Mulla meni esikoisen kanssa imetys ihan kivasti sairaalan alkusähläyksen jälkeen. Tokassa sektion jälkeen imetys ei lähtenyt niin hyvin käyntiin mutta lähti kuitenkin paitsi että mulla sattui ihan kauheasti ja sopivaa asentoa ei tosiaan meinannut löytää. Muistan kuinka sängyn reunalla istuin ja se kipu oli järkyttävä pistävä kipu joka lähti nännistä ja meni tuonne jonnekin selkään ja lopulta olin niin hikinen ja tuskainen että lykkäsin vauvan miehelle ja sanoin että tuun hulluks, ota tää.
Tässä kolmannessa imetys on lähtenyt kivasti vaikka aluksi pelkäsin että vauvan teholla olon jälkeen mulle ei maito nouse tarpeeksi ja vauva ei opi imemään.
Parasta on mun mielestä tosiaan että oppii sekä pullon että rinnan. Ja se että osaa miettiä rennosti oman päätöksen siitä kuinka paljon haluaa imettää, imettääkö ollenkaan vai ehkä osittain. Olen imettänyt jokaista osittain. Niin paljon annan rintaa kuin jaksan ja pystyn, loput tulee pullosta.
Ap:lle toivon kovasti tsemppiä mihin sitten päädytkin! Tiedätkö, saat itse päättää mikä tuntuu susta hyvältä ja sopivalta! Tuntuu että sun pitäisi kuitenkin jotenkin nyt pystyä rentoutumaan ja löytämään se sulle sopiva juttu. Ihan tavallisilla tyynyilläkin saa tuettua kättä. Ehkäpä vaikka sohvannurkka olisi hyvä paikka? Mulle makuullaan imettäminen ei ole koskaan ollut se oma juttu, siinä menee helposti paikat jumiin, puutuu toinen käsi ym. Sopiva tuki jaloille ja kädelle, siitä se lähtee.
Kuulostaa hankalalta toi sun lypsäminen. Suosittelen Aventin rintapumppua, mulla se on ollut jokaisella kolmella käytössä ja homma on niin helppoa ja nopeaa! Ei vedä edes sähköpumppu sille vertoja.
Nyt voin sanoa, että nautin imetyksestä eniten tähän mennessä ja suurin syy siihen on oma rentous. Olen ihan tietoisesti alusta lähtien päättänyt että kun alkaa homma tuntumaan liian raskaalta, niin on aika ottaa aikalisä ja pullo kehiin ja saada omaa unta ja lepoa.
Yöimettäjäksi musta ei ole. Mieluummin silloin nopeasti pullosta. Päivällä voin sitten istua vaikka tuntikausia imettämässä
Nykyään myös harva näkee vauvaa rinnalla ennen kun se oma synty, mahtaa olla haastavaa tavallaan kylmiltään lähteä siihen touhuun. Mutta se voi olla myös niin ihanaa, niin palkitsevaa.
