Ihastunut varattuun

[trikot]

Ai. Minä ymmärsin että mies muutti ap:n luokse. Jos pettymyksiä pelkää, ei elämässä voi tehdä yhtikäs mitään. Suurempi pettymys on perustaa perhe, olla 30 vuotta yhdessä ja sitten erota. Jos...jos...jos... ja jossittelua voi jatkaa vaikka kuinka. Saanko kysyä, oletko sinä suhteessa ja kuinka kartoitit riskit? Vai etkö uskalla tehdä mitään "siipien palamisen" pelossa?

Epäonnistuminen on pettymys aina. Varman päälle tuskin voi ihmissuhteissa pelata, mutta pettymyksiä voinee minimoida. Kun pari vuottaa jaksaa seurustella ja tutustua eri tilanteissa niin sen jälkeen tietää jo paljon toisesta pannakseen myös hynttyyt yhteen.

Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista. Patologinen pettäjä paljastuu, laiska lihoo, rahan käyttö ja sisäsiisteys näyttäytyy. Jos parin vuoden jälkeenkään ei ole varma itsestään ja toisesta, ei kannata ryhtyä parisuhteseen.

Seurustelu on rakastuneellekin oiva mahdollisuus katsoa ja katua, parantua ensihuumasta.
30 vuoden parisuhde onkin monelle keski-ikäiselle loppuelämä .

 

[dance]

Minä suhtaudun realistisesti. Minusta ei ole järkevää mennä suhteeseen ja sanoa, että se on tässä, tämä kestää loppuelämän. Minä sanon, että tämä voi kaatua jo huomenna. Se suhde voi kaatua myös siihen, että toinen päättää sen lopettaa, vaikka kuinka itse haluaisit jatkaa.

Toinen ongelma suhteissa on se, että ihmiset eivät ole kunnossa. On valtavia mieliala vaihteluita. Kaikki voi olla mahtavaa ja ihanaa ja seuraavaksi iskee alakulo, ei jaksa ja mikään ei kiinnosta. Sellainen ihminen ei välttämättä osaa elää suhteessa lainkaan.

Ihminen suojelee sillä itseään, että ei sitoudu vahvasti ennen kuin on varma siitä, että ei tule jätetyksi tai jopa itse haluaa jättää.

Eikä! Ei tuolla asenteella voi seurustella ollenkaan! Tottakai suhteeseen täytyy uskoa ja luottaa. Miksi pelätä ja murehtia jotain pahaa, ennen kuin mitään on edes tapahtunut?

Vaikka mielenterveysongelmia on paljon, niin ottaisitko huomioon sen, että valtaosa on kuitenkin tervettä. Ei pahalla, mutta luettuani tekstiäsi vaikuttaa vahvasti siltä, että sinä olet itse masentunut ja juurikin siksi suhtaudut kaikkeen kovin pessimistisesti. Kuten myös omiin suhteisiisi? Ehdottomasti kannattaa hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin alat edes harkita seurustelua. Oletko käynyt hakemassa apua? Oletko miettinyt miksi suhteesi epäonnistuvat aina? Onko syy aina sama ( esim pettäminen, tai jättäminen esim. sen takia, ettet pysty luottamaan toiseen aiempien pettymysten jälkeen?). Se ettei toinen luota, alkaa loppujen lopuksi ahdistamaan myös toista osapuolta. Ei ole kiva joutua epäillykseksi syyttä suotta, oli asia mikä tahansa. Mieti, jos sinä joutuisit kantamaan mahdollisen puolisosi exän virheitä aiheetta.

 

[Luottava]

Epäonnistuminen on pettymys aina. Varman päälle tuskin voi ihmissuhteissa pelata, mutta pettymyksiä voinee minimoida. Kun pari vuottaa jaksaa seurustella ja tutustua eri tilanteissa niin sen jälkeen tietää jo paljon toisesta pannakseen myös hynttyyt yhteen.

