Ei minunkaan tekemisiini ole koskaan kukaan tupannut puuttumaan. Johtuu todennäköisesti siitä, että olen tekemisissä vain suhteellisen normaalien, hienotunteisten ja järkevien ihmisten kanssa =)
joku jo sanoikin se sitovuus. että kun kerran kuussa tulee se olo kun tekisi mieli vaan lähteä.
joskus tuntuu että kaikki on tuputtamassa neuvojaan mutta epäilen että ne on niitä omia heikkoja hetkiä jolloin kuvittelen näitä tälläsiä salaliittoteorioita
ja loppujenlopuksi hyviä neuvoja olen saanut. se on vaan se että jotkut suorastaan suivaantuvat jos mun lapseen ei käy joku asia mikä on sen lapselle käynyt ja hirveä tivaus ja vauhkoominen että miksen tee niinkuin hän. ja siis harvoin torpedoin suoraan mitään ehdotusta, aika moni asia kuitenki on vähintään kokeilun arvoista, unikouluista syömiseen jos joku takkuaa.
joskus tuntuu että kaikki on tuputtamassa neuvojaan mutta epäilen että ne on niitä omia heikkoja hetkiä jolloin kuvittelen näitä tälläsiä salaliittoteorioita
ja loppujenlopuksi hyviä neuvoja olen saanut. se on vaan se että jotkut suorastaan suivaantuvat jos mun lapseen ei käy joku asia mikä on sen lapselle käynyt ja hirveä tivaus ja vauhkoominen että miksen tee niinkuin hän. ja siis harvoin torpedoin suoraan mitään ehdotusta, aika moni asia kuitenki on vähintään kokeilun arvoista, unikouluista syömiseen jos joku takkuaa.
"mamma"
No niinpä!Varmasti pitävät jos nuori pitää itseään lapsena ja huonompana. Huono itseluottamus äitiydessä paistaa kauas ja helpommin sitten kohdellaankin sen mukaan.
Moni tosi nuori tai iäkäs äiti kokee ikänsä ongelmaksi ja se näkyy. En kyllä käsitä miksi, ihan saman ikäisiä äitiydessä kuin toinen jolla saman ikäiset lapset, joten ihan yhtä toope/järkevä/kokenut kuin nuorempi tai vanhempi. Yhtä paljon varaa tulla neuvomaan.
Tunnen toisenkin 4-kymppisenä äidiksi tulleen eikä hän kyllä mitenkään itsevarmalta siinä roolissaan esiinny. Luulempa että on saanut kärsiä paljon enemmän niistä "hyvistä neuvoista" kuin minä
Mutta kyllä tuo että on itse hoitoalalla myös vaikuttaa. Kun ammattia kysytään laitan aina "vaan" "sairaanhoitaja" vaikka asiantuntemusta on paljon laajemmin, en halua valehdella. Synnytssalissa kerroin vasta loppumetreillä että omaan kätilön koulutuksen
, sitten oltiin jo hetken päästä menossa hätäsektioon! (No ei liittynyt minun koulutukseni mitenkään )On kummallista että jos on hoitoalan koulutus niin oletetaan että hallitsee kaikki erikoisalat. Oikeasti, jos on terveydenhoitajan koulutus niin ei kyllä tiedä paljoakaan leikkaussalihoitaja työstä, ja päinvastoin.
zxc
[QUOTE="mamma";26861640]No olisi minulla yksi toive mikä liittyy siihen että äitiys ei aina ole kovin hohdokasta:
Haluaisin joskus olla vaikka viikon aivan YKSIN KOTONA! Saisin tehdä mitä haluan milloin haluan eikä kukaan olisi vieressä vinkumassa tai odottaisi ruokkimista tai muita palveluita. Tätä kaipaan nykyään. Uskon että jo 10 vuoden kuluttua ajattelen toisin kun varhaisteini huitelee millon missäkin, ehkä?[/QUOTE]
Muistan toivoneeni lapsen vauva-aikana, että saisin edes joskus olla hetken yksin kotona. Mistään viikosta en haaveillut, mutta edes yhden illan tms. Mutta aina, jos isä hoiti vauvaa ja mulla oli ns. vapaailta, piti aina lähteä jonnekin. Olisin väsymyksessäni halunnut vain olla rauhassa. Nooh vauva-ajat ovat jo kaukana ja saan jo olla itsekseni, kun isä ja poika lähtevät vaikkapa telttaretkelle.
