Iloa arkeen - millä konsteilla?

Tuollainen ajatus usein tulee mieleen, kun itsellä on ns. huonompi jakso menossa. Siis kun mieliala on joko ärtynyt ja kiukkuinen tai alavireinen.

Silloin - myönnän sen - en ole mikään kiva äiti lapselleni, vaan saatan äyskiä ja tiuskia hänelle - usein turhastakin. Vaikka ymmärrän, ettei kiukkuaan saa lapseen missään nimessä purkaa - arjen tilanteissa se vain tuppaa usein unohtumaan.

Enkä halua syytellä muita, mutta välillä näin, kun itsellä on huonompi jakso menossa ja lapsikin ei vain meinaa millään totella mitä sanotaan, sen takia sitten saatan myös komentaa häntä huutamalla. Lapsi sitten saattaa tokaista, että äiti miksi huudat? No jos ei hyvällä ja nätillä puheella uskota, niin sitten on huudettava.

Ihmettelen myös lapsen ja minun suhdettani, että miksi se aika usein on "kissakoirameninkiä"? Eli jatkuvasti olemme sanasotasilla ja jostakin jonnin joutavasta kinastelemassa. Inhoan moista jankaamista ja jankuttamista ja jos yritän sen juttelemalla takaisin lopettamaan, lapsi vain yltyy jankuttamaan, kunnes itse taas äsähdän hänelle jotain ikävää takaisin. Sitten on jälleen paha mieli itsellä (

Kun taas itsellä on hyvä ja aurinkoinen mieliala, niin sitten lapsen turhat jankaamiset eivät haittaa ja arkikin on oikein kivaa + mukavaa. Sillon lapsen kanssa on oikein kivaa leikkiä ja puuhastella.

Tällaista mielialojen vaihtelua on ollut siitä asti, kun lapsi syntyi ja lapsella on nyt ikää jo yli 4v. Tosin onneksi jo muutaman vuoden ajan nämä tunteiden aallokot ovat lieventyneet.

Vauva- ja taaperoaika olivat henkistä helvettiä itselleni ja en aina niin nätisti lastani kohdellut ( Jotenkin ei kiintymyssuhde ollut kovin kummoinen lapseen, on se nyt jollakin lailla parantunut noihin entisiin aikoihin verrattuna.

Mutta en ole kenellekään asiantuntijalle näistä tunnemylläköistä kehdannut puhua, koska olen pelännyt sitä, että lapsi otetaan meiltä pois. Olen myös tietoinen mielialalääkityksestäkin, mutta en haluaisi tuotakaan aloittaa, koska useampi joka lääkkeet aloittaa, pitää kokeilla useita erilaisia pillereitä, ennenkuin sopiva lääkitys löytyy kohdalle.

Joten miten saada itsensä rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi ja kärsivällisemmäksi? En itsekään tykkää näistä jaksoista, kun on oikein ärtynyt ja vihainen mieliala, sitten tulee huudettua lapselle ihan turhista jutuista. Sitten on syyllinen olotila, miksi taas käyttäydyin näin lastani kohtaan?

 

Mun mielestä sun kannattaa ehdottomasti käydä vaikka ihan yleislääkärillä puhumassa asiasta, koska voihan olla, ettei kaikki hormonaaliset asiat ole ihan kohdallaan ja se vaikuttaa mielialaan. Myös ihan keskusteleminen jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla hyvä juttu. Ei teiltä lasta pois oteta älä siitä huolestu vaikka asiasta kerrot, jos mitään vakavampaa ei ole tapahtunut, huostaanotto on vasta viimeinen keino lastensuojelussa ja siihen tarttetaan jo aika paljon näyttöä. On hyvä, että osaat itse reagoida ongelmaan ja tuoda itse esille sen, että kaikki ei ole ihan hyvin, se on jo paljon se. Ainakin Hesassa järjestetään mm. käsikynkkäryhmiä, joissa on mahdolllista parantaa vuorovaikutustaitoja yhdessä lapsen kanssa sekä voimavararyhmiä vanhemmille. Kannattaa kysellä omasta kunnasta olisiko jotain ryhmää tarjolla, jossa asioista voisi keskustella ja saada siten uusia näkökulmia omaan arkeen lapsen kanssa.

Mulla on myös 4v. poika ja kinastelemaan vähen kanssaan on ihan turha alkaa, jos minä sanon että nyt tehdään näin, niin tehdään. Poika saa kyllä myös välillä päättää mitä tehdään, mutta aikuinen on aikuinen ja laittaa hommalle pisteen. Eli koita päästä eroon sanasodista, ne vie vaan turhaa energiaa ja luo negatiivisen ilmapiirin. Ei lapsi jaksa yksin jankata, jos sinä lopetat.

Tehkää jotain mistä molemmat tykkäätte, meillä leipominen on yksi sellainen juttu, josta tykätään molemmat ja sitä ollaan nyt aika paljon tehtykin. 4v:n kanssa voi tehdä jo aika paljon kaikenlaista, käydä uimassa, käydä elokuvissa ja teatterissa, museoissa, hiihtää, luistella jne. Niistä hetkistä saa kivoja muistoja ja lapsi muistaa tällaiset hetket pitkään, ei tartte mitään kummallista ja hienoa olla, kunhan on mukavaa ja vähän vaihtelua. Toivottavasti tästä oli jotain apua. Jaksamista sulle! :hug:

 

Onko teillä lapsi kotona päivät ? Meillä hän on ollut perhepvhoitajalla pienestä pitäen, mutta nyt alkaa illatkin välillä olla vaikeita täällä kotona, kun pitäisi aina olla hänelle tekemistä.. Vaikka meitä on kaksi vanhempaa, niin on voimat meilläkin välillä ihan poikki. Meillä ei ole ihan naapurissa muita lapsiperheitä. Lapsi on terve ja ihana, me vanhemmat vaan välillä lujilla, kun on omia ongelmia yms. Iltaisin ulkoilua, jos jaksamme, tv:n tai dvd:n katselua, musiikin kuuntelua, tietokonepeliä tai muita pelejä yms. leikkiä voimien mukaan. Eipä tässä oikein muuta ole keksitty, onneksi välillä voi olla mummolassakin. Voimia ! T:Marja

 

Ootko töissä vai koko ajan kotona? Meillä (tai siis mulla) helpotti heti kun pääsin päiviks töihin. Jaksaa olla parempi äiti =) .