Samat tiedot saa nopeammin selville laittamalla hyntyyt heti yhteen. Me muutettiin mieheni kanssa neljän viikon kuluessa ensitreffeistä yhteen. Ihanasti on mennyt ja rakkaus kasvaa päivä päivältä. Seuraava askel on kihlat. Yhdessä olemme olleet reilut kaksi vuotta. Isot rahatkin ollaan säästetty asuessamme yhtät taloutta.

 

[no]

Eikä! Ei tuolla asenteella voi seurustella ollenkaan! Tottakai suhteeseen täytyy uskoa ja luottaa. Miksi pelätä ja murehtia jotain pahaa, ennen kuin mitään on edes tapahtunut?

Vaikka mielenterveysongelmia on paljon, niin ottaisitko huomioon sen, että valtaosa on kuitenkin tervettä. Ei pahalla, mutta luettuani tekstiäsi vaikuttaa vahvasti siltä, että sinä olet itse masentunut ja juurikin siksi suhtaudut kaikkeen kovin pessimistisesti. Kuten myös omiin suhteisiisi? Ehdottomasti kannattaa hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin alat edes harkita seurustelua. Oletko käynyt hakemassa apua? Oletko miettinyt miksi suhteesi epäonnistuvat aina? Onko syy aina sama ( esim pettäminen, tai jättäminen esim. sen takia, ettet pysty luottamaan toiseen aiempien pettymysten jälkeen?). Se ettei toinen luota, alkaa loppujen lopuksi ahdistamaan myös toista osapuolta. Ei ole kiva joutua epäillykseksi syyttä suotta, oli asia mikä tahansa. Mieti, jos sinä joutuisit kantamaan mahdollisen puolisosi exän virheitä aiheetta.

Ilmaisin asian huonosti. En minä ääneen sano mitään suhteen kaatumisesta, mutta pidän sen mahdollisena, että tulen jätetyksi. Jos suhteeseen alan, niin tietysti toivon ja luotan omasta puolestani. Sitten vain katsotaan miten yhteiselo sujuu, jos ei suju, niin ei väkisin kannata yrittää.

Minulla on "paha ongelma", kirjoittamani teksti ei aina vastaa minua oikeassa elämässä, eli ilmaisen asiat liian yksioikoisesti.
Ymmärrettävää tekstaria en osaa edes lähettää. Ajattelen monimutkaisesti ja kirjoitan sen muutamalla sanalla, jossa ajatus ei tule oikeasti esille.

Olen kyllä paljon fiksumpi oikeassa elämässä ja se riittää minulle.

 

[peruskaura]

Epäonnistuminen on pettymys aina. Varman päälle tuskin voi ihmissuhteissa pelata, mutta pettymyksiä voinee minimoida.

Lopputulosko ratkaisee onnistumisen? Jos ei voi olla varma niin onko hyvä yrittää ennakoida tulevat tilanteet ja voisiko ehkä kaikin konstein vihdoin viimein onnistua?

Seurustelu on rakastuneellekin oiva mahdollisuus katsoa ja katua, parantua ensihuumasta.

Rakkaussuhde on yksi keskeinen persoonallisuuden kehityksen paikka ja mahdollisuus. (Alberoni)
Onnistuuko paremmin jos yrittää kovemmin? Vai epäonnistuuko paremmalla yrityksellä sittenkin kovemmin? Mistä johtuu että n. joka kolmas lopputulos kaduttaa kovasti?

32 % määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on ollut avuton ja riipuvainen ja tuhlannut elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle sopinut. (Tennov)

Kun pari vuottaa jaksaa seurustella ja tutustua eri tilanteissa niin sen jälkeen tietää jo paljon toisesta pannakseen myös hynttyyt yhteen.

Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. (Alberoni)
Tennovin tekemät tutkimukset osoittivat rakastumisen keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta.

Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista. Patologinen pettäjä paljastuu, laiska lihoo, rahan käyttö ja sisäsiisteys näyttäytyy.

Ehtii kyllä paljastua ja näyttäytyäkin, entä sitten?
Vaikka rakastumisessa tiedostetaan rakastumisen kohteen heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti. (Tennov)

Jos parin vuoden jälkeenkään ei ole varma itsestään ja toisesta, ei kannata ryhtyä parisuhteseen.

