Ihmiset jotka eivät pidä lapsista

[vierailija]

Lapsien seuraan tottumattomalta lapsettomalta siihen kiljuntaan sopeutuminen saattaa viedä aikansa esim. sukutapaamisissa. Näin ainakin itsellä. Ymmärrän jos jollain se riehuminen vähän rasauttelee, itselläkin toisinaan.

Lasten seura on monesti henkisesti palkitsevaakin ainakin jälkikäteen ajateltuna, mutta rehellisesti sanottuna toisinaan myös äärettämän ärsyttävää.

On ihmisiä jotka eivät kykene luomaan rauhallisemmissakaan olosuhteissa mitään puhekontaktia lapseen vaikka aikuisten suhteen asia käy vaivatta. Tässä täytyy olla päällä kai joku henkinen lukko
jota en ihan täysin ymmärrä.

En myöskään ymmärrä monen aikuisen miehen agressioita "mopopoikia" tai yleensä teinipoikia kohtaan (jollaisia itsekin ovat olleet). Kyse ei ole pelkästään mopon äänen tai käytöksen ärsyttävyydestä vaan
selkeästi jostain muusta jonka tarkoitus ei itselle ihan heti aukene.

- mies 30+

 

[0oo0]

Mutta siis jo joku ärsyttää, kiljuu, meluaa tai sotkee niin se on ihan vitun ärsyttävää. On sit kyse lapsesta tai aikuisesta.

 

[vierailija]

Olen sanonut joskus kaverille, että en jaksa kuunnella lasten rääkymistä, huutoa, kiljuntaa, riehumista.... Sellainen väsyttää ja ärsyttää. Onko se sitten haukkumista?

Riippuu miten asian ilmaisee. Jos meillä esim. olisi vieras, niin ärsyttäisi jos hän valittaisi että ei jaksa lasten rääkymistä tms. Mutta jos hän sanoisi, että käy hetken lepäilemässä omissa oloissaan, koska ei ole tottunut jatkuvaan menoon ja meininkiin, niin en panisi ollenkaan pahakseni.

Mun mielestä lapsista valittaminen on jokseenkin turhaa. Niitä nyt vaan on olemassa. Ei niistä tarvitse kenenkään erikseen tykätä, mutta niitä pitää sietää ja kohdella ystävällisesti. Vähän sama kuin vanhukset. Ei niidenkään kanssa aina jaksaisi jutella bussipysäkillä, mutta ei tulisi mieleenkään käyttäytyä heitä kohtaan epäkunnioittavasti tai valittaa niistä että ne on hitaita ja huonokuuloisia.