekkää toivois, jotenkin niin lohdutonta ajatella että oliko se nyt sit siinä. Mutta en voi muuta kuin toivottaa sydämestäni mahdottoman paljon onnea kolmanteen inssiin ja tsemppiä siihen ison halin kera. Kun eihän sitä koskaan tiedä... Nyt en muista oliko sinulla lugesteroni käytössä inssin jälkeen, mutta ellei niin sekin kannattais kyllä ottaa.
Niin ja onneksi sinulla on ihana mies siellä tukemassa, se on tosi tärkeetä. Koita jaksella siellä kaiken myllerryksen keskellä ja ota saikkua jos tuntuu ettei jaksa työasioita ajatella. Toi on kuitenkin niin iso juttu nieltäväksi. Voimia!
 
Olen Jypy todella pahoillani :hug:
En ymmärrä miten jaksat näinkin hyvin. Itse olen ihan romuna ja meillä on kuitenkin vielä ivf-hoidot edessä. Ne hetket kun toivottomuus iskee... Eräs ystäväni kirjoitti näiltä ajoilta päiväkirjaa ja sanoi, että ei oikein vieläkään pysty niitä lukemaan. Silloin olo helpottui edes hiukan, kun voit TODELLA kertoa miltä OIKEASTI tuntuu. Välillä ainakin itse koen, että edes omalle miehelle ei halua/osaa kertoa täysin sitä omaa tunnemaailmaa ja sen myrskyjä. Mainittakoon, että tämä kyseinen ystäväni on adoptoinut sittemmin kaksi lasta, eronnut, löytänyt uuden miehen ja nyt kun hän täytti 40 vuotta, synnytti hän pienen pojan:) Halusin kertoa tämän, jos se toisi edes hitusen toivoa... Ja jypy, älä pyytele anteeksi kun täällä purat tuntojasi! Itse ainakin ajattelen niin, että sitä varten me kaikki täällä olemme. Kun toisella on vaikeampi hetki, toisella voi olla taas sillä hetkellä voimia toisten tsemppaamiseen.

Meillä tosiaan oli tänään kolmas ja viimeinen inssi ja matkaan lähti 20 milj. simppaa. Rakkula oli ma 17mm, niin kuin yleensä aina. Eikös tämä ole aika pieni? Tai mitä teillä muilla on ollut? Mahikset onnistumiseen ovat joka tapauksessa pienet, sillä rakkula on vasemmalla puolella ja multa on sieltä poistettu munanjohdin.

Tsemppiä ja voimia kaikille piinailijoille:heart:
 
Jypy! Voi p***a! Oon todella pahoillani teijän puolesta. Voimia teille! Nyt vaan yrität saada itelles jotenkin positiivisen mielen (tiedän, että vaikeeta tossa tilanteessa) ja täräytät toiveikkaana sinne kolmanteen inssiin ;) Uskon, että ihmisen omalla "mielellä" on myös oma osansa näissä jutuissa. Ei siis vielä hanskoja tiskiin!!! :)
 
Jypylle voimia ja ihan kuin negresco sanoi: ei kannata vielä heittää toivoa, koska oikeasti onnistumisprosentit ei oo fifty-fifty, mut ei myöskään välttämättä huonone inssien määrän kasvaessa. Saikku on hyvä vaihtoehto tai muuten vaan inssin lähipäivien rauhottaminen kaikelta turhalta ja itsensä hemmottelu, jotta ajatukset pysyy poissa tämän asian jauhamisesta. Hyvä kirja, leffa, juttuseura tai ihan itsekseen kotona hyvää musiikkia kuunnellen tekee ihmeitä, päiväunista puhumattakaan. Pumpulienkelille ja muille lähipäivinä inssin tehneille sekä piinailijoille kans tsemppiä, samat ohjeet sopii mainiosti myös piinaviikkoihin varsinki testipäivän lähestyessä ja mielen kiristyessä...

