Ikävintä äitiydessä?

Ehkä se, vastuu ja sitovuus. Vaikka sitä on itse tähän tahallisesti ja tietentahtoen tahtonut, on rankkaa se, ettei äitiyttä voi hetkellisesti katkaista. Vaikka saisi lomaa, tai omaa aikaa, on se aina olemassa.

Tätä olin tulossa kirjottamaan! Olisi ihanaa hetken olla vaan minä. Vastuussa vain itsestään. Se rakkaus vaan on niin suurta ettei voi olla itsekeskeinen.

 

Ikävintä on huoli lapsista.

Varsinkin nyt, kun esikoinen huitelee tuolla itsekseen kavereidensa kanssa. Yleensä kaikki menee hyvin, mut on ollut myös tilainteita, joissa tyttö tulee itku silmässä kotiin (ystävyys on välillä vaikeaa..). Sitä haluais vain, että lapsilla olis aina kaikki hyvin, vaikka kyllähän niitä ikäviäkin kokemuksia tarttee... ja ne omalta osaltaan kasvattavat elämässä.

Kuopus on vielä turvallisesti mun vieressä. Voi vahtia sitä kuin haukka :saint:

 

Ei ole oikeestaan mitään konkreettista, vaan just noi muidenkin jo mainitsemat huoli ja syyllisyys ja se sitovuus. Vaikka lähtis viikoksi ulkomaille ilman lapsia, niin silti ne on mielessä ja silti on äiti... Vaikka sen arjen voi katkaista niin sitä "sidettä" ei pysty (en sinänsä haluaiskaan mutta välillä ois kiva olla se huoleton "maija", kuka oli ennen lasta).

 

Ikävintä on kohdata se oma riittämättömyys ja sitä seuraava syyllisyydentunne. Kun tietää miten pitäis ja silti pinna palaa, tai ei tiedäkään ja joutuu sokkona yrittämään jotakin. Kasvamista se kasvattaminen näemmä enimmäkseen on, ja mikäs sen hankalampaa (vaikka samalla hyvin hyödyllistä).

 

Karvaisten kameleiden nieleminen. Lisänä siihen, mitä olette te muutkin vastanneet.

 

Huoli lasten pärjäämisestä, selviytymisestä ja muusta. Alkaa jo odotusaikana, jatkuu vauva-vaiheena aina siihen asti kun "vauva" ajaa ajokortin (ettei vaan ajaisi kolaria). jne. Kun näet painajaista, että olet unohtanut lapsen neuvola-ajan tai tunnet syyllisyyttä ettet jaksanut valmistaa suunnittelemaasi ja lupaamaasi jälkiruokaa jne.

 

Karvaisten kameleiden nieleminen. Lisänä siihen, mitä olette te muutkin vastanneet.

Kyllä sun nyt pitää tätä vähän selventää

 

Kyllä sun nyt pitää tätä vähän selventää

Esim. itse ollaan oltu ehdottomia, ettei pienet lapset tartte vielä syödä karkkia eikä makeita kakkuja jne. Ei siis olla annettu sellaisia esikoiselle, joka on nyt 2,5v. Päiväkodissa kuitenkin tarjotaan lasten synttäreillä karkkeja ja kakkuja. Jopa päiväkodin ruokalistalla on viikoittain välipaloina makeita muffinseja ja suklaakeksejä. Se on ollut hankala hyväksyä sitä. Yksi esimerkki näin. Ei nyt ehkä toistaiseksi ole tullut muita yhtä "karvaisia kameleita" nieltäväksi.