Haluaisin joskus olla vaikka viikon aivan YKSIN KOTONA! Saisin tehdä mitä haluan milloin haluan eikä kukaan olisi vieressä vinkumassa tai odottaisi ruokkimista tai muita palveluita. Tätä kaipaan nykyään. Uskon että jo 10 vuoden kuluttua ajattelen toisin kun varhaisteini huitelee millon missäkin, ehkä?[/QUOTE]
Muistan toivoneeni lapsen vauva-aikana, että saisin edes joskus olla hetken yksin kotona. Mistään viikosta en haaveillut, mutta edes yhden illan tms. Mutta aina, jos isä hoiti vauvaa ja mulla oli ns. vapaailta, piti aina lähteä jonnekin. Olisin väsymyksessäni halunnut vain olla rauhassa. Nooh vauva-ajat ovat jo kaukana ja saan jo olla itsekseni, kun isä ja poika lähtevät vaikkapa telttaretkelle.
Aikuisena oleminen. :xmas:
Se voi olla vaikeaa joskus.
Se voi olla vaikeaa joskus.
Viimeksi muokattu:
"mamma"
Ihan samat fiilikset oli vauva-aikana, laps nyt 3v ja palvelun pitää pelata kokajan... Niin ja kärppänä pitää olla ennaltaehkäisemässä kaikki suuremmat katastofit.
Mutt joo, sitä odotellessa että saa sitä niin kallisarvoista omaa aikaa!
"mii"
Se kun lapsi kasvaa ! On niin ikävä ihanaa vauva- ja taaperoaikaa. Edessä murkkuilun kiihkeät, kiivaat vuodet. Se ikävä ja kateus kun näkee vauvoja. Haluaisin pulleroisia aurinkoisia vauvoja aina, aina...
"Vieras"
[QUOTE="mamma";26861787]Niin, en tarkoittanut että olisin vaan sen päivän yksin vaan että oikeasti olisin yötäpäivää viikon aivan itsekseni, mutta kotona. Lapsi ja mies voisivat vaikka keskenään lähteä jollekin matkalle, minä nauttisin siitä että olisin YKSIN KOTONA.[/QUOTE]
Se olisi varmaan ihanaa.
Se olisi varmaan ihanaa.
"vieras"
[QUOTE="Vieras";26861659]Meillä ei alle 10 v :t osaa nukahtaa ilman että joku istuu vieressä. Sitä inhoan.[/QUOTE]
Joka lapsi ei sitä itsekseen opi, silloin heidät tulee siihen opettaa. Meillä poika 1v10kk ja ikänsä on nukutettu siten, että minä tai iskänsä on makoillut silmät kiinni meidän sängyssä, joka pinnasängyn vieressä. No, nyt alkoi kypsyttää se jopa 45minuutin makoilu pimeässä (iskältä meni hermot) ja viimeiset päivät iskä on vaan vienyt sänkyyn ja tullut pois huoneesta. Eka iltana tuli kolmesti reunojen yli ja tepsutti olohuoneeseen, iskä vei aina takaisin. Eilen tuli enää kerran ja kun vietiin takaisin niin sinne jäi. Ei itkuja eikä huutoja kertaakaan vaan siellä höpisi omiaan ja on jossain vaiheessa nukahtanut. Itse en olis ikinä uskonut, että näin helpolla tästä pääsee ja onpahan tyhmä olo...