Täällä menossa KP 11 ja vaan yks isompi folli 16 mm jököttää vasemmalla puolella kystan vieressä, mut pakko vaan uskoa ihmeisiin. Ilmeisesti kokoa ei ollu vielä tarpeeks, koska pe on taas ultra, ja todennäköisesti sunnuntaina inssi (omien laskujeni mukaan). Oikealla oli ilmeisesti pari pienempää 10 mm follia, mut eivät taida ehtii mukaan...

Täälläkin nyt tokavika kierros menossa, ja sit taitaa meitäkin kutsua IVF, jos vaan saadaan tarpeeksi rahaa kasaan. Ollaan jonossa julkisen puolen ilmaisiin hoitoihin, mutta jono oli vuoden alussa 4 vuotta ja sieltä poistetaan 40 täyttäneet, joten naftiks menee mulla, joka oon nyt 37, eli taidetaan kokeilla yksityisellä ainakin muutama kierros (tosiaan rahatilanteesta riippuen). Viimeinen vaihtoehto on sit adoptio, mut onneks se on täällä vähän Suomea helpompaa, nopeampaa ja halvempaa (myös esim. sinkut ja homoparit saa adoptoida, ja täällä on myös kotimaisia lapsia tarjolla), ja paperisota on jo käyty läpi pari vuotta sitten haastatteluineen, eli hakemus lähtee varmaan sitten vetämään Kolumbiaan vuodenvaihteen jälkeen, ellei nyt hoidot tuota tulosta. Ilmeisesti 3 vuoden sisällä pitäisi olla lapsi kainalossa, näin ainakin kursseilla ja tiedotuskeskuksessa luvataan.

Meillä mies on ollut adoption kannalla ihan alusta lähtien, mutta itse olen haikaillut myös odotusajan kokemista omassa kehossa. Toisaalta olen jo niin monta vuotta totutellut ajatukseen ja tunnen aikuisia adoptiolapsia sekä muita adoptioperheitä, joten ei se enää niin vieraalta tunnu. Nyt kuitenkin haluan keskittää resurssit näihin viimeisiin kierroksiin, ja sitten ottaa adoption uudelleen puheeksi, ellei hoidot toimi.

Sitten piti vielä lääkkeistä sanoa, että mulla vaihdettiin Fostipur aiemmin tehonneeseen Puregoniin tässä kierrossa, ja ainakin follit näyttää kasvavan nopeammin, mutta tosiaan tuloksena on vain yksi aiempien kahden tai kolmen follin sijaan. Irrotuspiikki annetaan 36 tuntia ennen inssiä (kl 12 yöllä) ja sitten syödään lugeja kuukautisten alkamiseen asti (tai raskauden alkaessa ekan kolmanneksen ajan). Mut noi taitaa kaikki olla tarpeen ku luovuttajan tavaralla mennään, eikä mahdollisuuksia voi parantaa luomuillen...

Ei muuta kun tsemppiä loppuviikkoon kaikille täällä, ja toivottavasti pian joku tulee kertomaan kauan kaivattuja plussauutisia!!!
 
Hei!

Täältä löytyisi yksi "kohtalotoveri" lisää. Luin ketjustanne viimeisimpiä viestejä ja harmi, että joku joutuu jättämään hoidot insseihin. Toki omalla terveydelläkään ei kannata leikkiä. Toivottavasti kuitenkin inssi Jypy onnistuisi seuraavalla kerralla, toki tiedän tunteen että onnistumisprosentti on siinä kuitenkin mitä on.

Eli taustaa meistä. Minä 29 v ja mies 30 v ja ehkäisy jätetty 02/10. Esikoista olemme yrittämässä, mutta taisi tulla tästä pitkä ja kivinen tie. Eli eka plussa tuli ekasta kerrasta kun oli mahdollista ajoittaa peittojen heiluttelut oviksen tienoille 06/10, mutta tämä raskaus todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi rv 13 (keskeytynyt rv 7+3). Tämän jälkeen suoraan uutta yritystä heti kaavinnan jälkeen ja toisesta clomiavusteisesta kierrosta plussasin 03/11. Mutta tämä todettiin rv 7 tuulimunaksi ja jälleen kaavinta juuri ennen vappua 2011. Sen jälkeen sain taisteltua lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuuspolille (periaatteessa keskenmenosta taas alettaisiin kai laskea sitä vuotta uudelleen). No koska poli on kesät kiinni, saatiin clomit kesäksi käyttöön ja kyllähän ne ovulaation saivat aikaiseksi, mutta limakalvo oheni niin, ettei mahdollinen kiinnittyminen olisi onnistunut.

