Ikuinen dilemma: mies ja kotityöt.

[sisko hädässä]

en oikein tiedä mistä aloittaisin. me ollaan oltu yhdessä kauan, mutta menty naimisiin ja muutettu yhteen vasta kun aloin odottaa lasta. sitten syntyi muutaman vuoden päästä toinen. mä olin kotona hoidin kaiken. (ja tarkoitan siis aivan kaikkea, minä huollan auton ja korjaan pikkujutut, siinä lasten, elukoiden ja kotitöiden rinnalla!) näin kului useita vuosia, enkä valittanut. kunnes tuli aika palata töihin... arvatkaapa, mitä tapahtui, kuka käy töissä, ja kenen edelleen odotetaan hoitavan kaiken.
varmaan turha mainitakaan miten kypsä olen tilanteeseen. mua ärsyttää jmyös miehen täysin holtiton rahankäyttö nykyään, kun sitä tosiaan on enemmän käytettävissä. ärsyttää sotkuisuus. ärsyttää kaikki.
kuvittelin, että mies tajuaisi kun jättäisin kaikki kotityöt tekemättä muutamaksi viikoksi.. en voi sanoin kuvailla, millaista täällä on nyt mies valittaa epäsiisteydestä, kuitenkaan ei laita tikkua ristiin. kysyin, että jos palkataan ammattiväkeä, ei halua kuulemma tuhlata semmosiin. mä en vaan jaksa tätä tilannetta. vasta 2kk töissä, ja mulla alkaa olla pinna loppu. miten tästä eteenpäin?
miehen puolustukseksi sanottakoon, että on raitis ja kiltti ihminen, hyvä isä ja mukava kumppani muuten. en tiedä, tuleeko ero kysymykseen. en tiedä jaksanko/haluanko elää elämäni tässä sekasorrossakaan valmisruokaa syöden, kun oma aikani ei kertakaikkiaan repeä kaikkeen.

jos on viisaita neuvoja, nyt on aika antaa niitä.

 

[kolmen äippä]

Ehdottaisin keskustelua asiasta, siis vakavaa sellaista. Mä jättäisin ekana miehen pyykit pesemättä, kai jossain vaiheessa huomaa, että pyykkikorista ei ole kaappiin kävelly pesukoneen kautta puhtaita vaatteita. Jätät kaikki ne asiat, jotka voit miehesi hoidettavaksi!

 

[ahma]

Miehen tilanne on silleen metka, että ensin olet opettanu hänet avuttomaksi ja riippuvaiseksi, ja nyt yhtäkkiä hylkäät ja jätät heitteille. Se lisää avuttomuutta, samoin kuin se että kämppä alkaa kaatua kaaokseen. Mies ei avuttomuudentilassa kykene näkemään itseään tilanteen herrana.

Jos teillä on iso farmillinen lapsia ja elukoita, niin voi olla vaikea toteuttaa kylmäkylpyterapiaa, eli että häivyt pariksi viikoksi, niin että mies löytää toimintakykynsä. Sitten sun tarttee vaan retuuttaa hänet soffaltaan ja ystävällisen mutta tiukan kannustuksen kautta laittaa vähitellen omaan vastuuseensa hommista.

lisäys: Eli samalla tapaa opettaa mies uudelleen, että tules nyt mennään keräämään pyykit ja sanotaan päivää pyykkikoneelle. Näytät miten asiat tehdään. Ja muksut täytyy tietysti valjastaa myös hoitamaan oma osansa hommista.

 

[ap]

Mä olen puolitosissani miettinyt ja miehellekin heittänyt ehdotuksen, että jos jäisin kotiin ja antaisin töitten olla. Palkkani on pieni, ja työni sekä fyysisesti että henkisesti vaativa, ja kun tästä miinustetaan vielä lasten hoitomaksut, oman auton pakollisuus ja muut työssäkäyntikulut sekä henkinen uupumus, en tiedä onko se sen väärttiä. Toisaalta, en ole enää ollenkaan varma, haluanko miehen armoille rahallisesti. Toisaalta, olemme katsastamassa omaa asuntoa, rahallisesti joudumme ehkä turhan tiukalle jos vain yksi on tienaamassa. Hankalaa, sanoisin.
Mies muuten vaan kysyi multa kun keskusteltiin tästä että jos jäisin kotiin, että onko se sitä mitä haluan. Olisinpa muistanut kysyä, mitä mies haluaa?