V
vieras
Vieras
Mun tekis mieli aina kirkua kun aletaan puhumaan tästä imetyksen ihanuudesta, pakosta, halusta ja sen ehdottomasta oikeellisuudesta. Onko teiltä kukaan koskaan esim. neuvolassa kysynyt, että kuinka aiot vauvaasi ruokkia? Multa ei kertaakaan, vaan aina oletetaan että se tissi on se autuaaksi tekevä juttu.
Mulla ainakin oli ekan kanssa imetys silkkaa kärsimystä, likka imi niin hullun lujaa. Jos en olisi itse nähnyt niin varmaanolisin miestä syyttänyt vieraissa käymisestä, jos en olisi itse nähnyt, että se kk ikäinen tyttö teki fritsun isin rinnalle kun mies otti tytön syliin. Aikani kärvistelin, sitten en jaksanut. Toisen kanssa imetys oli tosi helpppoa, hyvä kun huomasi, että tissi on suussa. Kolmannen kanssa sanoin jo laitoksella, että annan lapselle korviketta kunnes maito nouseee kunnolla tisseihin. Hyvä kun eivät samantien kätilöt soittaneet sosiaalitoimistoon. Lasten lääkäri tosin sanoi silloin, että sama se millä lasta ruokit kunhan ruokit. Se on koko perheen katastrofi jos äiti ei jaksa. Neljänen kanssa imetin sen aikaa kun jaksoin.
Ensimmäisen kanssa jaksoin sitä seluittelyä, muille. Toisen kanssa en enää jaksanut. Totesin vaan, että itsehän hänet hoidan. Mies on aina tukenut ratkaisujani. Olempa sitten imettänyt tai en. Mitä se kenelläkään muulle kuuluu mitä maitoa se lapsi juo, kunhan juo ja kasvaa. Meillä ei ainakaan ole öitä valvottu ja itketty sen takia, että on nälkä. Kenelläkään lapsista ei ole allergioita eikä ne liiemmin sairastele. Jokainen on saanut sitä tissiä eri ajan, mutta alle 6kk.
Eli haluaisin sanoa, että hienoa jos voit imettä ja jaksat, mutta ei se haittaa vaikka sitä ei tekisikään.
Ei muuta kun toista muksua yrittämään.
Mulla ainakin oli ekan kanssa imetys silkkaa kärsimystä, likka imi niin hullun lujaa. Jos en olisi itse nähnyt niin varmaanolisin miestä syyttänyt vieraissa käymisestä, jos en olisi itse nähnyt, että se kk ikäinen tyttö teki fritsun isin rinnalle kun mies otti tytön syliin. Aikani kärvistelin, sitten en jaksanut. Toisen kanssa imetys oli tosi helpppoa, hyvä kun huomasi, että tissi on suussa. Kolmannen kanssa sanoin jo laitoksella, että annan lapselle korviketta kunnes maito nouseee kunnolla tisseihin. Hyvä kun eivät samantien kätilöt soittaneet sosiaalitoimistoon. Lasten lääkäri tosin sanoi silloin, että sama se millä lasta ruokit kunhan ruokit. Se on koko perheen katastrofi jos äiti ei jaksa. Neljänen kanssa imetin sen aikaa kun jaksoin.
Ensimmäisen kanssa jaksoin sitä seluittelyä, muille. Toisen kanssa en enää jaksanut. Totesin vaan, että itsehän hänet hoidan. Mies on aina tukenut ratkaisujani. Olempa sitten imettänyt tai en. Mitä se kenelläkään muulle kuuluu mitä maitoa se lapsi juo, kunhan juo ja kasvaa. Meillä ei ainakaan ole öitä valvottu ja itketty sen takia, että on nälkä. Kenelläkään lapsista ei ole allergioita eikä ne liiemmin sairastele. Jokainen on saanut sitä tissiä eri ajan, mutta alle 6kk.
Eli haluaisin sanoa, että hienoa jos voit imettä ja jaksat, mutta ei se haittaa vaikka sitä ei tekisikään.
Ei muuta kun toista muksua yrittämään.