Ihastus vienyt jalat alta. Oma vakaa suhde menettää arvoaan

[näkökulmaa avarammaksi, kiitos.]

Ei kukaan ole väittänytkään, etteikö se arki tulisi, ero on siinä, millaista se arki on toisen kanssa. Alkuihastus kestää joka ikisessä suhteessa aikansa. Et voi väittää, että mitään suhdetta on viety elämän loppuun alkuihastuksella-
Avioero on rasite elämässä kyllä. Niitä tapahtuu, mutta ihmiset pääsevät sellaisen yli useimmiten. Joskun avioeron vastapainoksi muodostuu lämmin ja välittävä suhde, minusta loukkaat tuolla kommentilla eronneita ja uudestaan suhteen saaneita onnellisia.
Tuo on niin asenteellista. Uusiosuhteessa on myös uudet tunteet, uudet ihmiset. Uusiosuhteessa on muutakin kuin huolta ja vaivaa. Vaikka annat niin ymmärtää.
Jollekkin tunteille se uusi suhdekin kasvaa ja perustuu, älä unohda niitä.

Omantunnontuskat lasten vuoksi, niitä tuskin voi välttää, tehdä vain parhaansa.
Vanhempien suhde on lasten koti, monet lapset elävät kylmässä ja riitaisessa kodissa.
Tietoisesti ei kannata pedata elämästä hyvää tai huonoa, mutta mieti omaa kirjoitustasi, mieti millä silmillä sitä lukisi eronnut ja uuden suhteen löytänyt ja onnellinen ihminen, varmaan olisi samaa mieltä jostakin, varmaan myös eri mieltä jostakin..

 

[Kolahtiko pahasti?]

"näkökulmaa avarammaksi, kiitos"

Olipa agressiivinen sanailu. Taisi kopsahtaa omaan itseen pahemman kerran. Kyllä "Tuli sammuu" kirjoitti niin asiallisesti kuin ikinä noista asioista voi kertoa.

 

[laskuri]

Suorita yksinkertainen laskutoimitus. Laske montako onnellista ja montako onnetonta ihmistä tulisi jos tottelisit "sydämesi ääntä". Parhaimmassa tapauksessa tuloksena olisi VAIN KAKSI onnellista ihmistä. Onnettomien määrä olisi moninkertainen kun lasketaan mukaan ex-puolisot, lapset ja muut läheiset. Kannattaako?

 

[laskija.]

Jos jokainen suostuisi elämään vain rakastavassa suhteessa, rakastaen ja ottaen vastaan rakkautta, ilman riippuvuuksia tai mustasukkaisuutta, kaunaa ja katkeruutta, niin varmaan olis aika vähän onnettomia. Jokainen valitsee itse. Jos ei suostu elämään tunteetoomassa tai huonosti voivassa suhteessa, saa myös itse mahdollisuuden uuteen parempaan elämään. Vaikka jätetylläkin voi olla pettyneitä tunteita, kuka silti haluaa elää elämänsä suhteessa, joka ei toimi, jossa toinen katselee muualle, ei näytä niitä tunteita, jos niitä ei koe jne.. Minä potkaisisin sellaisen pihalle, ehkä toiset ei.

 

[Ei niin aurikoinen 27:)]

Itselläni kanssa vähän vastaava tilanne, paitsi että olen jo toiminut aivan väärin.
Olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn kaksi kertaa. En tiedä, mikä minua vaivaa. Olen naimisissa ja tämä "toinen mieskin" on ja hänellä on myös lapsia vaimonsa kanssa. Ollaan puhuttu, ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, koska tilanteemme nyt vain ovat sellaiset (ja niin erilaiset) ja siltikään ei osata pysyä irti toisistamme. Olisin todella onnellinen, jos pystyisin olemaan ajattelematta tätä miestä, mutta hän pyörii koko ajan mielessäni. Monta kertaa ollaan päätetty, että nyt pitää pysyä erossa toisistamme ja päätös pitää sitten vain muutaman päivän. Samalla ihmettelen, miten pystyn pitämään tämän kaiken sisälläni ja elämään samalla aviomieheni kanssa normaalia arkea. Ja myös tämä mies, jonka kanssa olen pettänyt, pystyy elämään perheensä kanssa arkea samaan aikaan.
Hän vain pyörii mielessäni... enkä edes voi puhua kenellekään tästä asiasta. Olen toiminut niin väärin, että tiedän, ettei kellään riittäisi ymmärrys (enkä edes yhtään ihmettele sitä).

