Toggle sidebar

imetys sucks!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapsentahtinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lapsentahtinen

Vieras
Haluan vaan jakaa kokemukseni ertyisesti tuoreiden äitien kanssa, jotka tuskailevat mahdollisesti saman asian kanssa.

""Lapsentahtinen imetys"" eli ""äiti luulee, että lapsi tahtoo ruokaa"" ei toiminut meillä ollenkaan. Yritin aluksi tarjota rintaa aina kun lapsi itki, kuten nykyisin kovasti neuvotaan. Jatkuva imeminen aiheutti vauvalle mahakipuja, koska maito kiersi koko ajan masussa, eikä maha saanut levätä. Tästäkin olin saanut kuulla imetysfanaatikoilta, että ""itse asiassa on virheluulo, että vauvan mahan tarvitsisi levätä, koska äidinmaito on niin hyvin sulavaa........"". Meillä loppuivat jatkuvat huudot ja kamalat ilmavaivat (pierut) kuin seinään, kun aloin antaa rintaa vain 2,5-3h välein, eli syy-yhteys oli selvä!

Toinen ongelma, joka ""lapsentahtisesta imetyksestä"" seurasi, oli seuraava. Lapsi ei oppinut tunnistamaan nälkää muista vaivoista, kun maitoa oli aina masussa. En oppinut äitinä tietämään ennen 4kk ikää milloin lapsi itkee nälkäänsä ja milloin jotain muuta, koska lapsi ei itsekään tiennyt milloin mikäkin oli pielessä. Itkujen sävy ei siis vaihdellut ollenkaan, kuten yleensä on.

Vauvani itki 95% valveillaoloajastaan ennen kuin tajusin kokeneen sairaanhoitajan avustuksella rajoittaa imetystä. Poikani halusi toki aina imeä kun rintaa tarjosin, koska pienelle vauvalle imeminen on perustarve, vieläpä suuri sellainen. Usein rinnalla kuitenkin raivottiin, mutta vauva tarttui rintaan kiinni aina uudelleen. Aikaisemmin en osannut tulkita tätä ""äiti en halua ruokaa""-eleeksi. Kun aloin imettää harvemmin, alkoi poika myös selvemmin osoitta, milloin ei halunnut rintaa ja itkujen sävy muuttui.

Mikäs siinä, jos lapsi käyttää äitiä tuttina, mikäli äidiltä ei maitoa kunnolla tule. Minulla vaan maitoa suihkusi kaaressa vielä pojan 4kk synttäreillä niin, ettei mitään rajaa. halutessaan vain imeä poika siis ""joutui syömään"" mahansa ääritäyteen, vaikka tutti olisi ratkaissut ongelman.

Maidontuotanto myös meinasi räjähtää käsiin, kun poika imi paljon enemmän kuin olisi tarvinnut ja pulautti suuren osan pois. Suihkuaminen vaan lisäsi ilmavaivoja ja kierre oli valmis.

Minulle ""lapsentahtinen imetys"" siis oli täydellinen kirosana, eikä todellakaan toiminut meillä. Se toimii varmasti aivan ekoina päivinä , kun lapsi on vasta syntynyt ja maidontuotanto pitää saada käyntiin. Myös äideillä, joilla tulee maitoa huonosti, se on varmasti ihan ok. Itkuisten vauvojen kanssa joka kitinään imettäminen ei vaan toimi ollenkaan, ja tätä eivät mitkään imetystukihörhölistat ole noteeranneet.

Imetän edelleen, vaikka poika on jo 8kk, mutta nyt osaan jo nauttia siitä. Olen tosi imetysmyönteinen, joten varmasti imetän myös tulevia lapsiani, jos niitä minulle suodaan. Nyt kuitenkin käytän siinä omaa harkintaa huomattavasti enemmän=)
 
Kirjoituksesi oli kuin suora kopio omasta elämästäni, meillä oli aivan samat ongelmat ja vaikeudet. Meillä tuo ""liika"" imettäminen hahmottui, kun poika oli 2.5kk ikäinen ja voi sanoa, että siitä alkoi meillä uusi elämä.
 
