Ilman yhteistä suuntaa ja yhteisymmärrystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kevättesikko39
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kevättesikko39

Vieras
Olemme olleet liitossa useamman vuoden. Minä jätin vanhan elämäni taakseni ja tein kaikkeni rakentaaksemme meille yhteistä elämää, jolle myös yhteinen tulevaisuus rakentuisi ja perustuisi. Kaikki ratkaisut, mitä perheessämme tehtiin, tehtiin miehen näkökulmasta ja hänen tarpeensa huomioiden. Hän vain kylmästi käveli minun tarpeitteni, toivomusteni ja unelmieni ylitse. Asuinpaikan valinnassakin hän sivuutti minut, ei halunnut muuttaa paikkaan, josta molemilla olisi ollut ok -yhteydet töihin. Halusi asunnon välttämättä paikkakunnalta, josta hänen kulkuyhteytensä olivat hyvät. Sanoi, että minä voin löytää töitä täältäkin. Hän ei näytä ymmärtävän, että ylipäätään se, että häne sanelee ja käskyttää aikuiselle ihmiselle, miten tämän tulisi toimia ja miten tämän tulisi tuntea, on pahasti toisen ylitsekävelemistä.
Kaikin tavoin elämäni on yhteiselämässä hänen kanssaan kuihtunut ja tukahtunut; en ole enää reipas ja aktiivinen entiseni. Yli puoli vuotta sitten aloin pyristellä vapaaksi ja tein ultimatumeja, että jos emme muuta ko. paikkakunnalle, missä minäkin viihdyn ja kulkuyhteydet ovat molemmille ok, niin tämä liitto puretaan. Olemme mukamas kaikki nämä kuukaudet katselleet asuntoa sieltä paikkakunnalta. Sanon mukamas, koska mitään ei tapahdu. Vanhaa asuntoa ei ole yhteisin tuumin laitettu myyntiin jne. Uutta asuntoa ei ole käyty katsomassa esittelyissä. Niin, minusta vahvasta naisesta on tullut oikein kunnon kynnysmatto, jonka elämässä ei ole enää mitään suuntaa.
Olen tehnyt eropäätöksen. Näin en halua elämäni lahjaa hukata. Jotain on vialla ja pahasti, kun toinen ei huomioi tarpeitani, omat tarpeet vain ratkaisevat. Minulla tulee kusetuksen maku, ajalla pelaaminen, mikään ei etene, elämäni valuu hukkaan.
Mies ei halua erota, lupailee vain muutosta, ei sen eteen mitään tee. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että etenen prosessissa. Hän ei ole ryhtynyt tositoimiin, lupailee vain, vaikka olen kertonut, että minkalaisia aikeita minulla on. Turha odottaa muutosta hänen puoleltaan, vaan pysyä itse päätöksessä ja lähteä tekemään muutosta. Minkälaisia fiiliksiä kirjoitukseni herättää? Huomatkaa, että teoriassa on helppo todeta, että lähde! Lähtisin! Jne. Käytännössä prosessi kypsyy hitaammin ja toisella tavalla. Parisuhde ja sen elinympäristö muuttaa ihmistä hitaasti, ja aluksi se tapahtuu huomaamattomasti. Minut säikäyttää se, minkälainen minusta on tullut.
 
Kukin tekee elämästään sellaisen kuin haluaa.
Mieti millaisen elämän haluat ja tee se.
Ihan yksinkertaista.
Sinulla vieläkin yksinkertaisempaa,sillä ymmärsin tekstistäsi,ettei lapsia ole.
 
Kannattaa miettiä voiko toisen vastuulle laittaa ihan kaikkea. Ensin joustaa ja sitten ihmetellä, että miten tässä näin kävi?

Pysyä voi myös hiekkalaatikossa, koko ikänsä ja välttää kaikki virheet. Kun yrittää ja ottaa rohkeita askelia uuteen, niin aloittajan tapaan, voi päätyä toteamukseen, että näin on nyt päädytty: epätyydyttävään elämäntilanteeseen. Joskus voi viedä aikansa huomaa, että toinen joustaa, toinen ei. Parisuhde ei ole pitkäkestoinen, jos vain yksi joustaa, ja vielä korvatakseen puutteen toisen olemattomassa joustovarassa. On ihmisiä, jotka käyttävät toisen luottamusta ja hyväntahtoisuutta hyväkseen. Kuulostaa siltä, että aloittajalle on käynyt näin. Itselläni on kokemus hyvästä parisuhteesta, jossa ratkaisuja säesti yhteinen sävel. Sen kyllä huomaa, kun yhteinen sävel löytyy ja asiat sujuvat. Toivon aloittajalle kykyä viedä päätös eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja juuri näin;11212740:
Olipa nasevasti ja hyvin sanottu !

Ihanaa, olipa juuri niin nasevasti ja iskevästi sanottu, väenö. Juurikin näin. Ja juuri näin ja näin juuri ja juurikin näin, väinö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kevättesikko39;11212390:
Olemme olleet liitossa useamman vuoden. Minä jätin vanhan elämäni taakseni ja tein kaikkeni rakentaaksemme meille yhteistä elämää, jolle myös yhteinen tulevaisuus rakentuisi ja perustuisi. Kaikki ratkaisut, mitä perheessämme tehtiin, tehtiin miehen näkökulmasta ja hänen tarpeensa huomioiden. Hän vain kylmästi käveli minun tarpeitteni, toivomusteni ja unelmieni ylitse. Asuinpaikan valinnassakin hän sivuutti minut, ei halunnut muuttaa paikkaan, josta molemilla olisi ollut ok -yhteydet töihin. Halusi asunnon välttämättä paikkakunnalta, josta hänen kulkuyhteytensä olivat hyvät. Sanoi, että minä voin löytää töitä täältäkin. Hän ei näytä ymmärtävän, että ylipäätään se, että häne sanelee ja käskyttää aikuiselle ihmiselle, miten tämän tulisi toimia ja miten tämän tulisi tuntea, on pahasti toisen ylitsekävelemistä.
Kaikin tavoin elämäni on yhteiselämässä hänen kanssaan kuihtunut ja tukahtunut; en ole enää reipas ja aktiivinen entiseni. Yli puoli vuotta sitten aloin pyristellä vapaaksi ja tein ultimatumeja, että jos emme muuta ko. paikkakunnalle, missä minäkin viihdyn ja kulkuyhteydet ovat molemmille ok, niin tämä liitto puretaan. Olemme mukamas kaikki nämä kuukaudet katselleet asuntoa sieltä paikkakunnalta. Sanon mukamas, koska mitään ei tapahdu. Vanhaa asuntoa ei ole yhteisin tuumin laitettu myyntiin jne. Uutta asuntoa ei ole käyty katsomassa esittelyissä. Niin, minusta vahvasta naisesta on tullut oikein kunnon kynnysmatto, jonka elämässä ei ole enää mitään suuntaa.
Olen tehnyt eropäätöksen. Näin en halua elämäni lahjaa hukata. Jotain on vialla ja pahasti, kun toinen ei huomioi tarpeitani, omat tarpeet vain ratkaisevat. Minulla tulee kusetuksen maku, ajalla pelaaminen, mikään ei etene, elämäni valuu hukkaan.
Mies ei halua erota, lupailee vain muutosta, ei sen eteen mitään tee. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että etenen prosessissa. Hän ei ole ryhtynyt tositoimiin, lupailee vain, vaikka olen kertonut, että minkalaisia aikeita minulla on. Turha odottaa muutosta hänen puoleltaan, vaan pysyä itse päätöksessä ja lähteä tekemään muutosta. Minkälaisia fiiliksiä kirjoitukseni herättää? Huomatkaa, että teoriassa on helppo todeta, että lähde! Lähtisin! Jne. Käytännössä prosessi kypsyy hitaammin ja toisella tavalla. Parisuhde ja sen elinympäristö muuttaa ihmistä hitaasti, ja aluksi se tapahtuu huomaamattomasti. Minut säikäyttää se, minkälainen minusta on tullut.


Ei todellakaan kuulosta hyvältä. Jos tuota meininkiä on jo jatkunut useampi vuosi, niin pidä pääsi loppuun asti. Miehesi on äärettömän itsekäs luonnevikainen juntti.

Etkö huomannut jo seurustelun alussa moista määräilyä?
Normaalissa parisuhteessa neuvotellaan ja tehdään kompromisseja eikä eletä vain toisen tahdon mukaan.

Ei tietenkään ole helppo erota kun on tosissaan itse panostanut suhteeseen ja tehnyt kaikkensa sen eteen, mutta joku raja uhrautuvuudellakin on.

Älä kuuntele enää miehen selityksiä vaan toimi. Eriasia tietysti on jos mies nyt sitten loppumetreillä löytää joustavuutta mitä kyllä vahvasti epäilen.
 
Minulla samanlainen tilanne, ihmettelen mihin itsevarma MINÄ on joutunut. Monta vuotta olen katsonut ihan älytöntä menoa jossa mies on määrännyt tahdin. Ei enää. Näin minäkin päätin nyt. Ei katsota enää tällaista. Häivytään elämään parempaa elämää. Jätetään nuo surkeat miehet oman onnensa nojaan. Tästä ei tule koskaan valmista näin.. sen olen tajunnut itsekin.
 
Minulla samanlainen tilanne, ihmettelen mihin itsevarma MINÄ on joutunut. Monta vuotta olen katsonut ihan älytöntä menoa jossa mies on määrännyt tahdin. Ei enää. Näin minäkin päätin nyt. Ei katsota enää tällaista. Häivytään elämään parempaa elämää. Jätetään nuo surkeat miehet oman onnensa nojaan. Tästä ei tule koskaan valmista näin.. sen olen tajunnut itsekin.

Kiitos kaikille vastauksista. Väinölläkin oli ikimuistettava viisaus jaettavanaan: selektiivinen muisti, vain hyvät asiat kannattaa kantaa eteenpäin. Hyvä Väinö!

Realisti ja Tuttu juttu nimimerkeillä vastanneet ymmärsivät noidankehäni luonteen, koska samaa kipua on heilläkin! Voi vitsi että kannustaa ja tukee heidän kommenttinsa! Ihan mieletön fiilis tulee yhteisymmärryksestä mitä syntyy, kun kuunnellaan ja pyritään ymmärtämään toisiamme! Kyllä kelpaisi avioliitto miehen kanssa, jonka kanssa olisi voisi asioista keskustella ja joka huomioisi toisen tarpeita yhdenvertaisina omiensa kanssa. Yhteistyöstä syntyy synergiaa, tulee hyvä fiilis, nostetta ja elämä hymyilee. Ihan totta, olen niin nurkkaan ajettu ja väsynyt siihen, että aviopuoliso tukahduttaa minun elämääni ja elämänvoimaani, että ette tajua kuinka hyvä tunne ja voimaa alkoi virrata yksin tästä keskustelusta! WAU! Nyt tuetaan toisiamme henkisesti! Ajatellaan, että meillä on tämä tiimi, joka antaa meille päättäväisyyttä ja rohkeutta viedä vaikea asia päätökseen. Palkintona: elämä!
 
Viimeksi muokattu:
Ei todellakaan kuulosta hyvältä.

Älä kuuntele enää miehen selityksiä vaan toimi. Eriasia tietysti on jos mies nyt sitten loppumetreillä löytää joustavuutta mitä kyllä vahvasti epäilen.

Realisti, kiitos, kiitos, kiitos. Kiitos, en enää kuuntele selityksiä, vaan vaadin tekoja. Minäkin epäilen että hän luopuisi kusetustaktiikastaan loppumetreillä. Tämä viikonloppu ja ensi viikon alku ovat hänelle näytön paikkaa. Sen jälkeen alkaa tapahtumaan.
 
Viimeksi muokattu:
. Ei enää. Näin minäkin päätin nyt. Ei katsota enää tällaista. Häivytään elämään parempaa elämää. Jätetään nuo surkeat miehet oman onnensa nojaan. Tästä ei tule koskaan valmista näin.. sen olen tajunnut itsekin.

Näin se on, jumantsukka. Aikuinen ihminen kantaa vastuun omasta elämästään ja pitää kyetä tekemään vaikeitakin päätöksiä. ei pitäisi olla vaikea päätös silloin, kun oma elinvoima hiipuu ja avioliiton henkinen ympäristö alkaa aiheuttamaan muutoksia minä -kuvassa ja omassa elämässä. Kirjoitan tänne ensi viikolla kuulumisiani.
 
Viimeksi muokattu:
Ei se nyt mikään pieni asia ole laittaa talo myyntiin ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Ymmärrän miestä. Jos minua alettaisiin pakottamaan muuttaan niin, että en itse tuntisi olevani päätöksen takana, niin pahalta tuntuisi.

Teillä ei pelaa keskusteluyhteys. Onko ihan pakko alkaa riitelemään? Usein sanotaan, että pitää keskustella, mutta ihmiset eivät osaa enää edes keskustella; itsekkäästi ollaan vain omissa linnoituksissa, ymmärtämättä mitä toinen sanoo tai pelkää. Miehellä on vikansa, mutta voisi häntäkin yrittää ymmärtää?
 
Ei se nyt mikään pieni asia ole laittaa talo myyntiin ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Ymmärrän miestä. Jos minua alettaisiin pakottamaan muuttaan niin, että en itse tuntisi olevani päätöksen takana, niin pahalta tuntuisi.

Teillä ei pelaa keskusteluyhteys. Onko ihan pakko alkaa riitelemään? Usein sanotaan, että pitää keskustella, mutta ihmiset eivät osaa enää edes keskustella; itsekkäästi ollaan vain omissa linnoituksissa, ymmärtämättä mitä toinen sanoo tai pelkää. Miehellä on vikansa, mutta voisi häntäkin yrittää ymmärtää?

Hyvä No, olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Hyvä No, otan vastuun typeryydestäni, mutta voin vakuuttaa sinua, että keskustelua on yritetty ja joustoa on yritetty typeryyteen asti, kuten jo kirjoitin. Elämä on muuttunut sellaiseksi, että on pakko katsoa itseään silmiin ja todeta, että tämä tyttö on antanut kusettaa itseään ja tämä tyttö ei osaa sanoa ei, kun niin kovasti yrittää rakentaa yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka on rakentanut yhteistä elämää vain omista tarpeistaan käsin. Niin, olen tehnyt viheitä, mutta ihminen oppii virheistään. Hitaanlaisesti näytän oppineen. Toisaalta, jotkut ihmiset vetvovat samaa kehää kymmeniä vuosia. On oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain omasta hyvinvoinnistaan ja näyttelevät, että välittävät toisesta, mutta teot eivät ole saman suuntaisia. Minun kaltaiset hölmöläiset vetvovat ja vetvovat, kunnes alkavat lopulta uskomaan omia tuntemuksiaan ja askel askeleelta toteuttavat muutoksen yksin, koska toisella on niin hyvä olla, ettei tämä halua muutosta. Avioliitto ei ole onnellinen, jos hyvinvointi ei ole molemminpuolista. "Paikkakuntakeskustelu" on osoittautunut ajan kuluessa sivuseikaksi. Todellinen ongelma on yhden osapuolen äärimmäinen itsekkyys ja joustamattomuus, ja toisen ihmisen typeryyteen asti menevä joustavuus ja epäitsekkyys. Sekä sokeus sille, mitä kahden ihmisen välillä ja elämässä oikeasti tapahtuu. heikko kun olen, niin vielä taistelen askel askeleelta eteenpäin tämän muutoksen, jossa pidän oman hyvinvointini puolta. Jatketaan sitten kukin tahollaan tai yhdessä. Ihmistä vedetään nenästä niin kauna kunnes hölmöläinen sen huomaa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja kevättesikko39;11213647:
Hyvä No, olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Hyvä No, otan vastuun typeryydestäni, mutta voin vakuuttaa sinua, että keskustelua on yritetty ja joustoa on yritetty typeryyteen asti, kuten jo kirjoitin. Elämä on muuttunut sellaiseksi, että on pakko katsoa itseään silmiin ja todeta, että tämä tyttö on antanut kusettaa itseään ja tämä tyttö ei osaa sanoa ei, kun niin kovasti yrittää rakentaa yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka on rakentanut yhteistä elämää vain omista tarpeistaan käsin. Niin, olen tehnyt viheitä, mutta ihminen oppii virheistään. Hitaanlaisesti näytän oppineen. Toisaalta, jotkut ihmiset vetvovat samaa kehää kymmeniä vuosia. On oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain omasta hyvinvoinnistaan ja näyttelevät, että välittävät toisesta, mutta teot eivät ole saman suuntaisia. Minun kaltaiset hölmöläiset vetvovat ja vetvovat, kunnes alkavat lopulta uskomaan omia tuntemuksiaan ja askel askeleelta toteuttavat muutoksen yksin, koska toisella on niin hyvä olla, ettei tämä halua muutosta. Avioliitto ei ole onnellinen, jos hyvinvointi ei ole molemminpuolista. "Paikkakuntakeskustelu" on osoittautunut ajan kuluessa sivuseikaksi. Todellinen ongelma on yhden osapuolen äärimmäinen itsekkyys ja joustamattomuus, ja toisen ihmisen typeryyteen asti menevä joustavuus ja epäitsekkyys. Sekä sokeus sille, mitä kahden ihmisen välillä ja elämässä oikeasti tapahtuu. heikko kun olen, niin vielä taistelen askel askeleelta eteenpäin tämän muutoksen, jossa pidän oman hyvinvointini puolta. Jatketaan sitten kukin tahollaan tai yhdessä. Ihmistä vedetään nenästä niin kauna kunnes hölmöläinen sen huomaa.

Jospa se sitten menisi perille, kun olet tarpeeksi luja ja päättäväinen. Miehesi kuitenkin rakastaa sinua. Olen aivan varma, että hän tulee sinua vastaan ja löydätte yhteisen sävelen. Ole vain luja ja sano mitä haluat ja toivot hänen tekevän ja miten toivot hänen muuttavan käyttäytymistään, jos muutosta ei tapahdu, niin tee sitten johtopäätöksesi. Älä heitä kaikkea hukkaan liian hätäisesti.
 
Jospa se sitten menisi perille, kun olet tarpeeksi luja ja päättäväinen. Miehesi kuitenkin rakastaa sinua. Olen aivan varma, että hän tulee sinua vastaan ja löydätte yhteisen sävelen. Ole vain luja ja sano mitä haluat ja toivot hänen tekevän ja miten toivot hänen muuttavan käyttäytymistään, jos muutosta ei tapahdu, niin tee sitten johtopäätöksesi. Älä heitä kaikkea hukkaan liian hätäisesti.

Hienosti kirjoitettu No. Arvostan viisauttasi ja etenkin sitä, mistä viisautesi kumpuaa. Tämä arvostuksen tunteeni tuntuu sydämessä asti. Kiitän sinua "yhteistyöstäsi" ja kuuntelemisestasi.

Hyvä, No, en heitä mitään hukkaan liian hätäisesti, siitä voit olla varma. Minun oppiläksyni on monen muun joukossa siinä, että kun päättää jotakin, niin ei pitäisi koskaan katsoa taakseen, vaan kulkea eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
Jospa se sitten menisi perille, kun olet tarpeeksi luja ja päättäväinen. Miehesi kuitenkin rakastaa sinua. Olen aivan varma, että hän tulee sinua vastaan ja löydätte yhteisen sävelen. Ole vain luja ja sano mitä haluat ja toivot hänen tekevän ja miten toivot hänen muuttavan käyttäytymistään, jos muutosta ei tapahdu, niin tee sitten johtopäätöksesi. Älä heitä kaikkea hukkaan liian hätäisesti.


Valitettavasti elämässä kaikki ei aina mene niin kuin onnellisessa rakkausleffassa.

Ap kirjoitti joustaneensa jo vuosia miehen tarpeiden mukaan. Montako vuotta vielä pitäisi joustaa, että mies yht'äkkiä äkkääkin toisen tarpeet?

Kun oikeasti rakastaa toista, haluaa kuunnella ja toteuttaa myös puolison toiveita eikä vain omia
heti suhteen alusta asti. Tällainen toiminta on aivan lunnollista ja normaalia ilman mitään suuria ponnisteluja.

Itsekkäälle ja jollain tapaa luonnevikaiselle henkilölle oma etu on ensi sijalla, muut tulevat perässä. Tällainen henkilö ei muutu miksikään odotti hänen muuttumistaan vuoden tai 20 vuotta.
 
Viimeksi muokattu:
Valitettavasti elämässä kaikki ei aina mene niin kuin onnellisessa rakkausleffassa.

Ap kirjoitti joustaneensa jo vuosia miehen tarpeiden mukaan. Montako vuotta vielä pitäisi joustaa, että mies yht'äkkiä äkkääkin toisen tarpeet?

Kun oikeasti rakastaa toista, haluaa kuunnella ja toteuttaa myös puolison toiveita eikä vain omia
heti suhteen alusta asti. Tällainen toiminta on aivan lunnollista ja normaalia ilman mitään suuria ponnisteluja.

Itsekkäälle ja jollain tapaa luonnevikaiselle henkilölle oma etu on ensi sijalla, muut tulevat perässä. Tällainen henkilö ei muutu miksikään odotti hänen muuttumistaan vuoden tai 20 vuotta.

Realisti, olet oikeassa. Ihmiselle on luonnollista toimia oman luonteensa mukaisesti. Kun kaksi vastakkaista luonnetta pyrkii kulkemaan yhteisellä tiellä, tulos taitaa olla juuri sinun kuvailemasi kertomus. Ihmisen luonne on hänen kohtalonsa. Minunkin luonteeni on kohtaloni: yritän nyt tämän viimeisen pinnistyksen ja jos ei kompromissia synny, niin tässä vaiheessa olen valmis ja pakotettu tekemään ratkaisun. Minun etuni on tällä hetkellä se, että tiedän pystyväni tekemään ratkaisun, koska tiedän (kokemuksesta hitaasti oppineena), että eteenpäin en kykene kulkemaan tällä menetelmällä, jossa toinen etenee elämässä kävelemällä toisen ylitse ja periaatteessa suhtautuu epäkunnioittavasti toisen oikeuteen elää täysipainoista ja onnellista elämää.

Olemme eilen sopineet yhteisestä tavoitteesta, jonka pitäisi olla hyvä kummallekin. Toivon todella, että hän tekee yhteistyötä kanssani asian toteuttamiseksi konkretiassa. Kokemuksesta oppineena joudun kuitenkin koko ajan olemaan varpaillani siltä varalta, että yks kaks hän peruuttaa koko hoidon, tai homma ei etene vaan jäi puheen tasolle, koska hän ei halua sitten kuitenkaan. Silloin katkeaa kamelin selkä. Minä olen nyt varmasti tehnyt kaikkeni. Ponnisteluni joko kantaa hedelmää tai joudun toteamaan, että mikään ei muutu. Toivon parasta. Kirjoitan tänne myöhemmin kesällä tai syksyllä (tai ensi viikolla...) mihin päädyimme.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kevättesikko39;11213855:
Hienosti kirjoitettu No. Arvostan viisauttasi ja etenkin sitä, mistä viisautesi kumpuaa. Tämä arvostuksen tunteeni tuntuu sydämessä asti. Kiitän sinua "yhteistyöstäsi" ja kuuntelemisestasi.

Hyvä, No, en heitä mitään hukkaan liian hätäisesti, siitä voit olla varma. Minun oppiläksyni on monen muun joukossa siinä, että kun päättää jotakin, niin ei pitäisi koskaan katsoa taakseen, vaan kulkea eteenpäin.

Kiiitos, vähän hämillään. Muista, että asioihin vaikuttaa vastavoima. Se on sitä suurempi, mitä enemmän voimaa käytetään. Ole päättäväinen ja tuo se selvästi esille, mutta älä ole ylimielinen. Keitä kahvit ja halaa. Parhaat yksilöt kasvavat vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kevättesikko39;11213647:
Hyvä No, olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Hyvä No, otan vastuun typeryydestäni, mutta voin vakuuttaa sinua, että keskustelua on yritetty ja joustoa on yritetty typeryyteen asti, kuten jo kirjoitin. Elämä on muuttunut sellaiseksi, että on pakko katsoa itseään silmiin ja todeta, että tämä tyttö on antanut kusettaa itseään ja tämä tyttö ei osaa sanoa ei, kun niin kovasti yrittää rakentaa yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka on rakentanut yhteistä elämää vain omista tarpeistaan käsin. Niin, olen tehnyt viheitä, mutta ihminen oppii virheistään. Hitaanlaisesti näytän oppineen. Toisaalta, jotkut ihmiset vetvovat samaa kehää kymmeniä vuosia. On oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain omasta hyvinvoinnistaan ja näyttelevät, että välittävät toisesta, mutta teot eivät ole saman suuntaisia. Minun kaltaiset hölmöläiset vetvovat ja vetvovat, kunnes alkavat lopulta uskomaan omia tuntemuksiaan ja askel askeleelta toteuttavat muutoksen yksin, koska toisella on niin hyvä olla, ettei tämä halua muutosta. Avioliitto ei ole onnellinen, jos hyvinvointi ei ole molemminpuolista. "Paikkakuntakeskustelu" on osoittautunut ajan kuluessa sivuseikaksi. Todellinen ongelma on yhden osapuolen äärimmäinen itsekkyys ja joustamattomuus, ja toisen ihmisen typeryyteen asti menevä joustavuus ja epäitsekkyys. Sekä sokeus sille, mitä kahden ihmisen välillä ja elämässä oikeasti tapahtuu. heikko kun olen, niin vielä taistelen askel askeleelta eteenpäin tämän muutoksen, jossa pidän oman hyvinvointini puolta. Jatketaan sitten kukin tahollaan tai yhdessä. Ihmistä vedetään nenästä niin kauna kunnes hölmöläinen sen huomaa.


Olet aikanaan rakastunut mieheen. Rakkauden huumassa olet hänen kelkkaansa lähtenyt. Olet kuvitellut miehenkin rakastavan sinua, vaikka se on todella ollut vain kuvitelmaa.
Olet ajatellut, että rakastetun takia joustetaan omista tarpeista. Olet kuvitellut, että mies vuorostaan joustaisi jossain. Olet kuvitellut, että mies kuuntelisi sinua. Olet kuvitellut olevasi miehelle tärkeä ja rakas.
Olet huomannut joustavasi, joustavasi, joustavasi... Se olet aina ollut sinä, joka on luopunut omista tarpeistaan.
Olet havahtunut. Olet huomannut kuihtuneesi ihmisenä ja naisena. Haluat elämäsi takaisin itsellesi. Älä enää usko miehen valheisiin. Ero on sinulle hyvä ratkaisu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itsensä löytänyt;11214728:
Olet aikanaan rakastunut mieheen. Rakkauden huumassa olet hänen kelkkaansa lähtenyt. Olet kuvitellut miehenkin rakastavan sinua, vaikka se on todella ollut vain kuvitelmaa.
Olet ajatellut, että rakastetun takia joustetaan omista tarpeista. Olet kuvitellut, että mies vuorostaan joustaisi jossain. Olet kuvitellut, että mies kuuntelisi sinua. Olet kuvitellut olevasi miehelle tärkeä ja rakas.
Olet huomannut joustavasi, joustavasi, joustavasi... Se olet aina ollut sinä, joka on luopunut omista tarpeistaan.
Olet havahtunut. Olet huomannut kuihtuneesi ihmisenä ja naisena. Haluat elämäsi takaisin itsellesi. Älä enää usko miehen valheisiin. Ero on sinulle hyvä ratkaisu.

Silloin, kun on eroamassa, saa voimaa eronneilta ja eroaminen voi olla jopa ketjureaktio. Mutta juuri silloin pitääkin pystyä tekemään itse omaa liittoan koskevat ratkaisut. He, jotka eroavat ovat katkeria usein heille, jotka eivät eroakaan ja saavat asiansa järjestykseen; tietysti ja aivan aiheesta. Jos yhteistä tahtoa on jäljellä, niin silloin on liitto pyrittävä pelastamaan; se vain syventää suhdetta. Kaiken alusta alkaminen, on sekin vaikeaa ja siinä vasta töitä pitää tehdäkin, vuosien kuluttua pitäisi löytää puolisokin, joka miellyttäisi..
 

Similar threads

A
Viestiä
10
Luettu
8K
Perhe-elämä
Aloittajalle neuvo
A
H
Viestiä
11
Luettu
3K
Perhe-elämä
Nythän mä bonjasin
N
K
Viestiä
3
Luettu
489
Perhe-elämä
pidä puolesi!
P
M
Viestiä
66
Luettu
20K
V
K
Viestiä
16
Luettu
4K
Perhe-elämä
Kaksinmuttayksin
K

Uusimmat

Yhteistyössä