KUN ENSIN ON: "Mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää." (Alberoni)
SEN LISÄKSI: "Rakastuminen on myös uskomista, luottamista ja toiselle luottavaisesti antautumista." (Alberoni)
JA JOS ENNENPITKÄÄ: Rakastuminen siis johtaa samanaikaisesti sekä yhteensulautumiseen että yksilöllistymiseen . (Alberoni)
Niin minkälainen ja mistä johtuen mahtaa milloinkin olla lopputulos?

30 vuoden parisuhde onkin monelle keski-ikäiselle loppuelämä .

Joskus rakastuneet, jotka ovat olleet erossa jo vuosia ehkä vuosikymmeniäkin, eivät voi olla tuntematta yhä uudelleen ja uudelleen mielenliikutusta vuoden tiettyinä päivinä eivätkä voi palata tietyille paikoille tuntematta nostalgiaa. Alberoni katsookin, että vain uusi rakastuminen voi pyyhkiä ne pois luomalla uuden tilan ja ajan. (Tennov)

Koska se se loppu sitten tulee ja ehtiikö edes joka kerta kun kerta se on viimeinenkin?

 

[trikot]

Lopputulosko ratkaisee onnistumisen? Jos ei voi olla varma niin onko hyvä yrittää ennakoida tulevat tilanteet ja voisiko ehkä kaikin konstein vihdoin viimein onnistua?

Vaikka rakastumisessa tiedostetaan rakastumisen kohteen heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti. (Tennov)

Niin minkälainen ja mistä johtuen mahtaa milloinkin olla lopputulos?

Joskus rakastuneet, jotka ovat olleet erossa jo vuosia ehkä vuosikymmeniäkin, eivät voi olla tuntematta yhä uudelleen ja uudelleen mielenliikutusta vuoden tiettyinä päivinä eivätkä voi palata tietyille paikoille tuntematta nostalgiaa. Alberoni katsookin, että vain uusi rakastuminen voi pyyhkiä ne pois luomalla uuden tilan ja ajan. (Tennov)

Lopputulos muodostuu pienistä ja suurista kokemuksista. Jotkut oppivat myös epäonnistumisista ja virheistä ja osaavat ajan myötä paremmin, ennakoiden jopa hetkessä eläen. Luulisi toimivan myös suhteessa aina vaan paremmin tai sitten ei. Tosin ennakoida voi vain, jos toinen on johdonmukainen ja ennustettava - siis tavallaan tapojensa orja, kuten useimmat ovat jossain määrin. Mutta onhan sillä tietenkin merkitystä, onko tavat hyvät vaiko huonot.

Kyllä huonot tavat näyttäytyvät aina ja oletettavasti rakastunutkin reagoi niihin negatiivisesti, vaikka yrittääkin ehkä selittää itselle jotain muuta tai on taipuvainen painamaan villaisella tai ottamaan syyn itselle, koska haluaa ja toivoo rakkauden jatkuvan. Mutta liekö tutkittu sitä, montako tällaista negatiivista kokemusta tarvitaan, jotta rakkaus himmenee. Jos rakastuminen kestää noin 18 kk, niin luultavasti se ei pääty noin vain salaman iskusta. Pettymyksiä, negatiivisia kokemuksia, toiveiden hukkautumista ja pettämistäkin mahtuu puoleentoista vuoteen. Tarvitaanko pettymys päivässä, jotta rakkaus sammuu? Vai riittääkö yksi iso katkos. Ehkä se on yksilöllistä, aiemipen kokemusten opetusta sekin.

Ihmisellä on muisti, tunnemuistikin. Muistaa hyvät ja muistaa myös huonot tilanteesta riippuen. Muisti on valikoiva. Ei rakastuneiden nostalgia ole mikään erityinen muistin muoto.