Olen täysin samaa mieltä. Meillä lapsentahtinen imetys ei toiminut ollenkaan. Neiti oli koko ajan niin ""ylensyönyt"" että huusi vaan. Lopetin jatkuvan rinnan tuputtamisen ja ongelmat loppuivat. Nyt minulla on mitä aurinkoisin neiti, jonka itkut tunnistan selvästi. Tiedän mitä on nälkäitku ja milloin kyse on jostain muusta. Lapsentahtisesti emme olisi saaneet elämäämme mitään rytmiä, ainakin homma oli sen verran sekaisin kun aina sitä rintaa tuputin!
 
Meillä myös samantyyppiset kokemukset. Älysin alkaa rajoittaa imemistä 1 kk:n iän jälkeen. Nyt vauva 2,5 kk kasvaa oikein reippaasti. Ilmavaivat kiusaavat, mutta olen oppinut erottamaan nälkä- ja kipuitkun toisistaan. Omalla laillaan huudellaan myös seuraa ja pissa- tai kakkahätää.
 
Mukavaa, että muilla on samanlaisia kokemuksia ja olette huomanneet samoja asioita. Ihmetyttää vaan kun meillä neuvolassakin niin kovasti sen lapsentahtisen imetyksen puolesta puhuttiin.

Kun kerroin siellä pojan itkuista, pulauttelusta ja rinnalla raivoamisesta, sanoivat vaan että hyvä kun kasvaa (todella reippaasti), ja että eihän sitä voi tietää jos vaikka vauvalla on tiheänimu kausi. Siis eikun rintaa vaan aina suuhun. Sanoin, että olen käsittänyt, että tiheänimunkausia on käsittääkseni silloin jos vauva haluaa kasvattaa maitomäärää, mutta kun mulla tulee aivan LIIKAA! Eipä siihen paljon kommentoitu.

Sitten kun uskalsin rajoittaa tuota imemistä ja tilanne helpotti, kerroin tästä neuvolassa. Täti vaan sanoi, että kun ei sitä voi tietää mistä kelläkin kiikastaa. Toisilla kun on nälkä kun itkevät. No hyvät hyvvykät! Jos paino kasvaa liiankin kanssa ja äitinä olen kyllä todellakin kokeillut onko pojalla nälkä (tarjonnut pullosta ja katsonut loppuiko itku - no ei!).

Olisin vaan toivonut, että joku olisi neuvolassa edes kertonut vaihtoehdosta, että vauva voi syödä myös liian usein. Esikoisen äitinä kun mikään asia ei ole niin selvää. Neuvolan terveydenhoitaja vaan totesi, että näitä imetystukilistoja lukiessa saa kyllä käyttää omaa järkeä. Kiitos avusta sinne siis! Ikävä kyllä oma järki ei aina kerro kaikkea.
 
Meillä ainakin lapsentahtisella imetyksellä tarkoitettiin sitä, että lapsen annetaan imeä aina kun on nälkä.. Ja harvalla se nälkä varmaan on tunnin välein joten silloin itku oli jostain muusta syystä.

Koska totta, pieni vauvahan haluaa imeä vaikka koko ajan. Mutta minulle sekä synnytyssairaalasta ja neuvolasta on sanottu, että lapsentahtisella imetyksellä tarkoitetaan sitä, että lapsi saa imeä aina kun on nälkäinen. Ylensyöttöä sillä tuskin ajetaankaan takaa.

 
Ainolle: Tuo olisikin järkevää, mutta kun joskus on mahdoton tietää milloin vauvalla on nälkä. Ja kun vauva itkee lohduttomasti ja paljon niin helposti uuden äidin korvissa kaikuu ""ei ole synti tarjota rintaa vaikka joka kitinään....."".

Itselläni on myös paljon tuttavia, jotka kertoivat, että heidän vauvansa saattaa tankata illalla vaikka tunnin välein. Ymmärrän nyt, että heillä maidontuotanto ei ollut samalla tasolla yms, mutta silloin en sitä tajunnut. Meidän poika ei myöskään edelleenkään koskaan ""tankaa"" illalla sen enempää kuin muutenkaan, joten ei olisi pitänyt verrata muiden vauvoihin.

