Imetyksen tuomat paineet estävä minua yrittämästä toista lasta.

[vieras]

Mun tekis mieli aina kirkua kun aletaan puhumaan tästä imetyksen ihanuudesta, pakosta, halusta ja sen ehdottomasta oikeellisuudesta. Onko teiltä kukaan koskaan esim. neuvolassa kysynyt, että kuinka aiot vauvaasi ruokkia? Multa ei kertaakaan, vaan aina oletetaan että se tissi on se autuaaksi tekevä juttu.

Mulla ainakin oli ekan kanssa imetys silkkaa kärsimystä, likka imi niin hullun lujaa. Jos en olisi itse nähnyt niin varmaanolisin miestä syyttänyt vieraissa käymisestä, jos en olisi itse nähnyt, että se kk ikäinen tyttö teki fritsun isin rinnalle kun mies otti tytön syliin. Aikani kärvistelin, sitten en jaksanut. Toisen kanssa imetys oli tosi helpppoa, hyvä kun huomasi, että tissi on suussa. Kolmannen kanssa sanoin jo laitoksella, että annan lapselle korviketta kunnes maito nouseee kunnolla tisseihin. Hyvä kun eivät samantien kätilöt soittaneet sosiaalitoimistoon. Lasten lääkäri tosin sanoi silloin, että sama se millä lasta ruokit kunhan ruokit. Se on koko perheen katastrofi jos äiti ei jaksa. Neljänen kanssa imetin sen aikaa kun jaksoin.

Ensimmäisen kanssa jaksoin sitä seluittelyä, muille. Toisen kanssa en enää jaksanut. Totesin vaan, että itsehän hänet hoidan. Mies on aina tukenut ratkaisujani. Olempa sitten imettänyt tai en. Mitä se kenelläkään muulle kuuluu mitä maitoa se lapsi juo, kunhan juo ja kasvaa. Meillä ei ainakaan ole öitä valvottu ja itketty sen takia, että on nälkä. Kenelläkään lapsista ei ole allergioita eikä ne liiemmin sairastele. Jokainen on saanut sitä tissiä eri ajan, mutta alle 6kk.

Eli haluaisin sanoa, että hienoa jos voit imettä ja jaksat, mutta ei se haittaa vaikka sitä ei tekisikään.

Ei muuta kun toista muksua yrittämään.

 

[viides kerta]

Jokainen imetys on erilainen. Vaikka ensimmäinen oli todella vaativa, niin se ei tarkoita sitä, että toinen olisi. Ja pullovauvakin voi olla erittäin vaativa; korvikevauvoille tulee useammin koliikkiakin kun imetetyille.

Mä sanoisin, että tehkää toinen lapsi, kokeilet imettämistä jonkun aikaa ja jos ei kertakaikkiaan täysimetys onnistu, niin siirrytte osittaisimetykselle. Imetät silloin, ku sulle sopii.

Joo jokainen imetysaika on erilainen! Todella ikävää että sinulle on tullut moisia paineita! Jospa tekisit jo raskausaikana selväksi, että haluat imetyksestä rauhallisen ja intiimin alusta lähtien. Varaat korvikkeet ja pullot valmiiksi varmuuden vuoksi, ja jos siltä tuntuu niin kokeilet niitä. Nythän kuitenkin tiedät miten sitä maitoa riittää, joten sitä ei tarvitse stressata että saako vauva tarpeeksi. Kokeile rintakumia jos imetys sattuu, minulla auttoi ekan kanssa hyvään alkuun, kolmannen kanssa ei tarvinnut enää kertaakaan sitä, kun oli jo homma hanskassa. Onnea vauvanyritykseen :flower:

 

[winhis]

Pesimisrauha kuulostaa ihanalta.

Mutta sitten potisin myös huonoa omaatunota siitä jos en imetä, vaikka vauva haluaisi olla tissillä. Vaikka tiedän, että korvikkeellakin kasvaa. Tuntuu vaan, että tekisin väärin vauvaa kohtaan.

Sinä teet väärin vauvaa kohtaan, jos et pidä huolta itsestäsi! Eri asia, jos alku on vähän hakemista eikä vaan viitsi yrittää. Tai heti tiheän imun aikana antaa olla, kun ei huvita. Mutta jos ruvetaan puhumaan jo pahasta väsymyksestä, masennuksesta, peloista, oikeasta stressistä jne, niin ihan totta, ei se imetys ole AINOA tärkeä asia vauvan elämää ajatellen.

Kiitos tästä viestistä! Sun kirjoitus aukaisi mun silmiä taas todella paljon enemmän! Pojan kohdalla todellakin yritin ja onnistuinkin loppujen lopuksi. Ehkä jopa hieman oman itseni kustannuksella. Jospa seuraavalla kerralla antaisin itselleni vähän armoa.

Kiva jos oli apua Ihmisiä me äiditkin ollaan, ansaitaan vähän armoa, edes itseltämme