Onkohan rakastuminen kuitenkaan mikään kovin erikoinen ilmiö. Kyllä sitä panostaa sellaiseen, mikä on toiveiden mukaista, onnistumisen mahdollisuutta tarjoavaa, tyydyttävää ja mieltä nostattavaa. Esimerkkinä vaikkapa ruoka ja syöminen, mieluiset harrastukset, lomamatka, työkin. Ei niitäkään heti jätä, jos jokin menee pieleen, vaan toivoo parempaa seuraavalla kerralla.

 

[no]

Trikotilla on hyviä ajatuksia, noinhan se usein menee. Ja käytäntö on osittanut, että et voi mitenkään ennustaa tulevaa tai et voi mitenkään nähdä miten suhde tulee kehittymään. Siis en edes minä Tai ehkä juuri minä? Siis aivan lottoa kenet tapaat ja mitä matkan varrella tapahtuu.

Se on myös selvää, että kokemusten karttuessa niitä pikaisia yhteenmuuttoja ei tule niin helposti. Vanhempi ihminen ei luota sokeasti. Mutta nuorelta onnistuu kaikki, vaikka vain hetkeksi.

Rakkauden saralla emme viisastu koskaan. On vain otettava mitä saadaan, tietysti Antaen.

 

[Suti]

Etkö osaa lukea? Sekä mies että nainen ovat LAPSETTOMIA, joten en ole viemässä lapsilta isää.

Sunlaistes naisten takia multa meni aikoinaan mielenterveys. Kantsis vähä miettii asioita, et sä ole yksin tässä maailmassa, sun teoillas on seuraukset. Sun itsekäs ihastukses, kauanko se sitten kestää, sen ihastuksen takia tuhoutuu toisen elämä tai terveys.

 

[Kisse]

Sunlaistes naisten takia multa meni aikoinaan mielenterveys. Kantsis vähä miettii asioita, et sä ole yksin tässä maailmassa, sun teoillas on seuraukset. Sun itsekäs ihastukses, kauanko se sitten kestää, sen ihastuksen takia tuhoutuu toisen elämä tai terveys.

Uskon, että sinulla mielenterveys on ollut huonoilla kantimilla jo ennen seurustelua. Ei toisen ihmisen syyksi voi noin vierittää oman päänsä sisältöä. Eikä varsinkaan kollektiivisesti.

 

[Nainen]

Ilmaisin asian huonosti. En minä ääneen sano mitään suhteen kaatumisesta, mutta pidän sen mahdollisena, että tulen jätetyksi. Jos suhteeseen alan, niin tietysti toivon ja luotan omasta puolestani. Sitten vain katsotaan miten yhteiselo sujuu, jos ei suju, niin ei väkisin kannata yrittää.

Minulla on "paha ongelma", kirjoittamani teksti ei aina vastaa minua oikeassa elämässä, eli ilmaisen asiat liian yksioikoisesti.
Ymmärrettävää tekstaria en osaa edes lähettää. Ajattelen monimutkaisesti ja kirjoitan sen muutamalla sanalla, jossa ajatus ei tule oikeasti esille.

Olen kyllä paljon fiksumpi oikeassa elämässä ja se riittää minulle.

Kyllä kumppani vaistoaa epävarmuutesi, vaikket sanoisi mitään.
Ajattelet monimutkaisesti? Etkä osaa kirjoittaa? Ongelmasi on pikemminkin takinkääntö. Mikset kirjoita niin, että sinua ymmärretään oikein, vai jätätkö tahallaan mahdollisuuden takinkääntöön, ja vetoat sitten, että sinua ei ymmärretä. Kaikki ihmiset ajattelevat asiat pidemmän kaavan mukaan ja kirjoittavat lyhennetyn version ajatuksista.
Jos tekstaria ei osaa kirjoittaa, niin vika ei voi olla ajatuksissa vaan siinä, että ihminen on yksinkertainen. Sori, mutta et vaikuta fiksulta.

 

[Kisse]

Miksi Peruskaura siteeraa koko ajan parin kirjailijan yksinkertaisia faktoja? Oletko opetellut kirjat ulkoa ja nyt pidät niitä raamattuina? Eikö kaikki osaa päätellä ihan itse nämä asiat?