Tuttavien vauvat vaan eivät monetkaan illalla itkeneet kuin nälkäänsä, joten oli helppo tietää milloin oli nälkä. Itse taas kokeilin antaa välillä tunnin välein illalla ""esimerkin"" johdattelemana ja taas sama imetystukilistan lause korvissa soiden. Vauva kun itki koko ajan.

Jos en olisi lukenut tuota imetystukilista.net palstaa olisin säästynyt monelta, mutta oma on vikani.

Onneksi luin ""Opi kuuntelemaan vauvaasi"", jossa oli tosi hyviä neuvoja meidän ongelmiin. Luin sen vaan hieman liian myöhään. Ehkäpä seuraavan lapsen kohdalla auttaa=)
 
Meilläkin lapsen tahtinen imetys tarkoittaa sitä että lapselle annetaan rintaa silloin kun silloin lapsella on nälkä. Eihän se mitään lapsen tahtista imetystä ole, jos väkisin tuputetaan vaikka toisella ei ole nälkä.
Synnärilläkin neuvottiin, että kun vauva itkee, tehdään tarkistuskierros eli eka kokeillaan kaipaako vauva syliä, sitten katsotaan onko vaippa märkä ja sitten kokeillaan onko nälkä. Syönnin päälle kunnon röyhtäytys (meillä parhaimmillaan kestää jopa puoli tuntia), niin ei tule vatsavaivoja....
 
Lapsentahtinen imetys tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan maitoa kun hän on nälkäinen. Määritelmä ei tosiaankaan tarkoita yhtä kuin ""tuputa lapsellesi tissiä aina kun hän itkee"". Joskus aikoinaan ohjeistettiin, että vauvalle annetaan maitoa 4 h välein, oli hän sitten nälkäinen tai ei (eikä alle 4 h kuluttua edellisestä kerrasta saanut antaa) ja tämän ajatuksen vastakohta on lapsentahtisuus. Muilta osin kyllä yhdyn niihin kirjoittajiin, jotka kertoivat, että ovat todenneet, ettei rintaa pidä aina ensimmäisenä tyrkyttää. Tärkeäähän on se, että pikku hiljaa tutustuu lapseensa ja oppii tunnistamaan hänen signaalejaan ja tarpeitaan. Itse imetin lastani lapsentahtisesti, toki myös omaa järkeäni käyttäen ja yrittäen oivaltaa, mistä milloinkin kiikasti kun vauvalla oli huono olla, helppoa se ei toki aina ollut. Meillä imetys loppui lapsen ollessa 14 kk.
 
""Synnärilläkin neuvottiin, että kun vauva itkee, tehdään tarkistuskierros eli eka kokeillaan kaipaako vauva syliä, sitten katsotaan onko vaippa märkä ja sitten kokeillaan onko nälkä. Syönnin päälle kunnon röyhtäytys (meillä parhaimmillaan kestää jopa puoli tuntia), niin ei tule vatsavaivoja....""


Mitäs jo vauva itkee sylissä, vaipanvaihdon jälkeen ja syötön jälkeen. Ja jos röyhtäyttää, ja vauva itkee silti koko ajan mahakipuja.

Kaikki vauvat eivät vaan ""toimi"" samallalailla. Kyllähän vähäitkuista vauvaa on helpompi tulkita, mutta megapaljon itkevä vauva on arvoitus kaikille.

En nyt kritisoi sitä, mitä on järkevä ""lapsentahtinen imetys"". Tottakai minäkin haluan imettää aina kun lapsella on nälkä! Muuhan olisi täysin absurdia!!!!! Mutta ongelma ei ole se, etten näin haluaisi tehdä, vaan etten tiennyt milloin lapsella oli nälkä. Kritisoinkin lähinnä ""lapsentahtisen"" imetyksen, ja nimenomaan imetystukilist.net sivuston neuvoja, jotka eivät toimi käytännössä.
 
Kyllä meillä vauva myös tankkaa illalla. Nukkuu nyt nimittäin iltasyömistensä turvin n. klo 22 - 04(-06). Ja illalla siis haluaa rinnalle ihan syömään pari kertaa tunnin välein, siinä välissä sitten röytäilee ja vajuttelee vähän maitoa eteenpäin.