Mulla riittää sulle ymmärrys aivan täysin.. Itse olen aivan samassa tilanteessa ja todellakaan kun ei voi kenellekään puhua siitä.. En olis edes uskonut itsestäni, että kykenen pettämään ja sillä lailla kun ei asiasta ole edes tavallaan huono omatunto. Kun vaan omille ajatuksilleen ei saa mitään, teoilleen toki saa..mutta kun en edes halua saada teoilleni. Olen aina toiminut elämässä "järkevästi" ja jättänyt tunteet sinne taustalle, niin tämä on todellakin mulle ihan erikoinen tilanne. Mutta aion nauttia tästä niin pitkään kun on mahdollista ja kerrankin elän vain itselleni. Se on todella itsekästä.. Tiedän, että olisin voinut olla tekemättä yhtään mitään ja kaikki tämä ihastus olisi haihtunut pois.. Mutta tiedän senkin, että silloin en eläisi tässä hetkessä. Tämähän on tietty vaan puolustelua omille teoilleni ja oikeutusta tämä ei tuo, mutta sitä en haluakaan..

 

[Heikki Häntä]

Antakaa tytöt palaa! Kuunnelkaa sydämenne ääntä! Ihminen elää vain kerran.
Kiimaisille pikkurouville on aina käyttöä.

 

[myrkkysumakki]

Ei kukaan ole väittänytkään, etteikö se arki tulisi, ero on siinä, millaista se arki on toisen kanssa. Alkuihastus kestää joka ikisessä suhteessa aikansa. Et voi väittää, että mitään suhdetta on viety elämän loppuun alkuihastuksella-
Avioero on rasite elämässä kyllä. Niitä tapahtuu, mutta ihmiset pääsevät sellaisen yli useimmiten. Joskun avioeron vastapainoksi muodostuu lämmin ja välittävä suhde, minusta loukkaat tuolla kommentilla eronneita ja uudestaan suhteen saaneita onnellisia.
Tuo on niin asenteellista. Uusiosuhteessa on myös uudet tunteet, uudet ihmiset. Uusiosuhteessa on muutakin kuin huolta ja vaivaa. Vaikka annat niin ymmärtää.
Jollekkin tunteille se uusi suhdekin kasvaa ja perustuu, älä unohda niitä.

Omantunnontuskat lasten vuoksi, niitä tuskin voi välttää, tehdä vain parhaansa.
Vanhempien suhde on lasten koti, monet lapset elävät kylmässä ja riitaisessa kodissa.
Tietoisesti ei kannata pedata elämästä hyvää tai huonoa, mutta mieti omaa kirjoitustasi, mieti millä silmillä sitä lukisi eronnut ja uuden suhteen löytänyt ja onnellinen ihminen, varmaan olisi samaa mieltä jostakin, varmaan myös eri mieltä jostakin..

Erosin ja elän onnellisena jo 15:a vuotta uudessa suhteessa (perheessä). En koe realismia mitenkään loukkaavana, ja nimim. "Tuli sammuu" kommentti oli mielestäni vain realistinen, ei edes pessimistinen.

Ero on raskas ja pitkä prosessi, vaikka siihen ryhdyttäisiin puolisoiden yhteisestä halusta ja sovussa.

 

[Varjotar]

Voi että. Miten elämänsä saa tehtyäki noin vaikeeks. Halloo.
Mäki olen vuosien vakaassa suhteessa, ollaa suunnittelemas yhteemuuttoa ja kaikkea. Kyllä niitä ihastuksia tulee ja menee ja tunteetki on välilä niin sekasi.
Mutta se ei silti sano sitä, että omaa suhdetta sen takia viedää alta.
Järki kätee vaikka vaikeeta onkin!

 

[Tuli sammuu]

Niin, kokenut kaiken tietää!! Oikeastaan muistelin niitä tuntemuksia, joita sisällä kulki, kun itse noissa vaivoissa kippuroitsin.