En minä ainakaan tarvitse rautalangasta vääntöä mm. tästä, enkä muistakaan simppeleistä totuuksista: "Joskus rakastuneet, jotka ovat olleet erossa jo vuosia ehkä vuosikymmeniäkin, eivät voi olla tuntematta yhä uudelleen ja uudelleen mielenliikutusta vuoden tiettyinä päivinä eivätkä voi palata tietyille paikoille tuntematta nostalgiaa. Alberoni katsookin, että vain uusi rakastuminen voi pyyhkiä ne pois luomalla uuden tilan ja ajan. (Tennov)" PLAAH

 

[pano mies]

Onneton tilanne. Minä, sinkkunainen, mies avoliitossa (yhdessä ovat olleet noin 4 vuotta). Ihan ok liitto. Molemmat olemme vähän yli 40 vuotiaita. Heillä ei lapsia kummallakaan, minulla 1 joka asuu jo itsenäisesti.
Olen tuntenut miehen jo vuosia ja aina pitänyt hänestä. Nyt, noin kuukausi sitten tuli hetki jolloin yks kaks tapahtui jotain. Ihastus iski tornaadon lailla. Tiedän tämän naisen, todella kiva ihminen enkä haluaisi loukata häntä. Kuten ei myöskään mies. Tiedämme ettei ihastuminen tai rakastuminen oikeuta tuottamaan pahaa mieltä avovaimolle, mutta emme pysty lopettamaan suhdettamme. Paha mieli tulee joka tapauksessa miehellä, tai oikeastaan se hänellä jo on. Eniten tulee kärsimään avovaimo tai minä. Jossain vaiheessa jäämme varmasti kiinni, pienellä paikkakunnalla kun asumme. Minä ottaisin miehen heti omakseni, mies miettii kummasta luopuu. Vakaasta ok-suhteesta, vai minusta. Voiko luottaa että huuma jatkuu vielä ensi hetkien jälkeen -nyt tuntuu siltä että voi.
Hirvittää jo etukäteen tilanne jossa jäämme kiinni ja heidän liittonsa jatkuu ja minä jään yksin riutumaan. Että tällainen tilanne.

Mikä miehisestä näkö kannasta katsottuna ,olisi vaihto ehto .
Eurooppalaisessa katolilaisuudessa hyväksytty , pinnan alla tietenkin.
Älä liiaksi rakastu . Mies on varmasti must , ja himottava .
Pidä hänet sellaisena . Kerro että satunnainen seurustelu ,(sänky leikit)
on järkeviä juttuja molempien rakentaesaan elämäänsä .
Sellainen vaihto ehto , joka hajottaa .Ei ole rakentavaa.
Tarvitset elämääsi miehen, joka on vapaa.
Jolla ei ole ruokko maksuja ja joka on todellinen ,ei toisen ,toiselta varastettu.
Voit tietenkin kokeilla toista tietä . Mutta neljän vuoden jälkeen , tuo
komistus on koti sovalla , rillin äärellä , mutta ei pitämässä sylissään .
Ei makuuhuoneessa , saa muuta aikaiseksi , kuin miehisen törähdyksen .
Tai jos saisi , ei hän vakavissaan kahden tien risteyseen pysähtysi , kun
toinen tie vie kotiin .Jossa vaimo , lämmin ruoka , koira ja kaikki mitä pienessä maailmassa on sijaitsaa .Ja toinen erottaisi ikuisesti .
Nauttikaa sopivasti harvoin .Että nai puolisoaankin .
Jos mies macho , niin soppari kyllä syntyy .

 

[Heh]

Voi jee, mikä älypää! Käykääs katsomassa "pano miehen" profiili. Miten voi aikuinen mies olla noin yksinkertaisen oloinen?

 

[Outolintu]

Voi jee, mikä älypää! Käykääs katsomassa "pano miehen" profiili. Miten voi aikuinen mies olla noin yksinkertaisen oloinen?

Provohan tuo pano mies on ihan selvästi. Kirjoittelee päivät pitkät tuonne seksipalstalle, niin ettei sinne kukaan muu enää viitsi kirjoittaakaan. Paitsi Sivupersoona joskus...

