E
enpä olis uskonut
Vieras
Siis voi kääk!
Pojallani käy lähes päivittäin kaveri täällä meillä ja hänen isänsä hakee hänet joka kerta töistä tullessaan kotiin. Aluksi kaikki oli ihan normaalia, mutta sitten kiinnitin huomioni siihen, että kaverin isä alkoi keksiä aina jonkin syyn, että sai jäädä hetkeksi mun kanssa juttelemaan. Sitten huomasin vahingossa peilin kautta, että katseli mua salaa kun luuli etten huomaa.
Aluksi tämä tuntui todella vaivaannuttavalta ja ällöttävältäkin. Olenhan naimisissa ja niin on tuo kaverin isäkin. Lisäksi hän on minua huomattavasti vanhempi. Nyt olen kuitenkin huomannut, että aina kun pojan kaverin kotiinlähtöaika lähenee, löydän itseni laittamasta hiuksia ja meikkaamasta. Katson myös etten ihan missään likaisissa lökäpöksyissä mene ovea avaamaan. Kaverin isä on myös alkanut ihan häpeilemättä katsella minua suoraa silmiin todella pitkään ja jutella flirttailevasti. Ei suoranaisesti flirttaile, mutta puhuessaan katselee niin että vatsassa alkaa perhoset lennellä. Tänään, kun hän tuli taas hakemaan poikaansa, huomasin sivusilmällä että hän seisoi pihalla autonsa vieressä puhumassa puhelimeen ja samalla katseli minua ikkunan kautta, kun touhusin keittiössä.
En tiedä mitä pitäisi ajatella. Voin rehellisesti sanoa että oma avioliittoni voi huonosti, mutta en todellakaan ole pettäjäluonne. En myöskään voisi edes kuvitella alkavani suhteeseen tuon lapseni kaverin isän kanssa, mutta silti joka päivä oikein odotan näkeväni hänet taas ja muutenkin hän pyörii paljon mielessäni. Haluaisin nämä ajatukset ja tunteet pois, mutta miten? Olenko ihan kamala ihminen?
Pojallani käy lähes päivittäin kaveri täällä meillä ja hänen isänsä hakee hänet joka kerta töistä tullessaan kotiin. Aluksi kaikki oli ihan normaalia, mutta sitten kiinnitin huomioni siihen, että kaverin isä alkoi keksiä aina jonkin syyn, että sai jäädä hetkeksi mun kanssa juttelemaan. Sitten huomasin vahingossa peilin kautta, että katseli mua salaa kun luuli etten huomaa.
Aluksi tämä tuntui todella vaivaannuttavalta ja ällöttävältäkin. Olenhan naimisissa ja niin on tuo kaverin isäkin. Lisäksi hän on minua huomattavasti vanhempi. Nyt olen kuitenkin huomannut, että aina kun pojan kaverin kotiinlähtöaika lähenee, löydän itseni laittamasta hiuksia ja meikkaamasta. Katson myös etten ihan missään likaisissa lökäpöksyissä mene ovea avaamaan. Kaverin isä on myös alkanut ihan häpeilemättä katsella minua suoraa silmiin todella pitkään ja jutella flirttailevasti. Ei suoranaisesti flirttaile, mutta puhuessaan katselee niin että vatsassa alkaa perhoset lennellä. Tänään, kun hän tuli taas hakemaan poikaansa, huomasin sivusilmällä että hän seisoi pihalla autonsa vieressä puhumassa puhelimeen ja samalla katseli minua ikkunan kautta, kun touhusin keittiössä.
En tiedä mitä pitäisi ajatella. Voin rehellisesti sanoa että oma avioliittoni voi huonosti, mutta en todellakaan ole pettäjäluonne. En myöskään voisi edes kuvitella alkavani suhteeseen tuon lapseni kaverin isän kanssa, mutta silti joka päivä oikein odotan näkeväni hänet taas ja muutenkin hän pyörii paljon mielessäni. Haluaisin nämä ajatukset ja tunteet pois, mutta miten? Olenko ihan kamala ihminen?