Elokuussa 2011 päästiin sitten onneksi heti tutkimuksiin, miehen simpat priimaa tavaraa, mutta minä... ovulaatio ei tapahdu kunnolla ilman lääkkeitä, limis liian ohut ja luteaalivaihe liian lyhyt. Nyt sitten vihdoin tähän kiertoon sain femarit 2 tbl/pv ja sen jälkeen fostimon piikit ja irroituspiikki. Tänään sitten olikin jo eka inssi. Olis haluttu kyllä jättää inssit väliin, koska lukemani perusteella aika huonot onnistumismahdollisuudet, mutta lääkärin mielestä eka pitää kokeilla inssiä. No kyllähän nyt saatiin kaksi hyvää follia aikaiseksi ja toinen oli jo irronnut ennen inssiä ja toinen irtoamaisillaan, mutta limis alarajoilla vain 7 mm. Loppukiertoon sitten luget ja disperiini (veritulppa aiemmin e-pillereistä).

Onneksi tänään oli eri lääkäri ja sovittiin, että ei ole pakko käydä enää tämän jälkeen insseissä vaan, voidaan femareiden avulla loppuvuosi kotona yrittää ja halutessa voidaan myös pistoshoitoja käyttää lisänä, jos kiertoa seurataan. Meillä hoitoihin pitkä matka, joten vaikeuksia saada simpat ehjinä labraan. Oltaisiin menty muuten yksityiselle, mutta kun sinne on vielä 200 km pidempi matka kuin julkiselle. Tosin ikävää, kun IVF hoidot alkavat vain alkusyksyllä ja tammikuussa, joten joudutaan odottamaan koeputkihedelmöitystä varten tuota tammikuuta. Tuntuu, että jokainen kuukausi matelee niin hitaasti. En tiedä edes pelkäänkö enemmän sitä että en tulisi enää koskaan raskaaksi vai sitä että tulen raskaaksi, koska pelko kolmannesta keskenmenosta on suuri.

Eli piinailua tässä pari viikkoa edessä, toiveet eivät kovin suuret tosin ole. Mutta olihan tämä ainakin kivuton vaihtoehto, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään pienen käärön eteen?!?

Koska olemme hoidossa julkisella ja näin ekakertalaisina, ei meille kiireiset lääkäri juurikaan ole kertoneet insseistä tms. siihen liittyvistä asioista, eikä itse ole ymmärtänyt kysyä. Onko normaalia, että inssin jälkeen on alavatsakipuja? Toki nämähän voivat olla oviskipujakin... Kannattaako/auttaako raskausmahdollisuuksissa, jos kotona puuhastelee inssin jälkeen?

Tsemppiä kaikille hoitoihin ja kyllä me kaikki ansaittas omat vauvat. Ei oo elämä reilua, kun toiset saa vaikkei tahdo ja toiset ei saa vaikka kuinka tahtois...
 
Voi jypy kovasti halli ja totta ei vielä kannata luoppu kyllä se aurinko vielä paista meille.
Pumpulienkeli kivaa että inssi on tehty nyt piinailaan yhdessa, tosin minulla ei ole kova odotukset, mulla tuli aika runsas valkovuoto ja alavatsa välillä vihloo ja vällillä tuntus et en pyysty olla suorassa todella kivulias..käytätko muuten luget? jo minullakin on viimeinen inssi ja sitten ivf...
Luru-73 miten meni?
Nippe82 onnea myös:)
ei muuta kun toivon kaikille meitä pluuuusssssa;)
 
Blaah pelkäänpä että ovis on ahkerasta tikuttelusta huolimatta mennyt ohi. Rakkula oli nimittäin maanantaina 16-17mm eikä ovisplussaa ole kuulunut :( Olis pitäny olla tiistai tai keskiviikko. Huomenna edessä joko toinen inssi (irrotuspiikillä ettei mee ainakaan vkl:lle) tai sitten todetaan että rakkula on tosiaan puhjennut omia aikojaan ja tämä kierto on mennyt hukkaan.. Turhauttavaa. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa tulee olemaan jos joskus pitää lähteä IVF-hoitoihin, ihan oikeesti saa miettiä että kestääkö pää.