Vaikka rajoitin syömistä, en pidä tiukasti kiinni parista tunnista varsinkaan illalla vaan kokeilen yhä haluaako syödä. Meidän vauva ei tartu ENÄÄ rintaan laisinkaan jos ei halua, huutaa vaan. Vauva siis oppi itse erottamaan kipun ja nälän. Päivällä pidän kiinni tuosta parin tunnin välistä.
 
Ei tietenkään suoraan. Enkä tarkoita, että kukaan imettäisi heti imettämästä päästyään jos vauva vaan itkee. Lähinnä tuota usein (esim. tunnin välein) imettämistä.

Pointti oli se, että esim. meidän pojalle tunninkin välein imettäminen oli liikaa. saattoi olla, että vauva itki 8h lähes putkeen ja kyllä silloin oli tosi vaikeaa tietää milloin lapsella oli nälkä. Tässä muutamia poimintoja, jotka antavat ymmärtää, että rintaa olisi aina oltava saatavilla tms. Lähteenä siis Imetystukilista.net. (Olen ""huutanut"" keskeiset pointit)

""Älä imetä kellon mukaan. Äidit ympäri maailman ja kautta aikojen ovat imettäneet lastaan tietämättä mitä kello kulloinkin on. Imetyksessä on eniten ongelmia äideillä yhteisöissä, joissa jokaisella on kello, ja vähiten ongelmia siellä, missä kenelläkään ei ole kelloa.""

""Jos epäilet, että teillä on ongelmia lapsentahtisuuden kanssa, voit pitää päivän tai parin imetysmaratonin, jonka aikana pyrit olemaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lähellä vauvaa. Varaa itsellesi viihdykettä - puhelin, kirjoja, videot - ja syötävää ja juotavaa.. JA PIDÄ RINTAA SAATAVILLA.""

Vaikka vauva saattaa itkeä syötön jälkeen nälkäänsä, itkulle voi olla muitakin syitä. Katso myös Imetys ja vauvan vatsavaivat. ÄLÄ RAJOITA SYÖTTÖAIKOJA.

Yritin hakea apua ko. linkistä myös rintojen suihkuamiseen. Tässäpä poimittu neuvo, joka päinvastoin lisäsi maidontuotantoani=)

""joissakin tapauksissa voi olla hyödyksi imettää lasta kaksi syöttökertaa peräkkäin samasta rinnasta, ja sitten taas kaksi seuraavaa toisesta rinnasta. Tai jos syöttökertoja on vaikea erottaa toisistaan KOSKA VAUVA TAHTOO RINTAA VÄHÄN VÄLIÄ: syötä yhdestä rinnasta kaksi tai kolme tuntia peräkkäin.""

 
Ellille: Meilläkin poika alkoi osoittaa, selvästi milloin ei halua rintaa sen jälkeen kun olin pari päivää imettänyt harvemmin, eli 2,5-3h välein. Sitä ennen ei koskaan kieltäytynyt rinnasta, vaikka välillä rinnalla raivosikin. Tämä siksi, ettei ollut oppinut tunnistamaan miltä nälkä tuntuu.
 
Eihhän kaikkien naisten krppat toimi samalla tavalla, mutta yleisesti imetystukilistan ohjeet ovat toimivia ja hyviä. Minulle sivuston ohjen auttoi suihkutisseihin. Ja korostan edelleen, että olet kyllä käsittänyt termin ""lapsentahtisuus"" minusta hiukan väärin.
 
Tuo lapsentahtinen imetyshän tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan ruokaa, kun on nälkä.

Muinoin oli ohjeena, että ruokaa annetaan VAIN 4h välein, huusi vauva vaikka kuinka paljon. Monet äidit ""rikkoivat"" tuota kieltoa, kun eivät pitäneet vauvaa ""nälässä"" vaan antoivat ruokaa tiheämmin.

Tuo on vaikeaa, koska vauvat ovat niin erilaisia. Mutta tuosta ei todella missään puhuta! Palstalla on satunnaisesti ollut tuosta puhetta. Monille on auttanut tuo, että ovat pitäneet selkeästi pidemmät välit syömisessä. Ihmettelen, miksi tuota ei kerrota yleisemmin, yhtenä ""vinkkinä"" muiden joukossa.

