Inhoan sanontaa hypätä oravanpyörästä

[huoh]

Kun se mediassa aina tarkoittaa sellaista, joka on jo älyttömän rikas. on jo onnistunut kahmimaan omaan pussiinsa muilta niin paljon , jossain yrityksen johtoportaassa, että voi muuttaa siinne maalle elämään leveästi. tai sitten se viittaa eläkeläisiin, jotka ovat siinä samassa kuluttamisen oravanpyörässä. sairaasti tulee rahaa joka kuukausi ja se on sitä yhteiskunnan tukea, eläkettä.

Minusta tuossa ei ole mistään elämäntapamuutoksesta kyse. sitä samaa kuluttamista se on mutta muiden rahoilla, jos tulee eläkettä 1000-2000 euroa tai jos on jo miljoona tilillä tai useampi että voi sitten vaikka ottaa valokuvia työkseen tai maalata tai pitää jotain krääsäputiikkia maalla.

Oikeasti oravanpyörästä hyppää sellainen, joka ei ole ensin varastanut muitla minkä ehtii esim. yrityksen pikkupomona ja sen jälkeen menee lepäilemään, kun sitä samaa oravanpyörää se kuluttaminen on.

 

[huuli]

Kyllähän tota sanontaa tosiaan käytetään joskus väärässä yhteydessä.

Mulle tuo merkitsis sitä että ottaisin riskin ja alkaisin tehdä jotain sellaista mistä nautin todella, silläkin "uhalla" että elintaso laskee roimasti. Ja sitä että työn sijaan antaa enemmän aikaa perheelleen ja itselleen, ns. henkisille arvoille.

Me ihmiset ollaan kai niin perusahneita että juoksemme kuin hullut rahan perässä, rahan ja materian. Mitään niistä ei kuitenkaan matkaansa saa kun täältä lähtee.

 

[Nana]

Ei se tarkoita sitä. Se tarkoittaa just sitä, että nostaa muita arvoja rahan ja kuluttamisen edelle. Vähemmällä rahalla voi oikeasti tulla toimeen. Rahaa tarvitaan pääosin turhan tavaran ostamiseen, ruokaa voi viljellä maalla tosi paljon itse ja asuminen on halvempaa kuin kaupungissa.

 

[MorbidMama]

Kyllähän tota sanontaa tosiaan käytetään joskus väärässä yhteydessä.

Mulle tuo merkitsis sitä että ottaisin riskin ja alkaisin tehdä jotain sellaista mistä nautin todella, silläkin "uhalla" että elintaso laskee roimasti. Ja sitä että työn sijaan antaa enemmän aikaa perheelleen ja itselleen, ns. henkisille arvoille.

Me ihmiset ollaan kai niin perusahneita että juoksemme kuin hullut rahan perässä, rahan ja materian. Mitään niistä ei kuitenkaan matkaansa saa kun täältä lähtee.

Näin mäkin sen näkisin...

 

[hippityttö 42]

Me juostaan kuin päätömät hullut materian ja rahan perässä. Pitää olla merkkivaatteita, kaapit pullolla kenkiä, hiukset muodikaasti leikattuna...talon pitää olla isompi kuin olisi tarves, autoja pitää olla monta, matkustaa pitää, harrastukset maksaa. Lista on loputon.

Ja jos noita seikkoja haluaa on pääsääntöisesti käytävä töissä, ja mitä enemmän niitä haluaa sitä enemmän on omaa-aikaa uhrattava työlle. Työtä tehdään tunnollisesti ja paljon, kiitosta harvoin heruu. Silti jatketaan jotta saadan ylläpidettyä haluttu elintaso.

Toisaalla joku maalailee tai kirjoittelee. Elää pienempää elämään, pienemmässä kodissa, pienemmillä tarpeilla. Asettaa oman hyvinvoinnin ensisijaiseksi, ei sen mitä omistaa. Kerää henkistä pääomaa, ei käsinkosketeltavaa. Hän on mielestäni hypännyt pois oravanpyörästä. Siitä jossa juostaan jonkun houkuttimen perässä kuin hullut ja luulaan että juokseminen loppuu kun sen houkutuksen saa kiinni. Vaan kun sitä ei koskaan saa kiinni, aina tulee uusi houkutus, aina pitää saada jotain suurempaa ja jotain parempaa

 

[vieras]

Kyllähän tota sanontaa tosiaan käytetään joskus väärässä yhteydessä.