Me ei olla puhuttu juuri kenellekään lukuunottamatta yhtä ystävääni näistä hoidoista, jotenkin se vaan tuntuu niin vaikealta asialta. Ihanaa että täällä saa purkaa tuntojaan ja tukea muilta samassa tilanteessa olevilta! Kyllä se vaan antaa voimia. Ja kyllä me vielä onnistutaan kaikki, onnistumistodennäköisyys on kuitenkin suurempi mitä useampi inssi takana. Näin ollen toivon sydämeni pohjasta että Jypykin löytää toivoa kolmanteen inssiin! Kaikki on vielä mahdollista <3
 
Me oltiin tänään siellä follikkeliultrassa, nyt on siis kp 12, ja isoin oli 12 mm ja seuraava 7,2 mm. Pienempi löytyi ensin ja kun lääkäriltä kysyin, että eikös se ole aika pieni, hän sanoi sen olevan ihan hyvä. Mun ajatustyön mukaan tuo 12 mm olisi siis oikein hyvä, mutta sekin on paljon pienempi kuin mistä olen täällä lukenut, esim. tuo mökkelön 16-17 mm... Lääkäri kehotti sunnuntaina alkaa tikuttamaan ovulaatiota ja arveli inseminaation osuvan ensi viikon puoliväliin. Onko kellään muulla niihin aikoihin?

Tervetuloa Nippe82! Olen myös huomannut tuon julkisen puolen lääkärien kiireen. Itselläni jäi hoitojensuunnittelukäynniltä 100 kysymystä päähän pyörimään ja nyt kun kyselin niin lääkäri näytti kärsvän kärsivälliseltä. Meille annetuissa tiedoissa ja ohjeissa lukee, että kuukautiskiputyyppiset kivut inseminaation jälkeen ovat normaaleja ja että seksin harrastaminen kotona inseminaatioiltana parantaa mahdollisuuksia :)
 
Hyvää perjantaita!

Onneks alkaa viikonloppu, tuntuu ettei töissä oikein pysty keskittymään, ajatukset pyörii vaan tuntemuksissa ja tässä piinailussa. Miten ihmeessä ihmiset kestää nää piinapäivät!? Ei varmaan mitenkään.... veikkaan :) Jokaisella todennäköisesti ajatukset pyörii enempi ja vähempi siinä että tärppäskö? Mutta miten sais ajatukset muuhun, siinäpä pulma.

Oon surffaillut sivustoilla joissa puhutaan siitä että mikä on paras aika inssille. Itse pelkään kovasti että kun munarakkula oli jo ehtinyt puhjeta, niin oltiinko myöhässä? Mutta sitten useat ovat sanoneet että se on paras mahdollinen aika inssille ja siitä ovat raskautuneet. Ja toiset taas puhuvat sitä vastaan. Järjellä ajateltuna olisihan se hyvä ettei olisi vielä puhjennut, sillä siittiöthän elävät kuitenkin hedelmöittymiskykyistä munarakkulaa pidemmän ajan.
Mutta entäs se liman paksuus, mitä sen kuuluisi olla? ja onko se vielä hyvä jos oli 7,4 mm?

Ja aiheuttaako Teillä muilla Luget kovasti oireita (kellä on käytössä)? Miulla on tissit ollut aika kipeinä ja vähän mahaa nippailee. Eri paikasta ja hieman eri tavalla kuitenkin kun ovulaatiokivut. Tässä tulee hieman sekopäiseksi kun näitä oireita koko ajan kuuntelee ja miettii. Menis vaan aika nyt nopeesti! argh! Oikee nimi oikeesti näille päiville: PIINAPÄIVÄT.

