Inhottava äiti/mummo

[aikaansaamatonko]

Sanokaapas mitä tähänkin asiaan pitäisi suhtautua...

Mainitsin äidilleni, että aijon maksaa velkojani pois mahdollisimman pian, jotta voisin jäädä hoitovapaalle.

En kerennyt kertoa tarkkaa suunnitelmaani, kun sain kuulla aika kovia juttuja. En kuulemma vain viihdy töissä, haluan häneltä vain rahaa ja samalla helppoa elämää. En tule selviytymään, kun rahani eivät nytkään kuulemma riitä ja tänne pitää koko ajan syytää sitä (viimeksi sain rahaa elokuussa, enkä edes pyytänyt...). Pohjaton kaivo ja mitä kaikkea... Ja miten käy sitten urani (hmm, sitähän onkin edessä vain 40-50 vuotta...). Ja mitä kaikkea muuta sain kuullakkaan. Onneksi puhelu piti lopettaa muista syistä lyhyeen.

Huoh. Voiko joku masentaa ihmisen niin nopeasti... Ja minä kun unelmoin vain tilaisuudesta olla lasteni kanssa enemmän kuin 2h päivässä.... Eikä olisi ollut edes mikään mahdottomuus.

Vaikka en anna äitini tavoitettani pilata, niin silti olisin halunnut, että hän olisi vaikka edes hiukan tukenut henkisesti ajatustani. En oikein tiedä mitä ajattelen tilanteesta? Pitäisikö mennä vaan ohi korvien vai alkaa selvittämään tilannetta?

 

[isoäiti]

Olipa vähän ikävä suhtautuminen äidilläsi. Olisi edes kysellyt tarkemmin suunnitelmistasi ennenkuin lyö ne lyttyyn.

Mitä velkoja sinulla sitten on. Jos ne on vippejä toisilta ihmisiltä niin äitisi varmaan ajatteli että hän ne joutuu maksamaan.

Miksi äitisi antaa sinulle rahaa jos sinulla on varaa maksaa lainoja pois.

Toisaalta ja toisaalta: äitisi ei ehkä ymmärrä että haluat itsekin tehdä jotain ja yrität ainakin kovasti. Äitisi mielestä suunnitelmasi eivät ole oikein hyviä. Mutta parempi yrittää ja mennä ojaan kuin jäädä olemaan tekemättä mitään.

Äidilläsi on paljon elämänkokemusta mutta sinulla intoa toimia ja tehdä. Älä anna äitisi lannistaa sinua. Kuuntele ja mieti josko niissä on ajatusta mutta tee oman pääsi mukaan.

 

[aikaansaamatonko]

juu, varmaan on vain huolissaan minusta ja omista rahoistaan...

ei minulla kovin kummoisia velkoja ole, jotain ellokselle ja sen sellaista hömppää. ylimäärisiä kuukausimenoja vain. ois helpompi ilman niitä.

harmittaa kyllä vieläkin tuo suhtautuminen. odotin niin kovasti tukea päätökselleni. henkistä tukea.

mutta toisaalta nyt tulee ihan teini-uhma fiilikset . minä kyllä vielä sille näytän että pärjään omillani, kuten olen tähän saakkakin. hih.

 

[iippa]

Tuttua suhtautumista. Meilläkin pidetään itsestään selvänä, ettei mitään osata tehdä oikein, eikä tiedetä elämästä mitään. Ei edes kysytä mitä meille kuuluu, kun jo tiedetään kaikki. Ja jotain jos yrittää kertoa, niin ei kuunnella. Omat oletukset on heille tosia. Raivostuttavaa, mutta on vaan itse uskottava itseensä ja kykyihinsä ja unelmiinsa.

Tsemppiä!

 

[taustalla]

\

juu, varmaan on vain huolissaan minusta ja omista rahoistaan...

ei minulla kovin kummoisia velkoja ole, jotain ellokselle ja sen sellaista hömppää. ylimäärisiä kuukausimenoja vain. ois helpompi ilman niitä.

harmittaa kyllä vieläkin tuo suhtautuminen. odotin niin kovasti tukea päätökselleni. henkistä tukea.

mutta toisaalta nyt tulee ihan teini-uhma fiilikset . minä kyllä vielä sille näytän että pärjään omillani, kuten olen tähän saakkakin. hih.

Siis elämänkokemuksesta ei ole kyse siinä, että yrittää lannistaa sinut. Joskus vain voi olla, että haluaa määrätä oman kykynsä mukaan siitä, mikä paras elämä. Mutta ei hän sinun elämääsi elä.

Ja siitä rahasta: kyllä suurin osa tukee lapsiaan aikuisenakin, vaikka näillä olisi rahaa "vaikka kuinka". Ja vm. tapauksissa on nuorille jo luotu omaisuutta.

Jos on jo koti perustettu ja se peruselämä kunnossa, rahaa menee eri tavalla kuin nuoremmilla sukupolvilla. Sitä paitsi se nuorempien sukupolvi on köyhempi kuin vanhempansa, juuri luin siitä, että näin ensi kerran. Tuki vaikka kuinka vähäinen on usein tarpeen, ilman sitä joutuisi elämään. niukkaakin niukemmin.

Onko sinulla vakipaikka? Jää silloin toki hoitovapaalle, vaikka taloudellinen tilanne kärsisikin hieman. Takaisin kuitenkin pääset. Ja meidän sukupolvi tekee näillä näkymin töitä myöhempään (vaikka toki olisi aloittaniut myöhemmin) ja ilman näitä helpotussysteemejä.

Ymmärrän hyvin kuinka pahalta tuntuu, kun se, että pyrit tekemään lapsillewsi hyvin tyrmäätään äitisi suunnalta.

 

[taustalla]

ja muuten, harvemmin sitä apua tai rahallsita apua pyydetään tai pidetään itstäänselvyytenä, jos sitä tulee niin ollaan kiitollisia.

Hassua muuten, kun esim. ostan alesta paljon lastenvaatteita seuraaville kausille, se sanotaan turhaksi. Mutta kun se nyt on vaan edullisempaa kuin ostaa ne aivan uutena (ja mahdollista vielä, kun lapsi pieni ja ei vaadi).