H
huono korvikeäiti
Vieras
Se alkoi jo synnärillä, vauva oli vuorokauden ikäinen. Äitini on ex kätilö, tehnyt nuoruudessaan niitä hommia joitain vuosia, nyt jo eläkkeellä.
Synnärillä ollessani maitoa ei herunut. Luonnollisesti turvauduttiin korvikkeeseen. Tissiä toki koko ajan yritin antaa, rintakumilla ja ilman. Maitoa ei juuri tullut. Kotiin päästiin ja ensimmäinen 1,5 viikkoa oli yhtä tappelua vauvan kanssa. Ei imenyt tissiä, huusi vain. Sain lopulta opetettua rintakumin kanssa imemisen ja niin on menty edelleen. Lähes kokonaan täysimetin 2 kk ikään saakka. Nyt ollaan siirtymässä korvikkeeseen, koska vauvalle tulee mahavaivoja maidostani (näin itse päättelen).
Asiaan. Jo laitoksella äitini katsoi useaan otteeseen mua halveksuvasti ja painotti erittäin voimakkain sanoin, miten mun on PAKKO imettää. Olen huono äiti, jos en imetä ja vauva tarvii maitoani. Se oli juuri esikoisen synnyttävälle melko shokki ja itkin seuraavan yön. Emme olleet väleissä viikkoon ja hän tuli sitten kylään, kun sai vannotettua, ettei enää huomauttele imetyksestä. Siitä lähtien kuitenkin hän on joka kerta kysynyt miten imetys onnistuu ja jos näkee mun joskus antavan korviketta (tai isäntä antaa kun olen vaikka kaupassa) niin alkaa rivien välistä halventaminen siitä, miten pitää imettää, siis miten on PAKKO imettää. Jotenkin hän antaa mulle mielikuvan, että olen niin saatanan huono äiti.
Ristiäisissäkin meinas syntyä suukopua imetyksestä. Hän kehtaa tuota valittamista vieraidekin kuullen.
Nyt olen vähentänyt imetystä ja huomannut mahavaivojen vähentyneen sitä myöten. Niin ja oli tarkoitus lähteä illalliselle isännän kanssa ja pyysin äitiäni lasta katsomaan. Hän suostui, kunnes kuuli että meillä oli tarkoitus ottaa muutama ruokajuoma. Nyt sain taas valitukset siitä. Miten en saa ottaa yhtään ruokajuomaa ja miten mun on pakko imettää. Ettei saa edes antaa yhtään korviketta!
Katkaisin välit. Olen tehnyt niin aiemminkin, mutta aina antanut anteeksi. En jaksa enää. Sanokaa, miten saan puhuttua hänelle vielä joskus järkeä, ettei ole pakko täysimettää eikä varsinkaan, jos äidinmaito aiheuttaa mahavaivoja.
Äitini on loukannut jo synnärillä mua todella pahasti tämän asian suhteen. Olen ollut todella murtunut usein ja itkenyt usein asian vuoksi.
Synnärillä ollessani maitoa ei herunut. Luonnollisesti turvauduttiin korvikkeeseen. Tissiä toki koko ajan yritin antaa, rintakumilla ja ilman. Maitoa ei juuri tullut. Kotiin päästiin ja ensimmäinen 1,5 viikkoa oli yhtä tappelua vauvan kanssa. Ei imenyt tissiä, huusi vain. Sain lopulta opetettua rintakumin kanssa imemisen ja niin on menty edelleen. Lähes kokonaan täysimetin 2 kk ikään saakka. Nyt ollaan siirtymässä korvikkeeseen, koska vauvalle tulee mahavaivoja maidostani (näin itse päättelen).
Asiaan. Jo laitoksella äitini katsoi useaan otteeseen mua halveksuvasti ja painotti erittäin voimakkain sanoin, miten mun on PAKKO imettää. Olen huono äiti, jos en imetä ja vauva tarvii maitoani. Se oli juuri esikoisen synnyttävälle melko shokki ja itkin seuraavan yön. Emme olleet väleissä viikkoon ja hän tuli sitten kylään, kun sai vannotettua, ettei enää huomauttele imetyksestä. Siitä lähtien kuitenkin hän on joka kerta kysynyt miten imetys onnistuu ja jos näkee mun joskus antavan korviketta (tai isäntä antaa kun olen vaikka kaupassa) niin alkaa rivien välistä halventaminen siitä, miten pitää imettää, siis miten on PAKKO imettää. Jotenkin hän antaa mulle mielikuvan, että olen niin saatanan huono äiti.
Ristiäisissäkin meinas syntyä suukopua imetyksestä. Hän kehtaa tuota valittamista vieraidekin kuullen.
Nyt olen vähentänyt imetystä ja huomannut mahavaivojen vähentyneen sitä myöten. Niin ja oli tarkoitus lähteä illalliselle isännän kanssa ja pyysin äitiäni lasta katsomaan. Hän suostui, kunnes kuuli että meillä oli tarkoitus ottaa muutama ruokajuoma. Nyt sain taas valitukset siitä. Miten en saa ottaa yhtään ruokajuomaa ja miten mun on pakko imettää. Ettei saa edes antaa yhtään korviketta!
Katkaisin välit. Olen tehnyt niin aiemminkin, mutta aina antanut anteeksi. En jaksa enää. Sanokaa, miten saan puhuttua hänelle vielä joskus järkeä, ettei ole pakko täysimettää eikä varsinkaan, jos äidinmaito aiheuttaa mahavaivoja.
Äitini on loukannut jo synnärillä mua todella pahasti tämän asian suhteen. Olen ollut todella murtunut usein ja itkenyt usein asian vuoksi.