Haleja, plussatuulia ja kehittyneitä rakkuloita kaikille ja mukavaa viikonloppua <3
 
  • Tykkää
Reactions: Mirdav
Huomenta vain kaikille:) Luru-73 minulla on myös luget apuna aloitin viime maanantaina ja alavatsa on hirmuinen nippailu molemmin puoli, myös tissit on kipeä varsinkin kun paina tai kosketat sen sivusta mutta kyllä varma se lugesteron on osaa syystä näitä oireita..siitä kun ovis on pohjinut ennen inssi niin ymmärtäksini se on hyvää:)
Joo viikko tasan niin voin ehkä testaila tämä piinapäivät on tosian vaikeä aina vaan se ajatus uuppo siihen että onko onnistunut ja pelkä myös siitä että testipäivä tule nega kaikenlaista pyöri päässä. tänä aamuna kun heräsen niin suusa maistu ihan metalilla tosi paha makuinen suussa vaika pesenkin niin silti ja varsinkin kun juon vettä niin tuntus siltä että mulla ei maistuu mitään: vaikutakohan nä kaikki hormonit mitä olin pistänyt? voi voi kun tämä on asia mitä on niin paljon kysymyksia :) onneks olette olemassa tässä kun en oiken puhunt tämän kelekaan kun yhdelle kavereillíni ja mieheni..ja täällä forumissa käyn lukemassa iloisi ja surusta uutisia mutta silti on kivaa kun meillä on samalainen juttu että ymmärämme toisiamme.. mukava viikonloppua kaikille <3
 
Kaikesta huolimatta päästiin tänään inssiin, folli (21mm) oli siellä missä kuuluukin :) Kävin aamulla ultrassa ja samalla pistettiin Pregnyl iirrotuspiikki, kun ei sitä ovulaatioplussaa kuulunut edelleenkään. Vähän myöhemmin kävin itse toimenpiteessä ja tällä kertaa pesun jälkeen matkaan lähti meille loistomäärä eri noin 15 milj. siittiötä. Hieman arveluttaa toi että irrotuspiikki pistetään inseminaatiopäivänä, kun lukemani perusteella monilla pistetään huomattavasti aiemmin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että heillä sen on ihan yleinen käytäntö ja tutkimusten mukaan tulokset eivät ole sen huonompia.. Näillä mennään siis ja liityn piinailijoiden joukkoon! Paljon on toivoa tässä kierrossa, koska edessä on rankempien hoitojen lisäksi väistämättä taloudellisen tilanteenkin myötä siirtyminen julkiselle puolelle..

Ihanaa ja rentoutttavaa viikonloppua kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: Mirdav
Heips kaikille piinailijoille - onpa täällä monta kärvistelijää tässä kuussa! Toivottavasti pian saadaan plussauutisia... Itsellä menossa KP13 ja tänään aamulla inssipäiväks varmistui sunnuntai, kun kystan takana piileksivä folli ei ilmeisesti ollut kasvanut sen enempää: edelleen noin 16-17 mm. Tänään siis irrotuspiikki keskiyöllä ja sunnuntaina liityn joukon jatkoksi piinapenkille... Aurinkoista ja (plussa-)tuulista viikonloppua kaikille :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Mirdav
Viikonloppuja kaikille!

Midav ja Luru: täällä luget ekaa kertaa elämässä käytössä ja torstai-iltana aloitettu (inssi oli ke). Kerkeeköhän se aine imeytyä, kun jotenkin pelottaa, että "vuotaa" osittain pois. Mulla on käytössä 200 luget ja pelkästään laitan vain iltaisin (eli ei oo tietoa aiheuttaako väsymyskohtausta tai huimausta, kun kerkeen jo olla untenmailla). Toinen lääkäri tosin määräsi nuo otettavaksi aamuin ja illoin, mutta julkisella lääkäri oli sitä mieltä, että pelkästään illalla riittää?!?! No sehän nähdään 1,5 viikon päästä. Ja tää odottelu/piinailu on ihan hirveetä kidutusta, vaikka itse en usko inssin tehoon kohdallani.

