Ikävintä äitiydessä?

Mikä on äitiydessä ihan p*rseestä?

Mun mielestä ainakin ihmisten arvostelu, neuvominen, puuttuminen kasvatukseen ja muuhunkin. Ei saisi hoitaa lapsiaan miten parhaaksi näkee vaan aina on joku mummi, kummi, yhteiskunta tai toinen äiti kertomassa mikä on parhaaksi.

 

Tuo on kyllä totta että mummut on aina niin tietäväisiä! Se on ärsyttävää! Vaikka meilläkin jo kolme lasta.

 

[QUOTE="vieras";26861525]Mikä on äitiydessä ihan p*rseestä?

Mun mielestä ainakin ihmisten arvostelu, neuvominen, puuttuminen kasvatukseen ja muuhunkin. Ei saisi hoitaa lapsiaan miten parhaaksi näkee vaan aina on joku mummi, kummi, yhteiskunta tai toinen äiti kertomassa mikä on parhaaksi.[/QUOTE]

Minusta mainitsemasi asiat ovat 98% hyviä juttuja. Olisi ikävä joutua tekemään ja olemaan ratkaisuineen yksin.

Ikävintä on vastuu. En oikein pidä vastuusta. :snotty:

 

Jatkuva syyllisyydentunto ihan kaikesta.

 

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin mä suhtaudun mielestäni turhiin ja typeriin neuvoihin. Ja fiksuista otan kenties oppia.

Ikävintä äitiydessä on mun mielestä se, että jatkuvasti on pieni huoli lapsista. Etenkin sen ikäisistä, jotka jo kulkee ulkona yksinään. Mutta ei auta antaa pelolle valtaa, se olisi lapsille karhunpalvelus.

 

Juurikin tuo.

Mä olin tosi yllättyny siitä että raskaaksi tulon jälkeen nainen on yleistä omaisuutta, jota saa ja pitää arvostella ja neuvoa parhaan kykynsä mukaan, oli niitä lapsia sillä arvostelijalla tai ei. Nyt vuosien jälkeen osaan sivuuttaa moiset idiotismit, mutta kyllä otti ensin päähän.

 

Hankkikaa lapsenne yli 4-kymppisenä
Ei kukaan ole minua tullut moittimaan, ja neuvoja olen oikein saanut kysyä kun kukaan tällaiselle hoitoalan asiantuntijalle ei uskalla neuvoja antaa

 

En keksi mitään kovin ikävää.

Tykkäisin joskus olla yksin, kokkailla ja kuunnella rauhassa musiikkia, sitä en ole harrastanut sen jälkeen kun lapset syntyivät.

 

Välillä on tosi, tosi tylsää.

 

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/ala-syyllista-aitia

http://s-mutsi.blogspot.fi/2011/09/aitien-sota.html

 

[QUOTE="mamma";26861571]Hankkikaa lapsenne yli 4-kymppisenä
Ei kukaan ole minua tullut moittimaan, ja neuvoja olen oikein saanut kysyä kun kukaan tällaiselle hoitoalan asiantuntijalle ei uskalla neuvoja antaa [/QUOTE]

Juu, nuoria äitejä ei oteta vakavasti. Pitävät ihan lapsena

 

No olisi minulla yksi toive mikä liittyy siihen että äitiys ei aina ole kovin hohdokasta:
Haluaisin joskus olla vaikka viikon aivan YKSIN KOTONA! Saisin tehdä mitä haluan milloin haluan eikä kukaan olisi vieressä vinkumassa tai odottaisi ruokkimista tai muita palveluita. Tätä kaipaan nykyään. Uskon että jo 10 vuoden kuluttua ajattelen toisin kun varhaisteini huitelee millon missäkin, ehkä?

 

Ikävintä tällä hetkellä on väsymys.

 

Meillä ei alle 10 v :t osaa nukahtaa ilman että joku istuu vieressä. Sitä inhoan.

 

Minusta mainitsemasi asiat ovat 98% hyviä juttuja. Olisi ikävä joutua tekemään ja olemaan ratkaisuineen yksin.

Ikävintä on vastuu. En oikein pidä vastuusta. :snotty:

Aijaa, kyllä mä ainakin osaan etsiä tietoa ja kysyä neuvoa jos tarvitsen. Tuo on ärsyttävää silloin kun ei kaipaa apua.

