Siinäpä se tulikin jo otsikossa ongelmani aihe, eli ei ole ystäviä lähimaillakaan. Kaksi rakkainta ystävääni asuu monen sadan kilometrin päässä ja täällä nykyisellä paikkakunnalla ei tunnu löytyvän ystäviä ei niin sitten mistään. Yksi oli jonka vilpittömästi laskin ystäväkseni, mutta nyt viime aikoina hänkään ei tunnu haluavan olla tekemisissä. esim jos käyn kylässä niin ei juuri puhu mitään, ei hymyile jne.. en oikein tiedä mistä tämä käänne on tullut, kun ei mitään riitaa eikä muutakaan ole ollut..
Olen yksin kotosalla näiden kolmen muksun kanssa ja arkirutiinit pelastaa aina ja saa ajan kulumaan, mut kai sitä välillä toivoisi aikuista juttu seuraa. Olen kyllä yrittänyt hieroa kaveri suhteita, mutta jostain syystä minuun suhtaudutaan nihkeästi. Tosin olen ujo mut parhaani mukaan koitan jutella. Mieheltäni olen koittanut kysellä että mitä vikaa minussa on kun ei kukaan halua olla tekemisissä, mutta eipä sekään järkevää vastausta siihen keksiny.. taisi sanoa että muut tuntisivat minut jotenkin uhaksi... öö.. uhaksi mille tämmönen mamma olisi. Eli ei mitään järkevää =)
Mies on viikot töissä ja vain oikeastaan sunnuntaina kotona eli elämä on todella yksinäistä.. Onko kenlläkään samanlaista ongelmaa..
Olen yksin kotosalla näiden kolmen muksun kanssa ja arkirutiinit pelastaa aina ja saa ajan kulumaan, mut kai sitä välillä toivoisi aikuista juttu seuraa. Olen kyllä yrittänyt hieroa kaveri suhteita, mutta jostain syystä minuun suhtaudutaan nihkeästi. Tosin olen ujo mut parhaani mukaan koitan jutella. Mieheltäni olen koittanut kysellä että mitä vikaa minussa on kun ei kukaan halua olla tekemisissä, mutta eipä sekään järkevää vastausta siihen keksiny.. taisi sanoa että muut tuntisivat minut jotenkin uhaksi... öö.. uhaksi mille tämmönen mamma olisi. Eli ei mitään järkevää =)
Mies on viikot töissä ja vain oikeastaan sunnuntaina kotona eli elämä on todella yksinäistä.. Onko kenlläkään samanlaista ongelmaa..