Nykysellään, kun aikaa ja välimatkaa asioihin on tullut, naurattaa muistellakin. Naurattaa siksi, että älysin viisaasti toppuutella ittiäni enkä tehnyt isoja tyhmyyksiä. Jarruna toimi 2 lasta, joiden vuoksi äly palasi päähän ja vähän ajan kuluttua todella näki sen ihastuksenkin täysin eri silmin.

Nykysellään ihmettelen suuresti, että miten sitä ihminen voikin höyrähtää niin perusteellisesti! Vaan kun asiaa miettii, niin eihän se ole kumma juttu: Ihminenkin on eläin, jonka tarkoitus on lisääntyä. Sitä varten on hormoonit - ihmiselle Luoja ilkeyksillään antoi kiiman joka kuukaudelle - ja nehän ne teettävät tepposia. Käykääpä vain metsässä keväällä, voi sitä räksätysta ja meteliä, kun eläinkunnallta on rakastumisvaihe meneillään. Siellä urokset teppelevat verissäpäin ja naaraat tepsuttavat ympärillä kiihkoissaan.

 

[niin täälläkin]

Sitä kai se sitten on, hormoonihyrräystä. Vaan kun se ei mene ohi. Se liekki ei ole sammunut vuosien aikana mihinkään. Se on vain kasvanut. Ei tästä pääse eroon. Ei vaikka haluais ja yrittäis. Rakkaus on vaan liian vahva. Mutta milloin sitä on tarpeeksi vahva itse lähtemään...

 

[no]

Sehän siinä onkin kaikkein naurettavinta, että millään ei ole todellisuuspohjaa, eikä ainakaan kokemusta; on vain ihastus. Jos ihan oikeasti kykenisi laskemaan miten paljon loukkaa ja rikkoo ja vaikeuttaa omaa elämäänsä, niin 100% ihastuksista jäisi ihastuksiksi.

Toisaalta on totta, että pystyy huijaamaan itseään , että on onnellinen; on vain oma valinta milloin huijausta käyttää.

 

[jonninjoutava]

On päässyt käymään niin perinteisesti kuin voi käydä. Kohdannut upean miehen. Ensitapaamisella synkkasi niin, että meni pasmat täysin sekaisin. Ei koskaan missään ole niin käynyt. Nyt kävi.
Kumpikin oli aivan ihmeissään. Kumpikin varattuja. Kumpikin on aivan toisiinsa tänä päivänä.

Tämä on todella paha tilanne!!
SILLÄ:

molemmat pitkissä vakaissa suhteissa, lainat niskassa..irtautuminen vanhasta vaatii kovat ponnistelut..kumpikin aivan sekaisin toisistansa mutta yhtä aikaa peloissaan. Mitä ihmettä tässä pitää tehdä?
Itse koen että hätiköidä ei voi eikä saa, mutta kauanko tällaista tilannetta kestää ja jaksaa kukaan. Kotielämä omassa suhteessa sekaisin oletettavasti ja tuntuu tosi pahalta. En halua kumppaniani loukata, mutta en voi lopettaa enkä tehdä tunteilleni mitään. Mietin onko tämä menoa nyt..kohtasinko jotain sellaista että en voi laskea irti.
Kuvittelin omasta miehestäni että tämä on se oikea, tässä on sitä jotain. Mutta olenko väärässä vai tapahtuuko niin useinkin ihmisille elämässä että se oikea voi tulla toisen ja kolmannenkin kerran vastaan..

Ajattelen tapaamaani miestä paljon..aivan mahtava tyyppi..synkkaa että oikein pahaa tekee..

On paha tilanne, on. Aikuinen ihminen "ei voi tunteilleen mitään". Hah. Sellaiset tunteet kuuluvat teineille, aikuiset ihmiset voisivat alkaa keskittyä elämässään oleellisempiin asioihin. Kuten lainanmaksuun ja yhteiskunnan hyödyntämiseen.

Äijiä tulee ja menee, on naurettavaa yrittää väittää, että joku olisi niiiiiin ihqu, että se on ainoa ihminen maailmassa. Kyllä ennen vanhaan oli paljon fiksumpaa porukkaa, valittiin kumppani, jonka kanssa synkkasi ja sitten elettiin miettimättä millä ilveellä saisi hankittua maatakaatavia "suuria" tunteita.