Sulle neuvoksi, että kyllä vanhakin lapsi uusia oppii ja alahan opettaa
Joka lapsi ei sitä itsekseen opi, silloin heidät tulee siihen opettaa. Meillä poika 1v10kk ja ikänsä on nukutettu siten, että minä tai iskänsä on makoillut silmät kiinni meidän sängyssä, joka pinnasängyn vieressä. No, nyt alkoi kypsyttää se jopa 45minuutin makoilu pimeässä (iskältä meni hermot
) ja viimeiset päivät iskä on vaan vienyt sänkyyn ja tullut pois huoneesta. Eka iltana tuli kolmesti reunojen yli ja tepsutti olohuoneeseen, iskä vei aina takaisin. Eilen tuli enää kerran ja kun vietiin takaisin niin sinne jäi. Ei itkuja eikä huutoja kertaakaan vaan siellä höpisi omiaan ja on jossain vaiheessa nukahtanut. Itse en olis ikinä uskonut, että näin helpolla tästä pääsee ja onpahan tyhmä olo... Sulle neuvoksi, että kyllä vanhakin lapsi uusia oppii ja alahan opettaa
Jatkuva asioiden toisto/rutiinitoimet, niistä aiheutuvat ristiriidat ja niistä hermoja menettämättä suoriutuminen "vaikean" lapsen kanssa. Lyhyesti: kun joskus tekisi jotain yhdestä pyynnöstä tai jopa pyytämättä.
Toisena tulee lasten erotuomarina oleminen, se on HIRVEETÄ ja RAASTAVAA.
Kolmantena tulee esikoisen intensiivinen läsnäolo aina. Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa olla yksin.
Toisena tulee lasten erotuomarina oleminen, se on HIRVEETÄ ja RAASTAVAA.
Kolmantena tulee esikoisen intensiivinen läsnäolo aina. Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa olla yksin.
"Piika-äiti"
Lapsien aikuistuminen ja siihen liittyvät asiat. Olen 20 vuotta pärjännyt vastaan tulevien asioiden kanssa ja viihtynyt äitinä, totta kai päivittäiset ärsytykset eläen ja ärsyyntyen mutta ne nyt eletään kaikissa elämäntilanteissa, äitiys mukaan lukien.
Mutta juuri tänä kesänä olen huokaissut jonkin kerran, että jos siellä ylhäällä nyt on joku, niin katsoo noiden isojen pentujen perään, miusta ei edelleenkään ole isoa väliä ja pärjäilen tässä ihan hyvin.
Mutta juuri tänä kesänä olen huokaissut jonkin kerran, että jos siellä ylhäällä nyt on joku, niin katsoo noiden isojen pentujen perään, miusta ei edelleenkään ole isoa väliä ja pärjäilen tässä ihan hyvin.
re
Kun ei saa vaan joskus olla. On päiviä jolloin vaan haluaisi käpertyä sohvan nurkaan viinilasin kera, heittää aivot narikkaan ja vaan olla. Vaikka turhaa rutisen, onhan mull noita tilaisuuksia, lapset käy tasaisin väliajoin mummolassa yökyläilemässä. Mutta jostain syystä silloin tuo "voi kun vaan saisin olla" tila ei olekaan päällä =)
"Hopeinen Kuu"
No ei perseestä mutta välillä todella ahdistavaa on se että aina ja ikuisesti se huoli että kaikki lapsella hyvin tai ei sattuisi mitään. Olen luonteeltani aina ollut etukäteen murehtija. =(
"Vieras"
[QUOTE="vieras";26862031]Joka lapsi ei sitä itsekseen opi, silloin heidät tulee siihen opettaa. Meillä poika 1v10kk ja ikänsä on nukutettu siten, että minä tai iskänsä on makoillut silmät kiinni meidän sängyssä, joka pinnasängyn vieressä. No, nyt alkoi kypsyttää se jopa 45minuutin makoilu pimeässä (iskältä meni hermot ) ja viimeiset päivät iskä on vaan vienyt sänkyyn ja tullut pois huoneesta. Eka iltana tuli kolmesti reunojen yli ja tepsutti olohuoneeseen, iskä vei aina takaisin. Eilen tuli enää kerran ja kun vietiin takaisin niin sinne jäi. Ei itkuja eikä huutoja kertaakaan vaan siellä höpisi omiaan ja on jossain vaiheessa nukahtanut. Itse en olis ikinä uskonut, että näin helpolla tästä pääsee ja onpahan tyhmä olo...
Sulle neuvoksi, että kyllä vanhakin lapsi uusia oppii ja alahan opettaa[/QUOTE]
Sängyssä pysyvät, mutta puhuvat ja leikkivät, jos vaan mahdollista. Kun istun vieressä ja tiukasti sanon, puhe taukoaa ja kun malttavat olla hetken hiljaa ja paikoillaan, uni kullä tulee. Mitä ehdotat, miten alab kouluttaa?