 

[QUOTE="Vieras";26861659]Meillä ei alle 10 v :t osaa nukahtaa ilman että joku istuu vieressä. Sitä inhoan.[/QUOTE]

Herranjestas sentään Mulla palais hermo justiisa!
Meillä meni laps jo 2v:na ise sänkyyn ja peittelyn ja pusuttelun jälkeen jäi itsekseen nukahtamaan.

 

Oman ajan puute on ainoa asia, joka tulee mieleen.

Ap:n mainitsemista asioista mikään ei ole minua häirinnyt.

 

Ikävintä on vastuu. En oikein pidä vastuusta. :snotty:

Samaa mieltä.

 

Se, etten voi vaan lähteä.
Eipä oikeestaan muu, lapsen kanssa sinänsä on tosi kivaa, mut about kerran kuussa tulee hetki, et sitovuus vituttaa.

Toi on muuten ihan täyttä paskaa, et nuorta äitiä arvosteltaisiin tai neuvottaisiin kamalasti.
Mä sain lapseni 18-vuotiaana ja yksin, eipä oo neuvoja kauheasti sadellut, rauhassa oon saanu olla. Johtuu tosin varmaan siitä, et mulla on "homma hallussa" ja muutkin sen tietää.

 

[QUOTE="mamma";26861640]No olisi minulla yksi toive mikä liittyy siihen että äitiys ei aina ole kovin hohdokasta:
Haluaisin joskus olla vaikka viikon aivan YKSIN KOTONA! Saisin tehdä mitä haluan milloin haluan eikä kukaan olisi vieressä vinkumassa tai odottaisi ruokkimista tai muita palveluita. Tätä kaipaan nykyään. Uskon että jo 10 vuoden kuluttua ajattelen toisin kun varhaisteini huitelee millon missäkin, ehkä?[/QUOTE]

Minusta on kurjaa viedä lapset hoitoon. Tulisi ikävä jo viikossa.

 

Ai niin ja se, etten voi käydä salilla juuri ikinä!

Salilla olisi lapsiparkki, mut muksu ei rupee olemaan siellä. :headwall:

 

Ööö no ei tule mieleen muuta kuin kiukuttelupäivät joita joskus on lapsella.

 

Kyllähän se on juuri tuo jatkuva vastuu ja huoli, ja niihin liittyvä passaaminen. Tuntuu välillä että ei ehdi teekuppia juomaan kun revitään koko ajan joka suuntaan. On hätä tai jano tai nälkä tai pissa tai kakka tai pipi tai "äiti tuu kattoon, tuu kattoon". Ja mihinkään ei voi lähteä hetkeksikään tuulettumaan, kun lapsia ei saa jättää yksin.

Totta puhuen ei minulle ehtisi viikossa vielä mikään älytön ikävä tulemaan. Pystyisin keskittymään muihin asioihin ja nautiskelemaan rauhasta, en alkaisi vellomaan niissä ikävän tunteissa. Sellainen neljän päivän reissu ainakin meni ihan että hujahti. Uskoisin, että saattaisin elellä jopa kuukauden suht hyvillä mielin ilman lapsia. Mutta poika ainakin on vielä liian pieni pitemmille hoitoreissuille. Semmonen kolme-neljä päivää mummolassa aika maksimi.

 

[QUOTE="vieras";26861733]Minusta on kurjaa viedä lapset hoitoon. Tulisi ikävä jo viikossa.[/QUOTE]

Niin, en tarkoittanut että olisin vaan sen päivän yksin vaan että oikeasti olisin yötäpäivää viikon aivan itsekseni, mutta kotona. Lapsi ja mies voisivat vaikka keskenään lähteä jollekin matkalle, minä nauttisin siitä että olisin YKSIN KOTONA.

 

[QUOTE="vieras";26861634]Juu, nuoria äitejä ei oteta vakavasti. Pitävät ihan lapsena [/QUOTE]

Varmasti pitävät jos nuori pitää itseään lapsena ja huonompana. Huono itseluottamus äitiydessä paistaa kauas ja helpommin sitten kohdellaankin sen mukaan.
Moni tosi nuori tai iäkäs äiti kokee ikänsä ongelmaksi ja se näkyy. En kyllä käsitä miksi, ihan saman ikäisiä äitiydessä kuin toinen jolla saman ikäiset lapset, joten ihan yhtä toope/järkevä/kokenut kuin nuorempi tai vanhempi. Yhtä paljon varaa tulla neuvomaan.