Maailmassa on todellisiakin ongelmia, tuollaiset pikkuihastukset eivät ole mitään niiden rinnalla. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön yksinäisiä vanhuksia ulkoiluttamaan niin moiset typeryydet unohtuvat.

 

[Oletpa pulassa]

miten menee ap?
Onko ajatukset yhtään selkiintyneet?

 

[samassa]

Itselläni kanssa vähän vastaava tilanne, paitsi että olen jo toiminut aivan väärin.
Olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn kaksi kertaa. En tiedä, mikä minua vaivaa. Olen naimisissa ja tämä "toinen mieskin" on ja hänellä on myös lapsia vaimonsa kanssa. Ollaan puhuttu, ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, koska tilanteemme nyt vain ovat sellaiset (ja niin erilaiset) ja siltikään ei osata pysyä irti toisistamme. Olisin todella onnellinen, jos pystyisin olemaan ajattelematta tätä miestä, mutta hän pyörii koko ajan mielessäni. Monta kertaa ollaan päätetty, että nyt pitää pysyä erossa toisistamme ja päätös pitää sitten vain muutaman päivän. Samalla ihmettelen, miten pystyn pitämään tämän kaiken sisälläni ja elämään samalla aviomieheni kanssa normaalia arkea. Ja myös tämä mies, jonka kanssa olen pettänyt, pystyy elämään perheensä kanssa arkea samaan aikaan.
Hän vain pyörii mielessäni... enkä edes voi puhua kenellekään tästä asiasta. Olen toiminut niin väärin, että tiedän, ettei kellään riittäisi ymmärrys (enkä edes yhtään ihmettele sitä).

Mulla riittää sulle ymmärrys aivan täysin.. Itse olen aivan samassa tilanteessa ja todellakaan kun ei voi kenellekään puhua siitä.. En olis edes uskonut itsestäni, että kykenen pettämään ja sillä lailla kun ei asiasta ole edes tavallaan huono omatunto. Kun vaan omille ajatuksilleen ei saa mitään, teoilleen toki saa..mutta kun en edes halua saada teoilleni. Olen aina toiminut elämässä "järkevästi" ja jättänyt tunteet sinne taustalle, niin tämä on todellakin mulle ihan erikoinen tilanne. Mutta aion nauttia tästä niin pitkään kun on mahdollista ja kerrankin elän vain itselleni. Se on todella itsekästä.. Tiedän, että olisin voinut olla tekemättä yhtään mitään ja kaikki tämä ihastus olisi haihtunut pois.. Mutta tiedän senkin, että silloin en eläisi tässä hetkessä. Tämähän on tietty vaan puolustelua omille teoilleni ja oikeutusta tämä ei tuo, mutta sitä en haluakaan..

Ihanaa, kun täällä on kohtalotovereita! En ole minäkään tästä kellekään puhunut, enkä aio puhuakaan. Vielä en ole mennyt sänkyyn asti, mutta se on vain ajan kysymys....... Ihastunut olen, mutta sen tajuan ettei meillä voi ihastukseni kanssa olla yhteistä tulevaisuutta. Jotenkin tämä tunne vaan on vienyt mukanaan eikä pysty lopettamaan.
Olis kiva jutella teidän kohtalotovereiden kanssa enemmänkin aiheesta ja tuntemuksista tässä mylläkässä!

 

[no]

Itselläni kanssa vähän vastaava tilanne, paitsi että olen jo toiminut aivan väärin.
Olen mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn kaksi kertaa. En tiedä, mikä minua vaivaa. Olen naimisissa ja tämä "toinen mieskin" on ja hänellä on myös lapsia vaimonsa kanssa. Ollaan puhuttu, ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, koska tilanteemme nyt vain ovat sellaiset (ja niin erilaiset) ja siltikään ei osata pysyä irti toisistamme. Olisin todella onnellinen, jos pystyisin olemaan ajattelematta tätä miestä, mutta hän pyörii koko ajan mielessäni. Monta kertaa ollaan päätetty, että nyt pitää pysyä erossa toisistamme ja päätös pitää sitten vain muutaman päivän. Samalla ihmettelen, miten pystyn pitämään tämän kaiken sisälläni ja elämään samalla aviomieheni kanssa normaalia arkea. Ja myös tämä mies, jonka kanssa olen pettänyt, pystyy elämään perheensä kanssa arkea samaan aikaan.
Hän vain pyörii mielessäni... enkä edes voi puhua kenellekään tästä asiasta. Olen toiminut niin väärin, että tiedän, ettei kellään riittäisi ymmärrys (enkä edes yhtään ihmettele sitä).