) ja viimeiset päivät iskä on vaan vienyt sänkyyn ja tullut pois huoneesta. Eka iltana tuli kolmesti reunojen yli ja tepsutti olohuoneeseen, iskä vei aina takaisin. Eilen tuli enää kerran ja kun vietiin takaisin niin sinne jäi. Ei itkuja eikä huutoja kertaakaan vaan siellä höpisi omiaan ja on jossain vaiheessa nukahtanut. Itse en olis ikinä uskonut, että näin helpolla tästä pääsee ja onpahan tyhmä olo... Sulle neuvoksi, että kyllä vanhakin lapsi uusia oppii ja alahan opettaa
[/QUOTE]Sängyssä pysyvät, mutta puhuvat ja leikkivät, jos vaan mahdollista. Kun istun vieressä ja tiukasti sanon, puhe taukoaa ja kun malttavat olla hetken hiljaa ja paikoillaan, uni kullä tulee. Mitä ehdotat, miten alab kouluttaa?
Ehkä se, vastuu ja sitovuus. Vaikka sitä on itse tähän tahallisesti ja tietentahtoen tahtonut, on rankkaa se, ettei äitiyttä voi hetkellisesti katkaista. Vaikka saisi lomaa, tai omaa aikaa, on se aina olemassa.
[QUOTE="Vieras";26862460]Sängyssä pysyvät, mutta puhuvat ja leikkivät, jos vaan mahdollista. Kun istun vieressä ja tiukasti sanon, puhe taukoaa ja kun malttavat olla hetken hiljaa ja paikoillaan, uni kullä tulee. Mitä ehdotat, miten alab kouluttaa?[/QUOTE]
Sanomalla noille jo isoille lapsille, että nyt lätty kiinni.
Kerrot, että teet tarkistuskäynnin, ja mikäli heidät vielä tavataan hölöttämästä tai touhuamasta jotakin muuta, rapsahtaa päivä kotiarestia per kerta.
Sanomalla noille jo isoille lapsille, että nyt lätty kiinni.
Kerrot, että teet tarkistuskäynnin, ja mikäli heidät vielä tavataan hölöttämästä tai touhuamasta jotakin muuta, rapsahtaa päivä kotiarestia per kerta.
"vieras"
Väsyttävää ja välillä tosi rasittavaa on nimenomaan se vastuu. Olen 24/7 vastuussa kahdesta pienestä, heidän syömisistään, nukkumisistaan yms.. Ja vaikka he olisivat isänsä kanssa tai hoidossa jossain, ei siitä tunteesta vaan pääse eroon. Ehkäpä tämä on juurikin sitä ikuista huolta, mistä muutamat muutkin ovat kirjoittaneet.
Ja toinen ikävä asia on oman sosiaalisen elämän näivettyminen. Kaipaan omaa aikaa ja tilaa olla jotain muuta kuin äiti.
Ja toinen ikävä asia on oman sosiaalisen elämän näivettyminen. Kaipaan omaa aikaa ja tilaa olla jotain muuta kuin äiti.
[QUOTE="mii";26862011]Se kun lapsi kasvaa ! On niin ikävä ihanaa vauva- ja taaperoaikaa. Edessä murkkuilun kiihkeät, kiivaat vuodet. Se ikävä ja kateus kun näkee vauvoja. Haluaisin pulleroisia aurinkoisia vauvoja aina, aina...[/QUOTE]
Eikö kukaan ole kertonut sulle että ei koiran- ja kissanpentujakaan oteta vain sen takia kun ne on hetken söpöjä?
Tämmösiä nää sit on nää äiti-ihmiset.
Eikö kukaan ole kertonut sulle että ei koiran- ja kissanpentujakaan oteta vain sen takia kun ne on hetken söpöjä?
Tämmösiä nää sit on nää äiti-ihmiset.
Peesi.
Lisäksi kotona oleminen on välillä melko turhauttavaa tai sitten se väkisin tekemisen keksiminen ettei olisi tylsää tai pakko tehdä vaan kotitöitä.
"nipsu"
se että ei saa nukkua niin paljon kuin itse tarvitsisi ja haluaisi, se että pitä äelä äjatkuvasti toisten ehdoilla(ei voi lähtee minnekkään extempore, ikinä,ei ees ruokakauppaan)