Mökkelö: Mehän piinaillaa melko samaa tahtia myös, mulla inssi oli keskiviikkona, jolloin toinen munarakkula oli jo lähtenyt liikenteeseen ja toinen oli irtoamaisillaan (pistin irrotuspiikin ma iltana 1,5 vuorokautta ennen inssiä). Itse vähän epäilin lääkärille, että apua onko tää inssi nyt myöhässä ja ois meillä tehny mieli varmistella kotosalla päivää ennen inssiä (jottei vaan myöhästytä), mutta kun miehen kerran piti pidättäytyä mielellään se 2-3 päivää, niin piti vain luottaa lääkäriin... Eli tuosta irrotuspiikistä on kyllä näköjään lukemani mukaan kahtaa koulukuntaa. Toiset pistää inssin aikaan ja toiset taas 36 tuntia ennen... Mutta toisaalta simppojen pitäs elää kuitenkin useempi päivä...

Onko kellekään muulle tullu tunnetta, että mitä salatiedettä tää raskaaksi tuleminen / raskaana pysyminen on? Siis toiset onnistuu vahingossa ja toiset ei vaikka kaikki konstit ois apuna...

Solsolet: Onnea inssiin! Kyllä folli on riittävän kokoinen, älä huoli ja ennättää vielä kypsyä ennen inssiä ;)

KarolinaM: Kiitos tiedosta. Tällä kertaa jäi kotona puuhastelu inssin jälkeen, mutta pitää varmistella seuraavalla kerralla, jos nyt kehdataan enää inssiin mennä... On niin vaikeeta järjestellä pitkien välimatkojen vuoksi vapaita seurantaultriin ja hoitoihin, joten turhauttaa käyttää sitten ne vähätkin vapaat hoitoihin, joissa onnistumisprosentti on melko kurja... Mieluummin käyttäisi sitten vapaat "oikeisiin" hoitoihin.
 
Nippe82 aloitin luget jo viime maanantaina tänään on kuudes päivää ja otan aamuin ja illoin 200mg, oiret minulla alkoi kolmanen päivä kauhen rinnat kipeä tähän asti ja alavatsa välillä pista ja vihloo..luin jostain että luget aiheutta näitä oireita.ja kyllä se lääkeet vuotaa ainakin pikkuhousunsuoja näky.
on tää raskasta kun toiset tule vaan raskaana ilman mitään konstit ja evätkä odottanut tämä on EPÄREILUA!! mutta nyt piinailaan ja totta että odottaminen on niin paljon ajatuksia mene edes takaisen;) mutta jaksamme kyllä käy mitä käy.. Jumala on kuitinkin olemassa:D...
 
Huomenta, siis kyllä ihminen tekee epätoivoissaan typeriä tekoja! Tällä hetkellä menossa inssin jälkeen pp7 ja minä tein raskaustestin, juu'u. Itselleni perustelin asian silleen että haluan testata näkyykö pugeronin vaikutus vielä testissä, mutta perimmäisenä syynä oli tietenkin se että aamulla oli niin kuvottava olo että halusin nähdä VOISKO testiin tulla vaikka vahigossa jokin haalea viiva tai edes viivan paikka tässä vaiheessa. No testin tulos oli puhdas NEGA. Tiedän että raskaushormonia alkaa erittymään vasta aikaisintaan pp10 mutta jokin pakottava tarve oli nyt vaan testata. Tyhmää :( Sillä siitä tuli paha mieli.

On ollut vaan niin jännää ettei mitään ihmeitä tuntemuksia ole ollut, ei ole munasarjoja nippaillut eikä mitään muutakaan. Ainoastaan tissit on hellänä, mutta se johtuu niistä Lugeista (2 x 200 mg/päivä). En oikeesti tiedä miten kauan näitä piinakuukausia oikein jaksaa käydä läpi. Joka kuukausi on stressaamista, ei kai tällaista kukaan kauaa jaksa. Itkettää nyt jo ajatella että todennäköisesti tämä inssi ei tuottanut tulosta :( Sellaiset on fiilikset. Esim. tämä kiukku on hyvä oire joka tulee aina noin viikko ennen menkkoja.