Mulla riittää sulle ymmärrys aivan täysin.. Itse olen aivan samassa tilanteessa ja todellakaan kun ei voi kenellekään puhua siitä.. En olis edes uskonut itsestäni, että kykenen pettämään ja sillä lailla kun ei asiasta ole edes tavallaan huono omatunto. Kun vaan omille ajatuksilleen ei saa mitään, teoilleen toki saa..mutta kun en edes halua saada teoilleni. Olen aina toiminut elämässä "järkevästi" ja jättänyt tunteet sinne taustalle, niin tämä on todellakin mulle ihan erikoinen tilanne. Mutta aion nauttia tästä niin pitkään kun on mahdollista ja kerrankin elän vain itselleni. Se on todella itsekästä.. Tiedän, että olisin voinut olla tekemättä yhtään mitään ja kaikki tämä ihastus olisi haihtunut pois.. Mutta tiedän senkin, että silloin en eläisi tässä hetkessä. Tämähän on tietty vaan puolustelua omille teoilleni ja oikeutusta tämä ei tuo, mutta sitä en haluakaan..

Ihanaa, kun täällä on kohtalotovereita! En ole minäkään tästä kellekään puhunut, enkä aio puhuakaan. Vielä en ole mennyt sänkyyn asti, mutta se on vain ajan kysymys....... Ihastunut olen, mutta sen tajuan ettei meillä voi ihastukseni kanssa olla yhteistä tulevaisuutta. Jotenkin tämä tunne vaan on vienyt mukanaan eikä pysty lopettamaan.
Olis kiva jutella teidän kohtalotovereiden kanssa enemmänkin aiheesta ja tuntemuksista tässä mylläkässä!

Ja joku vielä sanoo, että naiset eivät ajattele alapäällään.

 

[Kokenut tämän(kin)]

Lueskelin näitä viestiketjuja täällä ja ajattelin nyt laittaa oman kokemukseni tähän jatkoksi.
Mieheni kanssa ei ollut seksiä 1 1/2 vuoteen ollut ollenkaan. Henkinen yhteys kylläkin, jokin sanaton kiintymys ja tarvitsevuus toisiimme kuitenkin oli.
Miehen ystävä sitten vei jalat altani. Seksisuhdehan siitä syntyi. Muutin jo pois yhteisestä kodistamme ja suhde jatkui. Olin myös tunteillani kiinni tuossa miehessä. Mutta sitä fyysistä vetovoimaa..en ole ikänäni tuntenut samoin ketään kohtaan. Mies kuitenkin oli luonteeltaan "ikisinkku". Piste. Elin järkyttäviä tunnekuohuja tuon miehen takia läpi. Meinasin hajota tunteitteni alle..
Kunnes. Yksi kaunis päivä oivalsin.Minä en enää tätä jatka. Ja uskomatonta kyllä, tunteet eivät heilahtaneet mihinkään suuntaan. Enää. Mies kyllä pommittaa edelleen, mutta minä en itseäni hajottamaan lähde. Ei hän siihen enää pystyisikään.
Nyt olen yksin. Ja kaduttaa.

 

[uskalla!]

Ei sinusta tee yhtään vähempää aikuista, jos elät elämääsi tunteitasi kuunnellen. Tartu kiinni, kuuntele sydäntäsi, sulla on yksi elämä eikä kukaan tule kiittelemään kuolinvuoteellasi että urheastipa elit läpi kaikki onnettomat vuodet, että hyvähyvä tässä sulle urhoollisuusmitali kun olet jaksanut taistella kunnon suomalaisella tarmolla sitkeästi huonossa liitossa. Että kiitos kun olet käyttänyt kaikki elämäsi vuodet siihen että kärvistelet kun olet sen kerran luvannut ja hauisvoimin suhdetta rakentanut ja pystyssä pitänyt vaikka sydän on huutanut muualle.
Surullista, hei. Elä.