 

[Tonen nn]

Mikä miehisestä näkö kannasta katsottuna ,olisi vaihto ehto .
Eurooppalaisessa katolilaisuudessa hyväksytty , pinnan alla tietenkin.
Älä liiaksi rakastu . Mies on varmasti must , ja himottava .
Pidä hänet sellaisena . Kerro että satunnainen seurustelu ,(sänky leikit)
on järkeviä juttuja molempien rakentaesaan elämäänsä .
Sellainen vaihto ehto , joka hajottaa .Ei ole rakentavaa.
Tarvitset elämääsi miehen, joka on vapaa.
Jolla ei ole ruokko maksuja ja joka on todellinen ,ei toisen ,toiselta varastettu.
Voit tietenkin kokeilla toista tietä . Mutta neljän vuoden jälkeen , tuo
komistus on koti sovalla , rillin äärellä , mutta ei pitämässä sylissään .
Ei makuuhuoneessa , saa muuta aikaiseksi , kuin miehisen törähdyksen .
Tai jos saisi , ei hän vakavissaan kahden tien risteyseen pysähtysi , kun
toinen tie vie kotiin .Jossa vaimo , lämmin ruoka , koira ja kaikki mitä pienessä maailmassa on sijaitsaa .Ja toinen erottaisi ikuisesti .
Nauttikaa sopivasti harvoin .Että nai puolisoaankin .
Jos mies macho , niin soppari kyllä syntyy .

Muta naisien näkö kulmasa kasotuna vaihoehot onin ihna erilaset. Jos tahtoo van nitä säny leikejä, nin kakista paras on, kun homaa iteleen vartun mihen ja panee sitä. sillon ei miese jä rokkuman nasen seraan, vaan tlee, van silon, kun ptää pana. Vamo siten psee ne likasty kalsart ja tonen nanen saa rusnat pulasta. Tmä no toimnut mnujgi oikah hyidie jo pitemns aikdf. Kiuiro kopoe yrw nvuieriw, riut tj hfreuttuo operjwi jifu. Aofkjgo ihjkijis ok... tuut tuut pii paa... ... töötipöö...

 

[peruskaura]

Tosin ennakoida voi vain, jos toinen on johdonmukainen ja ennustettava - siis tavallaan tapojensa orja, kuten useimmat ovat jossain määrin. Mutta onhan sillä tietenkin merkitystä, onko tavat hyvät vaiko huonot.

Rakastunut on johdonmukaisesti ennustettava, siis käyttäytymiseltään paljon kaavamaisempi kuin ei-rakastunut. Sen onko käytös hyvää vai huonoa, ratkaisee ympäristö, missä tilanteessa rakastunut käyttäytyy rakastuneen prosessissa ja rakastumisen kaavalla.

Kyllä huonot tavat näyttäytyvät aina ja oletettavasti rakastunutkin reagoi niihin negatiivisesti, vaikka yrittääkin ehkä selittää itselle jotain muuta tai on taipuvainen painamaan villaisella tai ottamaan syyn itselle, koska haluaa ja toivoo rakkauden jatkuvan.

Vaikka rakastunut ei toivoisi eikä haluaisi rakkauden jatkuvan, se jatkuu ja rakastunut tiettävästi reagoi aina positiivisesti, ei suinkaan negatiivisesti niin kuin voisi olettaa esim. ei-rakastuneen reagoivan.

Mutta liekö tutkittu sitä, montako tällaista negatiivista kokemusta tarvitaan, jotta rakkaus himmenee. Jos rakastuminen kestää noin 18 kk, niin luultavasti se ei pääty noin vain salaman iskusta.

Tutkittu on, mutta negatiiviset asiat eivät sitä himmennä, sillä juttu menekin yllättäen päinvastoin:

Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa. (Tennov)

Pettymyksiä, negatiivisia kokemuksia, toiveiden hukkautumista ja pettämistäkin mahtuu puoleentoista vuoteen. Tarvitaanko pettymys päivässä, jotta rakkaus sammuu? Vai riittääkö yksi iso katkos.