Mirdav: Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että miten toiset voivatkin tulla tosta noin vaan raskaaksi ja toiset joutuu käymään läpi todella rankkojakin asioita. En voi sillekään mitään että en todellakaan tunne iloa jos joku työtön, monen lapsen sossun asiakas sikiää tosta noin vaan, itse asiassa halveksun sellaista. Että ne saavat lapsia kenen ei mielestäni pitäisi niitä saada. Ja juu, tiedän kuulostavani nyt kamalalta ja mutta kamala on fiiliskin.
 
No älä nyt Luru ainakaan lannistu siitä negasta :D Sehän nyt olis ollu jo suoranainen ihme jos olisit plussannut tai saanut edes haamun! Mutta kuvottava olo aamulla, sehän kuulostaa lupaavalta..
Nyt alkaa mun mielestä tilastollisesti näyttämään siltä, että jonkun olis plussattava ihan näillä näppäimillä :) Ite mä oon paljon toiveikkaampi tän tokan inssin suhteen, vaikka jotenki näänki itteni jo siel IVF-hoidoissa. En tiiä, fiilikset heittelee ihan äärilaidoissa. Ja sit tää tuskallinen piinailu, kuluis ny 2 viikkoo nopeesti. Ihan tuntuu kyl jo sellasii semi-menkkafiiliksii alavatsalla. Tai sit mä vaan kuvittelen.
Tosiaan välillä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta tää koko juttu, kun ympärillä ihmiset lisääntyy puolvahingossa. Tai sit just näitä et "ekasta kierrosta tulin raskaaksi" ja toisen lapsen kanssa sama juttu. Just joo.
 
Heippa!

Just äsken varailin alustavaa aikaa kolmanteen ja viimeiseen inssiin. Ovis saattaa olla ens viikonloppuna... kun tää mun kierto heittelehtii välillä 25-35 niin ei voi tietää. Mutta kun pe on hirvee minuuttiaikataulu muutenkin niin sovimme ultran torstaille ja inssin perjantaille jos tilanne sitä vaatiin. Jotenkin semmoinen tunne että viitsiikö sitä enää ees mennä.... plääh! :(

Tuntuuko teistä muista siltä että yhtäkkiä kaikki ympärillä olevat naiset on raskaana? Kun mulla on semmoinen tunne. Ja kaikki tv-ohjelmat ja lehdet on täynnä juttuja raskaana olevista naisista. AARRGGHHH!!! Mullakin pistää vihaksi että jotkut joilla ei oo mahkuja huolehtia lapsistaa sikiää kun sienet sateella ja me taas kärvistellään. No joo, mun ei pitäis tietysti valittaa kun mulla on ne kaks luomulasta ed. liitosta, mutta kuitenkin.... Mutta meinas se usko olla silloinkin koetuksella kun eka meni kesken. Silloin muistan kuinka pahalta tuntui kun isä kertoi että mun exä odotti vaimonsa kanssa lasta. Isäpä ei tiennyt että olin just kärsinyt keskenmenon. No, nää mun suloiset lapsukaiset sitten saikin alkunsa helposti (eka ja toka yritys) mutta nyt mennään sitten vaikeimman kautta. Yritän vaan jatkuvasti psyykata itseäni että mun pitää olla enemmän kun kiitollinen siitä että mulla on kaks ihanaa tervettä lasta. Mutta samaan aikaan tuntuu pahalta kun syli huutaa sitä itselle kolmatta ja miehelle ensimmäistä lasta.

Mun piti vaan kirjoittaa nopeesti mutta taas tää veny :LOL:

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon ja paljon odotettuja plussa-uutisia ja monelle toivoo Jypy
 
Luru73: ehkö liian aikaisen teit sen testin ;D älä vielä lannistu.. minulla on huomenna pp12 .. ehkä testaan? ehehh..en maltas odotaa perjantaina ..minulla on paljon valkovuoto onko kellaan samanlainen:) mulla on myös luget 2xpäivässä.
mökellö: tämä piinailu on kurja:(
Jypy hyvää että kolmas inssi on jo lähellä olisi todella kivaa jos pluussauutiset kuulaan läheaikoina..
 

Yhteistyössä