Inhoatteko herkkiä miehiä?

  • Viestiketjun aloittaja ehkä sellainen
  • Ensimmäinen viesti
itse teen kans lähärin keikkahommia ja voin sanoo et paljoo ei kiinnosta alkaa pohtia elämän syvyyksiä ja tarkoituksia. Oon tehnyt nyt dementiaosastolla töitä ja kun on väsynyt ja jokseenkin välillä turhautunut omaan riittämättömyyteen niin ei vois vähempää kiinnostaa alkaa siinä vaiheessa pohtia elämän tarkoitusta.. ei oikeestaan missää vaiheessa. Kahvihuoneessa olis mukava nauraa ja puhua ihan jostain turhasta. Viimeks puhuttiin seksistä ja naurettiin vedet silmis.. Jos joku oikeesti olis tullu siihen ja kysyny et voidaanko puhuu elämän tarkoituksesta niin olisin ohjannu hoitoon.
 
Peyote
En inhoa herkkiä miehiä, mutta tykkään enemmän sellaisesta, etyä voidaan puhua myös kaikkea turhanpäiväistä ihan turhistakin asioista. En jaksa koko ajan hirveän vakavia pohdintoja kenenkään kanssa. Joskus nekin on ok, mutta jos toinen haluaa koko aika puhua jostain elämän tarkoituksesta ja analysoida joka asian niin se on minusta aika raskasta. Muullakin tavalla voi olla herkkä.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Oman miehen kanssa puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, syvällisiä keskusteluja käydään kyllä myös. Mutta olisi turhauttavaa ja raskasta jos olisi siinä mielessä herkkä mies että jokaisesta asiasta etsittäisiin suurempia merkityksiä, pohdittaisiin aina jotain elämää suurempaa tai hirveän syväluotaavia ajatuksia olisi koko ajan ilmoilla.
Mieheni saa minut nauramaan ja hänen kanssaan voi heittäytyä hulluttelemaan ja hänelle voi kertoa kaikkein karmeimmatkin mielikuvani ja ajatukseni ilman että hän koskaan on minua siitä arvostellut, päinvastoin, on ymmärtänyt.
Mieheni osaa itkeä, tosin todella todella hyvän syyn edessä, hän osaa nauraa, asettua toisen osaan, myötäelää ja kertoa tunteistaan, mutta ensimmäinen sana ei olisi herkkä mies jolla häntä kuvaisin. Ennemmin sellainen rehellinen, viisas mies.
Herkkä ei milläänlailla sytytä adjektiivina, se kun tuo mulle ainakin enemmän negatiivisia mielikuvia. Sellaisesta silkkihansikkain käsiteltävästä tyypistä joka nyrpistelee nenäänsä vähänkin roisimmille jutuille.
 
Kiiski
naisille ei ole viisasta näyttää herkkyyttään jos semmosta sattuu olemaan

herkkiä a) käytetään hyväksi ja b) lempataan tylsinä
No enpä tuota nyt allekirjoittaisi. Ainakaan tuollaisenaan. Kone se on eikä ihminen, jos miehessä ei herkkyyttä ole. Ja pitäisi tarkemmin määritellä mitä herkkyydellä tarkoitetaan. Sateenkaaren päätä jatkuvasti etsivät runosuonet eivät ole minun makuuni, mutta onko kauniimpaa, kuin vaikkapa lastaan herkästi paijaava ja lapselle (vaikka ammuvainaan nuotillakin) lauleleva isä! Minusta herkkyys on miehekästä, omassa puolisossani suorastaan kiihottavaa (sallittakoon moinen brutaali ilmaisu tässä yhteydessä). Herkkyyttä ei pida sekoittaa huonoon itsetuntoon, arkuuteen tai itsensä aliarvostamiseen. Herkkyys ei myöskään ole vartalonmuoto.
 
"mies"
Herkkyyttäkin on niin monenlaista. Itse olen aika tunteellinen ja kiihkeä, mutten taas yhtään sellainen, joka itkee kivusta tai vastoinkäymisistä herkästi. Tämähän muuten se klassinen miehen malli onkin... Ennen kuin USA:n Teddy Roosevelt kielsi miehiltä tunteilun aika minimiin. Hänellä oli iso vaikutus miesten sielunelämään runsaat 100 v sitten ja se levisi muuallekin maailmaan.

Pidän herkästä musiikista, vähiten sellaisesta, jossa ei tunnetta hirveästi ole vaan on tosi "neutraalia".
 
"mies"
Noin muuten uskon, että herkkyys hellyytenä ja tunteiden näyttämisenä on useimmista naisista tosi hyvä asia miehessä. Mutta uskon, että samalla miehestä on hyvä löytyä selkärankaa ja vastusta, tietynlaista voimaa. Tällainen mies pyrin olemaan itse :)
 
Vierasmies
naisille ei ole viisasta näyttää herkkyyttään jos semmosta sattuu olemaan

herkkiä a) käytetään hyväksi ja b) lempataan tylsinä
Tai c) naisen halut laskee kun omaisi "naismaisia piirteitä" kuten herkät tunteet.

Miehen tulee olla herkkä, mutta silti ronski MUTTA vain sen verran kuin naisen mielestä on soveliasta. Enemmän tai vähemmän niin mies on joko tossukka tai sika!!
 

Yhteistyössä