kukin saa mun puolesta tehdä kuten haluaa / täytyy, mutta alkoipa tehdä mieleni puolustautua.
Mun pieni vauvani on ollut tähän asti sellainen, että haluaa syödä välillä alle tunninkin välein. Paha siinä syöttää ja lähteä sitten Linnanmäelle siksi aikaa, kun pitää taas palata kotiin syöttämään. No ei ole kyllä siellä käytykään, mutta muuten kai lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon ulkoilmaa? Siis ulkoillaan ja syödään siellä, missä nälkä tulee, vaikka kannon nokassa, rannalla, puistossa.
Pumppaaminen ei suju: ei tule maitoa, imettämällä se hyvin riittää. Ja korviketta en tahdo antaa vauvalleni, koska se muuttaa ruuansulatuksen epäedullisemmaksi. Täysimetys 5 kk on minun valintani lapseni hyväksi. En uhraudu, mutta ajattelen lapseni parasta ja samalla omaanikin. Tämä on minusta luonnollista. Haluan järjestää syömisen mahdollisimman helpoksi ja valikoin todellakin paikkoja. Suojaan ja piiloon haluamme, mutta aina ei ole valinnanvaraa.
Sitten joutuu imettämään välillä missä sattuu. Jos saisin valita: kotisohvalla ei kenenkään nähden tai korkeintaan oman miehen. Mutta kun vieraita tulee enkä aio lukkiutua vauvan kanssa kesäksi kotiin tosiaankaan. Jo omat vanhemmat ja appivanhemmat kiusaavat minua, mutta ei auta kuin olla välittämättä. Vieraammat tajuavat sentään yleensä pysyä kauempana... Ja sekin harmittaa, kun joidenkin mielstä imetys on sellaista, että pitää mennä piiloon. Sielläkös me vauvan kanssa vietetään kesä, hän kun syö usein myös pitkään? Alkuun tunninkin usein, sitten tunnin tauko ja taas... Silloin sentään usein pysyttiin kotona, mutta kun lapselle tuli nälkä, joku vieraista kauhistui ja odotti, että ei saa katsoa, menemme muualle tms. PÖH!
ja kuitenkin: imetys on ihanaa: saan ruokkia omaa nälkäistä vauvaani, joten ei siinä muulla väliä. Ainoa että häly, tuuli yms. häiritsee vauvan syömistä.
Ja kaikille: hyvää kesää edelleen ruokatavoista ja -paikoista riippumatta!