Mulle tuo merkitsis sitä että ottaisin riskin ja alkaisin tehdä jotain sellaista mistä nautin todella, silläkin "uhalla" että elintaso laskee roimasti. Ja sitä että työn sijaan antaa enemmän aikaa perheelleen ja itselleen, ns. henkisille arvoille.

Me ihmiset ollaan kai niin perusahneita että juoksemme kuin hullut rahan perässä, rahan ja materian. Mitään niistä ei kuitenkaan matkaansa saa kun täältä lähtee.

Totta. Musta kuitenkaan sossun rahoille jääminenkään tekemään omasta mielestä kivoja juttuja mukatyöttömänä, jolla ei ole aikomustakaan työllistyä, ei ole mitään oravanpyörästä hyppäämistä. Ei siitä voi puhua kunnioitettavana elämänvalintana, koska se ei missään tapauksessa ole kaikille mahdollinen, jonkun kun on ne tukirahat tienattava. Se nyt on vielä enemmän toisten rahojen varastamista ja niillä elämistä kuin nuo yritysjohtajien hommelit.

Enempi kannatan semmoista, että tekee sitten vähempi töitä että aikaa jää muuhunkin, mutta elää kuitenkin omillaan. Tai ottaa riskin yrittäjänä, vaikka se tarkoittaa aluksi aika poikkeuksetta tulotason rankkaa romahtamista ja taloudellista epävarmuutta.

 

[vieras]

Toisaalla joku maalailee tai kirjoittelee. Elää pienempää elämään, pienemmässä kodissa, pienemmillä tarpeilla. Asettaa oman hyvinvoinnin ensisijaiseksi, ei sen mitä omistaa. Kerää henkistä pääomaa, ei käsinkosketeltavaa. Hän on mielestäni hypännyt pois oravanpyörästä. Siitä jossa juostaan jonkun houkuttimen perässä kuin hullut ja luulaan että juokseminen loppuu kun sen houkutuksen saa kiinni. Vaan kun sitä ei koskaan saa kiinni, aina tulee uusi houkutus, aina pitää saada jotain suurempaa ja jotain parempaa

Harva vaan pystyy pelkällä maalailulla tai kirjoittelulla maksamaan edes pientä yksiötä ja kaurapuuroruokavaliota, lasten välttämättömien tarpeiden täyttämisestä puhumattakaan. Ellei sitten mennä siihen, että joidenkin muiden ihmisten on siellä oravanpyörässä pysyttävä maksaakseen verorahoillaan oravanpyörästä hypänneiden leppoisamman elämäntahdin. Mikä musta ei kuulosta mitenkään reilulta tai kestävältä ratkaisulta.

 

[huuli]

Kyllähän tota sanontaa tosiaan käytetään joskus väärässä yhteydessä.

Mulle tuo merkitsis sitä että ottaisin riskin ja alkaisin tehdä jotain sellaista mistä nautin todella, silläkin "uhalla" että elintaso laskee roimasti. Ja sitä että työn sijaan antaa enemmän aikaa perheelleen ja itselleen, ns. henkisille arvoille.

Me ihmiset ollaan kai niin perusahneita että juoksemme kuin hullut rahan perässä, rahan ja materian. Mitään niistä ei kuitenkaan matkaansa saa kun täältä lähtee.

Totta. Musta kuitenkaan sossun rahoille jääminenkään tekemään omasta mielestä kivoja juttuja mukatyöttömänä, jolla ei ole aikomustakaan työllistyä, ei ole mitään oravanpyörästä hyppäämistä. Ei siitä voi puhua kunnioitettavana elämänvalintana, koska se ei missään tapauksessa ole kaikille mahdollinen, jonkun kun on ne tukirahat tienattava. Se nyt on vielä enemmän toisten rahojen varastamista ja niillä elämistä kuin nuo yritysjohtajien hommelit.

Enempi kannatan semmoista, että tekee sitten vähempi töitä että aikaa jää muuhunkin, mutta elää kuitenkin omillaan. Tai ottaa riskin yrittäjänä, vaikka se tarkoittaa aluksi aika poikkeuksetta tulotason rankkaa romahtamista ja taloudellista epävarmuutta.

En tarkoittanutkaan tuolla sitä että lähdetään sossun elätiksi, vaan sitä (tosiaan unohtui) että tehdään edelleen kuitenkin jotain työtä josta saada ansiota sen verran että pärjää. Se että heittäytyy yhteiskunnan vastuulle on todella törkeää. Sitä en siis tarkoittanut tuolla.

 

[Khimaira]