'Kaiken se kestää, kaiken se kärsii', paitsi runsaita positiivisia kokemuksia:

Rakastuminen loppuu alkuunsa, jos rakastumisen kohteen havaitaan vastaavan tunteisiin: (Tennov)

Ehkä se on yksilöllistä, aiemipen kokemusten opetusta sekin.

Rakastumisen vaistotoiminnoissa ei ole mitään yksilöllistä, eikä oppimisella voi olla vähäisintäkään vaikutusta niihin (geeniperimään).

 

[trikot]

Rakastunut on johdonmukaisesti ennustettava, siis käyttäytymiseltään paljon kaavamaisempi kuin ei-rakastunut. Sen onko käytös hyvää vai huonoa, ratkaisee ympäristö, missä tilanteessa rakastunut käyttäytyy rakastuneen prosessissa ja rakastumisen kaavalla.


Vaikka rakastunut ei toivoisi eikä haluaisi rakkauden jatkuvan, se jatkuu ja rakastunut tiettävästi reagoi aina positiivisesti, ei suinkaan negatiivisesti niin kuin voisi olettaa esim. ei-rakastuneen reagoivan.


Tutkittu on, mutta negatiiviset asiat eivät sitä himmennä, sillä juttu menekin yllättäen päinvastoin:

Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa. (Tennov)


'Kaiken se kestää, kaiken se kärsii', paitsi runsaita positiivisia kokemuksia:

Rakastuminen loppuu alkuunsa, jos rakastumisen kohteen havaitaan vastaavan tunteisiin: (Tennov)


Rakastumisen vaistotoiminnoissa ei ole mitään yksilöllistä, eikä oppimisella voi olla vähäisintäkään vaikutusta niihin (geeniperimään).

Ihan jo luulin olleeni joskus rakastunut, mutta jos tuota yllä olevaa tekstiä miettii, niin en ehkä kuitenkaan - ainakaan kovin kauaa.

Oikeastaan yhdyn vain tuohon Tennovin hypoteesiin: "Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa." Vaikka jossain määrin saattaisi kestää ja kärsiäkin, niin en ymmärrä, miksei rakastuminen kestäisi positiivisia kokemuksia. Vaikuttaa ihan masokistiselta, toivottomalta rakastumiselta tai kaukorakastumiselta.

No, sellaistakin on joskus koettu. Ihan pelkkää omissa kuvitelmissa ja haaveissa pyöriskelyä, varsinkin nuorena. Ihan ensinhän sitä rakastui saavuttamattomaan idoliin, kiiltokuvaan. Mutta ei sellaista voi verrata oikeaan suhteeseen.

Nyt sitten varmaan päädytään sanan selityksiin ja käsitemäärittelyihin.

Jos "rakastumisen vaistotoiminnoissa ei ole mitään yksilöllistä, eikä oppimisella voi olla vähäisintäkään vaikutusta niihin (geeniperimään)", niin miten ilmaistaan sellainen tavanomainen rakastuminen, jossa ei ole höynähtänyt, vaan on järki mukana. Huomaa toisessa negatiiviset piirteet ja reagoi niihin omalla tavallaan. Ei yltiöpositiivisesti, vaikka toivookin toisesta löytyvän myös hyvää. Jonkinlainen omistamisen halu ja yhteyden tarve rakastumiseen toki liittyy. Liekö se vaistovaraista symbioosin tarvetta, paluuta kehitysvaiheeseen, josta elämä alkoi. Rakastunut haluaa aloittaa kaiken alusta .

Voihan toki olla niinkin, että kun kerran on tarpeeksi pettynyt (jo nuorella iällä), on luottamus kääntynyt epäluottamukseksi jopa epäluuloksi, joka estää "rakastumisen höynähdykset".

Ehkäpä peruskauran usein siteeraama "rakastumisteoria" ei ole ihan todellisuutta vastaava kaikilta osin, vain jonkin sortin teoreettinen joko-tai -hypoteesi. Kehikko, josta löytyy jotakin, muttei kaikki ihan kaikkiin sopivaksi.

