Inhottaa olla ymmärtäväinen äiti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Halikatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Halikatti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

Liikunta on hyvä stressinpurkukeino, lähde lenkille tai pyöräilemään...


Auttaako se? Oikeasti, silloinkin kun ei oikein tykkää liikkua? Että auttaako se vain niitä, jotka pitävät liikkumisesta?

No ei mulla ainakaan auta kun en tykkää muutenkaan liikkua! En oo ikinä saanut liikunnasta mitään iloa, niin enpä saa nytkään vaikka monet kerrat oon kokeillut... mut onhan siinä edes se hyvä puoli et saa omaa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Miten lapsi oppii käyttämään omia tunteitaan, jos vanhemmat hoitavat häntä kuin olisivat valium-tiputuksessa?

:D REPS!!!!
Just meinasin sanoa samaa. Lapsen pitää myös saada nähdä, että vanhemmat ovat ihmisiä. Heilläkin on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös negatiivisiin. Lapselle pitää "saada" suuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Halikatti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

Liikunta on hyvä stressinpurkukeino, lähde lenkille tai pyöräilemään...


Auttaako se? Oikeasti, silloinkin kun ei oikein tykkää liikkua? Että auttaako se vain niitä, jotka pitävät liikkumisesta?

Kokeile, itse otan sen ulkoilutyyliin esim. kävelylenkki, nyt on kiva sääkin.
 
jos et tykkää liikunnasta, niin sitten ota omaa aikaa, vaikka jonkun muun aktiiviteetin parissa esim. lähde kirjastoon lukemaan kirjaa. Ihan sama mitä, "tee tikusta asiaa" ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Miten lapsi oppii käyttämään omia tunteitaan, jos vanhemmat hoitavat häntä kuin olisivat valium-tiputuksessa?


Samantapainen ajatus pälkähti tähänkin päähän.

Pitää olla luja, ei se tarkoita huutamista, eikä myöskään tarvitse leperrellä tai hokemista. Sanoo kerran, ja sen jälkeen toimitaan.

(Tää ei tosiaan päde erityisten kohdalla, mutta...)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Miten lapsi oppii käyttämään omia tunteitaan, jos vanhemmat hoitavat häntä kuin olisivat valium-tiputuksessa?

HAHAHAHAAA :D :D :D Nimenomaan! Ihan kuin linjaus vanhemmudessa olisi nykyään, että mitä tasapaksumpi pökkelö, sen parempi. Kai täs pitää hakee kunnon lääkitys kun meillä ollaan ihan normaaleja omia itsejämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Miten lapsi oppii käyttämään omia tunteitaan, jos vanhemmat hoitavat häntä kuin olisivat valium-tiputuksessa?

Mies on oma itsensä, hänellä ei hermot mene, vaikka lasta täytyy houkutella ja maanitella, palkitsemalla kasvattaa, on siis ihana isä.

Mutta mulle se rooli on hankala. Vitutus nousee heti kun täytyy jaksaa ymmärtää lasta, ja se vitutus laittoi tän ketjun alulle.

Niin, voisin olla vaikka kuinka hirmuinen äiti ilman pidättelyä, jos se lasta auttaisi jotenkin.
Mutta miksi se on mulle niin vaikeaa, että en kaada omaa pahaa oloani lasten päälle, kyseessä siis enemmänkin oma paha olo, ei lapsen teot.
 

Yhteistyössä