Oman miehen kanssa puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, syvällisiä keskusteluja käydään kyllä myös. Mutta olisi turhauttavaa ja raskasta jos olisi siinä mielessä herkkä mies että jokaisesta asiasta etsittäisiin suurempia merkityksiä, pohdittaisiin aina jotain elämää suurempaa tai hirveän syväluotaavia ajatuksia olisi koko ajan ilmoilla.
Mieheni saa minut nauramaan ja hänen kanssaan voi heittäytyä hulluttelemaan ja hänelle voi kertoa kaikkein karmeimmatkin mielikuvani ja ajatukseni ilman että hän koskaan on minua siitä arvostellut, päinvastoin, on ymmärtänyt.
Mieheni osaa itkeä, tosin todella todella hyvän syyn edessä, hän osaa nauraa, asettua toisen osaan, myötäelää ja kertoa tunteistaan, mutta ensimmäinen sana ei olisi herkkä mies jolla häntä kuvaisin. Ennemmin sellainen rehellinen, viisas mies.
Herkkä ei milläänlailla sytytä adjektiivina, se kun tuo mulle ainakin enemmän negatiivisia mielikuvia. Sellaisesta silkkihansikkain käsiteltävästä tyypistä joka nyrpistelee nenäänsä vähänkin roisimmille jutuille.