hämillä
Mitä olette siitä mieltä?
Jäin silloin 5-vuotiaan esikoiseni ja vieraan vauvan sekä hänen äitinsä kanssa hissiin jumiin. Oma 2-kuiseni oli kotona isän kanssa. Vauva, vain hiukan isompi kuin omani, alkoi huutaa sydäntäsärkevästi odotellessamme apua, siinä kesti jonkun aikaa ennen kuin saivat hissin liikkeelle. Vauvan äiti alkoi myös itkeä hiljaa ja sanoi että vauva syö korviketta joka oli kotona odottamassa muutama kerros ylempänä. Niin sitten sanoin että mulla olis "eväät" mukana, kokeillaanko josko huolisi? Ja vauva huoli, ihme kyllä vaikka oli pullovauva. Niin vauva söi, äiti rauhoittui ja aikanaan pääsimme hissistä pois. Halasimme erotessamme, emme oikein puhuneet mitään. Seuraavana päivänä lähdin perheineni takaisin kotipaikkakunnallemme enkä koskaan enää ole kuullut tuosta perheestä.
Yks päivä mua alkoi vaan kauheasti kiinnostaa mitähän heille kuuluu, vaikkei se mulle kuulukkaan. Miksiköhän? Ja jotenkin toi muisto hetkestä jumiutuneessa hississä hämmentää mua..?
Jäin silloin 5-vuotiaan esikoiseni ja vieraan vauvan sekä hänen äitinsä kanssa hissiin jumiin. Oma 2-kuiseni oli kotona isän kanssa. Vauva, vain hiukan isompi kuin omani, alkoi huutaa sydäntäsärkevästi odotellessamme apua, siinä kesti jonkun aikaa ennen kuin saivat hissin liikkeelle. Vauvan äiti alkoi myös itkeä hiljaa ja sanoi että vauva syö korviketta joka oli kotona odottamassa muutama kerros ylempänä. Niin sitten sanoin että mulla olis "eväät" mukana, kokeillaanko josko huolisi? Ja vauva huoli, ihme kyllä vaikka oli pullovauva. Niin vauva söi, äiti rauhoittui ja aikanaan pääsimme hissistä pois. Halasimme erotessamme, emme oikein puhuneet mitään. Seuraavana päivänä lähdin perheineni takaisin kotipaikkakunnallemme enkä koskaan enää ole kuullut tuosta perheestä.
Yks päivä mua alkoi vaan kauheasti kiinnostaa mitähän heille kuuluu, vaikkei se mulle kuulukkaan. Miksiköhän? Ja jotenkin toi muisto hetkestä jumiutuneessa hississä hämmentää mua..?