Kun nykyisen ""imetyshysterian"" aikana, ohjeistetaan vain imetättämään ja imettämään. Monilla vauvoilla on iso imemistarve, ja sitten syövät aina kun tissiä tarjotaan vaikka ei olisi niin nälkä. Sitten pulautellaan, kärsitään vatsanpuruista ja ähkystä ja kitistään ja itketään. Ja jos tuohon tarjotaan lohdukkeeksi tissiä, vauva syö taas lisää. Koska vauva saa lohtua ""pahaan oloon"" imemisestä. Ja se taas sitten lisää pahaa oloa ja kierre on valmis.
 
Juuri tuota tarkoitin, eli olisin kaivannut sitä yhdeksi vaihtoehdoista, mutta siitä ei missään edes puhuta.

Toisaalta kamalasti korostetaan, että eihän sitä tiedä jos itkun taustalla on kuitenkin nälkä. Eräskin äiti, taisi olla täällä elleissä, kirjoitti jotenkin näin ""Vaikka maitoa näennäisesti tulisikin hyvin, voi olla ettei se riitä kuitenkaan, ja vauvalla saattaa olla nälkä vaikka heti röyhtäytyksen jälkeen uudelleen, koska masuun on tullut tilaa"".

Tiedän, tiedän....kaikkea ei pitäisi kuunnella ja niin edespäin, mutta kun neuvolassakin korostettiin, että eihän sitä tiedä jos vauvalla on nälkä, niin onhan tuoreen äidin aika mahdoton sanoa vastaan.

Yleensä aina, jos tarjosin rintaa esim. 1-2h päästä edellisestä syötöstä, ei itku loppunut rinnalle. Kuitenkin muutaman kerran vauva oli ilmeisesti niin väsynyt jo huutamiseen, että söi hyvin ja nukahti rinnalle, vaikka edellisestä syötöstä oli vain tunti. Tämä sai tietysti vettä myllyyn, että jos sillä on kuitenkin nälkä? ja eikun sama rumba toistui aina vaan, kunnes tosiaan rajoitin tuota imettämistä.

Sen jälkeen opin kellosta tarkkailemalla, milloin vauvalla saattaisi olla nälkä ja usein se todellinen nälkä ajoittuikin 2,5-4h välille, eikä aiemmin.
 
Edelleen tosi samanlaisia kokemuksia minulla kuin ap:lla. Neuvolassa ja sairaalassa meitä ohjeistettiin, että vauvan joka itkuun tulee aina ensimmäiseksi tarjota rintaa. Kun sitten neuvolassa sanoin, että meillä vauva imisi rintaa koko ajan, niin siihen tuli kommentti, että toinen on niin läheisyyden kaipuinen !!?. Todellakin pojalla oli hirveä imemisvimma ja kun tutti ei kelvannut, niin rinta oli ainoa mikä rauhoitti. Ja niinkuin -jeps vanhempi- kirjoitti, niin meillä alkoi kauhea kierre mahavaivoineen, itkuineen ja sillä että vauvaa ei saanut nukkumaan millään... ei tietenkään, kun toisella oli niin kipeä olo. Ja kun toinen itki melkein koko ajan, niin eipä siitä itkusta voi tunnistaa mikä itku tarkoittaa mitäkin...
Ja neuvolassa vain olkia kohauttivat ja kehuivat että hienoa kun multa tulee maitoa hyvin (ja sitä tuli ihan älyttömästi). Neuvolalääkäriltäkin apua kysyin, niin tämä netistä yritti etsiä tietoa ja apua meille !!??.
Olin ja olen tosi yllättynyt siitä miten vähän ammattilaisilla on tietoa ja taitoa neuvoa äitejä erilaisissa tilanteissa. Itse sain vain neuvoja, jotka pätevät äiteihin joilla ei maito tahdo riittää, mutta se, että kun äidilla maitoa tuleekin liian kanssa, niin sitten ollaan sormet suussa. Kukaan ei koskaan ehdottanutkaan, että kokeileppas pidentää syöttöväliä, mikä siis meillä ratkaisi ongelman, kun itse tämän vihdoinkin tajusimme...
Itse ainakin sain niin sekavat ja jokaiselta ihmiseltä erilaiset ohjeistukset imettämiseen, että kieltämättä on ihme, että edelleen imetän... Varmaan monella uudella äidillä imettäminen stoppaa siihen, kun imetysvaikeuksiin ei saa sellaista apua kuin sitä tarvitsee... ja se on harmi se.
 