 

[peruskaura]

Tunteiden kiihtyminen, jos suhde rakastumisen kohteeseen on uhattu ja tunteiden latistuminen, mikäli rakastuneen ajatusten toteutuminen mahdollistuu. (Tennov)

Oikeastaan yhdyn vain tuohon Tennovin hypoteesiin: "Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa." Vaikka jossain määrin saattaisi kestää ja kärsiäkin, niin en ymmärrä, miksei rakastuminen kestäisi positiivisia kokemuksia.

- Siksei että rakastumista ei enää tarvita mihinkään kun sen päämäärä on saavutettu. -

Kaipuu kohdistuu selittämättömään yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen, onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti rakastumisen kohteen tunne-elämän suhteen. (Tennov)

Päämäärä ei ole mitään konkreettista vaan se on pyrkimys tuntea tietyllä tavalla:
Yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen, onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti rakastumisen kohteen tunne-elämän suhteen. (Tennov)

Jos tätä tiettyä tuntemisen kokemusta ei ole vielä saavutettu:
Rakastuneen mieliala riippuu rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin. Erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma. (Tennov)

Mikäli näiden haluttujen toiveiden koetaan toteutuneen, on rakastumisen päämäärä saavutettu, eikä prosessi voi tuottaa enää mitään päämäärään liittyvää, koska kaikki tarvittava on jo menestyksellisesti tapahtunut. Siis…
Rakastuminen loppuu alkuunsa, jos rakastumisen kohteen havaitaan vastaavan tunteisiin. (Tennov)
…eli kaikki on saatu mitä haluttiin.

 

[Onko tämä villitystä?]

Mulla olis nyt tällainen tilanne työpaikalla. Olen ollut muutaman vuoden eräässä työpaikassa ja erään miehen kanssa on ollut "henkilökemiaa", flirttiä, ihan asialinjalla kuitenkin, sillä mies on varattu, itse en ole. Jokin aika sitten tutuistuimme hieman lähemmin, ihan vain juttelmalla asioista henkilökohtaisemmalla tasolla, ja huomasin ja hänkin huomasi, että tulemme valtavan hyvin juttuun. Huomasin olevani aika ihastunut, ja hänenkin käytöksessä huomasin muutosta. Itsekseni kävin asian lävitse, aika voimakkaastikin, ja hakeuduinkin muiden miesten seuraan, yrittäen unohtaa koko tämän asian.

Oikeastaan kaiken kriiseilyn tuloksena päädyin siihen ajatukseen, että voisin kuvitella olevani miehen kanssa ystävä, sillä en haluaisi että pitäisi luopua hyvästä henkilökemiasta, kun ei niin monen ihmisen kanssa tule juttuun niin hyvin. Kuvittelen myös, että voisin aidosti vain olla ystävä. Nyt en kuitenkaan enää oikein pysy tapahtumien kulussa perässä, mies ei ota enää juurikaan mitään kontaktia, jos kahvihuoneessa on useita ihmisiä, mies alkaa juttelemaan jonkun toisen kanssa, ja jopa työasioista puhuttaessa, mies vastaa murahtaen, eikä oikein ota kontaktia. Kuitenkin teemme yhteistyötä paljon, niin en tiedä miten kauan mies voi vältellä ja olla reagoimatta esim. työhön liittyviin kysymyksiin. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, pitäisikö ottaa puheeksi jotenkin? en tiedä mut kummalta tuntuu. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Ottaisitteko asian puheeksi vai antaisitteko ajan kuljettaa?

Minulla hiukan vastaavanlainen...olen siis polttavasti ihastunut erääseen ja sain nyt kuulla että tämä eronnut mies pitää peliä jonkun naisen kanssa.....minulle sanottiin että peli ei ole menetetty vielä...siis sekaannun hänen tämänhetkiseen juttuunsa.... ei hitto...mun on pakko laittaa tekstiviesti ja kysyä hänen tunteistaan ja haluaako hän tavata.....olenko hajottamassa myös jonkun onnea?? !