Inhottaa olla ymmärtäväinen äiti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Halikatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Halikatti

Vieras
Mä en jaksa olla enää äiti, en ole mikään äiti-ihminen! Mua inhottaa olla jatkuvasti ymmärtävä, kiltti ja pitkäpinnainen tolle kaks ja puol vuotiaalle. Jos sille suuttuu, pilaa varmaan sen elämän ja saa laitta kohta terapiaan! Mutta äitinä tuun hulluksi kun ei sille saa suuttua (mies haluaa että ollaan pitkäpinnaisia ja "lapsentahtisia".)!!!!

Aina pitää vain jaksaa ymmärtää ja leperrellä, että laitetaanpas nyt tämä vaippa, laitetaan... Riisutaanpas nyt yöpuku, äläpäs nyt käperry makuullesi maahan! Laitetaan päivävaatteet, tule nyt tänne.

Helvetti tätä maanittelua päivästä toiseen, mä en enää vaan jaksa. Kohta räjähdän. Meillä halutaan olla kilttejä lapsille(mies) mutta miksei se sovi mulle?

Huomaan etten nauti lasten kanssa olosta (meillä on kaksi lasta, toinen 6kk) kun jouduin olmaan yhden yön yli niiden kanssa yksin
 
ja sit ne menee kouluun ja saa traumoja, kun ope suuttuu eikä maanittele. Kannattais opettaa omille lapsille ihan itse, että aikuinen voi suuttua, eikä se ole maailmanloppu vaan ihmiselle kuuluva tunne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja se joku:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
no miksi sitten hankit lapsia ja vielä lisää :o

?

Kyllästymisen ja vihan tunteet omia jälkekläisiä kohtaan ovat ihan sallittuja. Ja silloin auttaa se että saa tarpeeksi "omaa tilaa".

no ei auta.tiedän tunteen kyllä..ja mua vasta haukuttiin huonoksi äidiksi täällä palstalla kun otin aiheen esille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja se joku:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
no miksi sitten hankit lapsia ja vielä lisää :o

?

Kyllästymisen ja vihan tunteet omia jälkekläisiä kohtaan ovat ihan sallittuja. Ja silloin auttaa se että saa tarpeeksi "omaa tilaa".

no ei auta.tiedän tunteen kyllä..ja mua vasta haukuttiin huonoksi äidiksi täällä palstalla kun otin aiheen esille.

No jos on päätynyt totaaliseen väsymispisteeseen, silloin ei yksi yö auta asiaa yhtään, vaan silloin tarvitaan pidempi irtiotto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
ei kannata niitä lapsia tehdä,ei ainakaan yhtä enempää jos tuntuu tolta.

Toiveissa on tietenkin se, että ne sit vähän isompina ei ole näin työläitä. En halunnut, että meillä on vain yksi lapsi, sisaruksen halusimme. Ja aina tulee palstalla joku ihmettelemään, että miksi teit lapsia? Jos heillä ei ole mielikuvitusta sen enempää etteivät keksi, niin en osaa auttaa.

Meillä oli ajatuksena, että mies on ykkösvastuussa lapsista, jotta mun ei tarvitse, kun arvasin, että näin voi käydä. Mutta lapsi päättikin toisin, esikoispoika on niin äidinpoikaa, ettei isi kelpaa, vaan äiti! Tarvii mua, vaikka mä voisinkin liidellä menemään. Ja 6kk vauva on vielä rintaruokinnassa, eli häntä hoidan siksi, tietty.
 
Kyllä äidilläkin on oikeus suuttua, ei aina oo pakko olla ymmärtäväinen maanittelija! Mä en ainakaa oo luonteeltani mikään lempeä äiti-ihminen. Ei siitä tuu traumoja jossei kaiken aikaa oo pahalla päällä. Sua helpottais jos alkaisit siirtyä pulloruokintaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

No, sun täytyy olla vähintään Oscarin arvoinen, jos kykenet päivästä toiseen näyttelemään jotain muuta kuin mitä oikeasti olet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

Liikunta on hyvä stressinpurkukeino, lähde lenkille tai pyöräilemään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

No, sun täytyy olla vähintään Oscarin arvoinen, jos kykenet päivästä toiseen näyttelemään jotain muuta kuin mitä oikeasti olet.

Peesailen, entä kun tulee se päivä kun kamelin selkä katkeaa?

 
En mä niin kauheasti joudu näyttelemään, koska mies on kotona kans, auttelee. Mutta olin yhden vuorokauden yksin lasten kanssa, ja siitä kai alkoi tämä ärsytys nousemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
En mä niin kauheasti joudu näyttelemään, koska mies on kotona kans, auttelee. Mutta olin yhden vuorokauden yksin lasten kanssa, ja siitä kai alkoi tämä ärsytys nousemaan.

No se kertoo jo aika hyvin sen että sä tarttet enemmän omaa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Mitäs jos olisit vaan oma itsesi sen lapsen kanssa.

Ei olisi hyvä, lapsi saisi liikaa raivoa päälleen. Luitteko sen aloituksen, missä mies oli raivostunut lapsen vastustellessa ja tunkenut väkisin lääkkeen lapsen kurkkuun? Pelkään, että kykenisin suunnilleen samaan. Ja pelkään sitäkin, että kun kerran aloittaa äkseerauksen, siitä ei pääse eroon.

Mun täytyis saada tosiaan purkaa vitutus jonnekin ja saada olla erossa välillä. Just nyt en oo saanu. Ja mihin mä puran sen vitutuksen? Ei oo keinoa.

Liikunta on hyvä stressinpurkukeino, lähde lenkille tai pyöräilemään...


Auttaako se? Oikeasti, silloinkin kun ei oikein tykkää liikkua? Että auttaako se vain niitä, jotka pitävät liikkumisesta?
 

Yhteistyössä