Neuvolan oppeja ei kannata aina kirjaimellisesti noudattaa. Itse olen noudattanut äitini oppeja kaksosia hoitaessani ja ne ovat toimineet parhaiten. Äidilläni 5 lasta, joten kokemusta on. Esim. Saksassa nimenomaan ollaan sitä mieltä, että vatsan täytyy saada levätä 3-4 tuntia, muuten tulee vatsavaivoja/ilmavaivoja. Se kyllä pitää mielestäni hyvin paikkansa. Siksi ihmettelen tätä neuvolan suositusta, että pitäisi imettää niin tiheään kun lapsi haluaa maitoa.
 
Ihan samanlailla meni alussa. Vauva itkee vain nälkäänsä pienenä...sanottiin. ""Onneksi"" poikamme reagoi äidinmaitoon todella huonosti ja tuli rankkaa pulauttelua, lähes oksentelua, aina syötön jälkeen. Kun kerran sitten vein pojan päivystykseen kovan puklailun takia sattui paikalle lääkäri joka oli ollut jo synnytysosastolta asti huolissaan kovasta pulauttelusta. Siinä tehtiin sitten kaikki kokeet ja muuten koko reissu olisi ollut turha, mutta kun osastolla näkivät mitä todella tapahtuu syönnin jälkeen niin rupesi tulemaan parempia neuvoja kuin se, että syötä ihmeessä kun kerran pulauttaa niin tarvitse lisää!! Rintamaito nyt ei sopinut meidän pojalle syystä tai toisesta...allergiasta ei ollut kyse. Siirryttiin hiljakseen korvikkeeseen ja kun annoksia kyselin niin sain tarkat ohjeet paljonko kerralla ja kuinka usein...eli suositus oli 3 tunnin välein, ei useammin jotta kerkeää rauhoittumaan vatsa (toisilla vauvoilla on hitaampi suolistotoiminta). Tarkkailuahan se vaati, mutta nopeasti sitä itsekin oppi milloin ja kuinka paljon...ja vauvakin vaikka kuka muuta väittäisi otti viikossa parissa ihan itse sen 3 tunnin välin ruokailuun. Painokin lähti mahtavasti nousuun ja öistä tuli levollisempia kun mahavaivat helpottivat.
Kyllä varmaan jokainen vauva on yksilö, harmi vain että kun sitä muuten niin kovasti toitotetaan niin kuitenkin se tuntuu unohtuvan juuri sen imetyksen kohdalla. Onneksi meillä on todella kannustava ja kuunteleva neuvolatäti. Oli vain onnellinen, että saatiin mahavaivat pois ja poika kasvaa hyvin. Nyt hiukan jännitän seuraavaa vauvaa joka jo matkalla, mutta olenpahan itsekin paljon viisaampi ja uskallan enemmän kokeilla ""omia konsteja"" enkä sokeana luota siihen mitä muut viisaat ja kokeneet ammatti-ihmiset neuvovat.
 
Se on totta, mutta kyllä äidinmaidonkin sulaminen vie aikaa ja vatsan täytyy herkkäsuolistoisella vauvalla levähtää. Tunnen kyllä äitejä, joiden vauvoilla ei ole koskaan ollut mahakipuja, vaikka ovat syöneet useinkin, mutta mahakipuiselle vauvalle jatkuva syöminen aiheuttaa kipuja.

Totuus kuitenkin on, että vauvan maha venyy vähän sen mukaan miten usein hän syö. Jos antaa joka kitinään, vauva syö vähän kerralla ja tarvitsee maitoa useammin -imetysrumba on valmis. Tällöin vauva myös useammin nukahtaa rinnalle, eikä senkään vuoksi syö kerralla itseään täyteen vaan heräilee jatkuvasti tissille.

Jos vauvaa imettää esim. 3h välein (toki vauvaa kunnellen, eikä sekunteja laskien)hän syö nälkäisenä mahansa kunnolla täyteen ja selviää sillä maitomäärällä pidempään. Tällöin myös mahan tilavuus kasvaa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa