K
kevättesikko39
Vieras
Olemme olleet liitossa useamman vuoden. Minä jätin vanhan elämäni taakseni ja tein kaikkeni rakentaaksemme meille yhteistä elämää, jolle myös yhteinen tulevaisuus rakentuisi ja perustuisi. Kaikki ratkaisut, mitä perheessämme tehtiin, tehtiin miehen näkökulmasta ja hänen tarpeensa huomioiden. Hän vain kylmästi käveli minun tarpeitteni, toivomusteni ja unelmieni ylitse. Asuinpaikan valinnassakin hän sivuutti minut, ei halunnut muuttaa paikkaan, josta molemilla olisi ollut ok -yhteydet töihin. Halusi asunnon välttämättä paikkakunnalta, josta hänen kulkuyhteytensä olivat hyvät. Sanoi, että minä voin löytää töitä täältäkin. Hän ei näytä ymmärtävän, että ylipäätään se, että häne sanelee ja käskyttää aikuiselle ihmiselle, miten tämän tulisi toimia ja miten tämän tulisi tuntea, on pahasti toisen ylitsekävelemistä.
Kaikin tavoin elämäni on yhteiselämässä hänen kanssaan kuihtunut ja tukahtunut; en ole enää reipas ja aktiivinen entiseni. Yli puoli vuotta sitten aloin pyristellä vapaaksi ja tein ultimatumeja, että jos emme muuta ko. paikkakunnalle, missä minäkin viihdyn ja kulkuyhteydet ovat molemmille ok, niin tämä liitto puretaan. Olemme mukamas kaikki nämä kuukaudet katselleet asuntoa sieltä paikkakunnalta. Sanon mukamas, koska mitään ei tapahdu. Vanhaa asuntoa ei ole yhteisin tuumin laitettu myyntiin jne. Uutta asuntoa ei ole käyty katsomassa esittelyissä. Niin, minusta vahvasta naisesta on tullut oikein kunnon kynnysmatto, jonka elämässä ei ole enää mitään suuntaa.
Olen tehnyt eropäätöksen. Näin en halua elämäni lahjaa hukata. Jotain on vialla ja pahasti, kun toinen ei huomioi tarpeitani, omat tarpeet vain ratkaisevat. Minulla tulee kusetuksen maku, ajalla pelaaminen, mikään ei etene, elämäni valuu hukkaan.
Mies ei halua erota, lupailee vain muutosta, ei sen eteen mitään tee. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että etenen prosessissa. Hän ei ole ryhtynyt tositoimiin, lupailee vain, vaikka olen kertonut, että minkalaisia aikeita minulla on. Turha odottaa muutosta hänen puoleltaan, vaan pysyä itse päätöksessä ja lähteä tekemään muutosta. Minkälaisia fiiliksiä kirjoitukseni herättää? Huomatkaa, että teoriassa on helppo todeta, että lähde! Lähtisin! Jne. Käytännössä prosessi kypsyy hitaammin ja toisella tavalla. Parisuhde ja sen elinympäristö muuttaa ihmistä hitaasti, ja aluksi se tapahtuu huomaamattomasti. Minut säikäyttää se, minkälainen minusta on tullut.
Kaikin tavoin elämäni on yhteiselämässä hänen kanssaan kuihtunut ja tukahtunut; en ole enää reipas ja aktiivinen entiseni. Yli puoli vuotta sitten aloin pyristellä vapaaksi ja tein ultimatumeja, että jos emme muuta ko. paikkakunnalle, missä minäkin viihdyn ja kulkuyhteydet ovat molemmille ok, niin tämä liitto puretaan. Olemme mukamas kaikki nämä kuukaudet katselleet asuntoa sieltä paikkakunnalta. Sanon mukamas, koska mitään ei tapahdu. Vanhaa asuntoa ei ole yhteisin tuumin laitettu myyntiin jne. Uutta asuntoa ei ole käyty katsomassa esittelyissä. Niin, minusta vahvasta naisesta on tullut oikein kunnon kynnysmatto, jonka elämässä ei ole enää mitään suuntaa.
Olen tehnyt eropäätöksen. Näin en halua elämäni lahjaa hukata. Jotain on vialla ja pahasti, kun toinen ei huomioi tarpeitani, omat tarpeet vain ratkaisevat. Minulla tulee kusetuksen maku, ajalla pelaaminen, mikään ei etene, elämäni valuu hukkaan.
Mies ei halua erota, lupailee vain muutosta, ei sen eteen mitään tee. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että etenen prosessissa. Hän ei ole ryhtynyt tositoimiin, lupailee vain, vaikka olen kertonut, että minkalaisia aikeita minulla on. Turha odottaa muutosta hänen puoleltaan, vaan pysyä itse päätöksessä ja lähteä tekemään muutosta. Minkälaisia fiiliksiä kirjoitukseni herättää? Huomatkaa, että teoriassa on helppo todeta, että lähde! Lähtisin! Jne. Käytännössä prosessi kypsyy hitaammin ja toisella tavalla. Parisuhde ja sen elinympäristö muuttaa ihmistä hitaasti, ja aluksi se tapahtuu huomaamattomasti. Minut säikäyttää se, minkälainen minusta on tullut.