ihanat isovanhemmat

Olen NIIN onnellinen kun lapsillani on ihanat isoVANHEMMAT. he todella ovat kun vanhemmat vanhempien lisäksi, näkevat vain lapsia harvemmin ja ottavat vanhmmat vastuuta, onpa jokunen lisää joka rakastaa lapsiani ja nauttii yhdessäolosta, hoitaa ja antaa äidillekin lepohetken.
itsellenikin isovanhemmat ovat/olivat tosi läheisia ja rikastuttivat elämääni.
KIITOS mummit ja vaarit! :flower: :hug: :flower:

 

:saint: :flower: tässäpä oli mukavaa luettavaa, kun aina vaan tuntuu, että milloin mummo hoitaa liikaa tai hoitaa liian vähän.
itse kahden lapsen mummina ainakin yritän tehdä, kuten lasten vanhemmat toivovat. Tietenkään aina ei voi ottaa lasta, kunitsellä oma työ tai koulu tällä hetkellä. Neuvoja annan kun pyydetään ja apuna olen kun pystyn. ja hyvin meillä on näin mennyt. :flower: =)

 

:flower: onpa ihana lukea joskus näin positiivistä viestiä!
hoidan mielelläni kahta suloista lapsenlastani.

 

Meillä on kans loistomummot ja -papat! Mummot tulevat tarvittaessa lapsenvahdiksi, jos heillä ei ole ikiireitä. Tosin joskus jopa peruvat menonsa sen vuoksi, että saavat olla lapsenlapsensa kanssa kahdestaan. Aina voi luottaa siihen, että apua saa jos sitä tarvitaan.

 

luulen että suurin syy siihen että tulee näitä tällä palstalla niin usein tutuksi tulleita viestejä erimielisyyksistä äidin ja isovanhempien ja muidenkin kanssa johtuu siitä, että äidit kuvittelevat että vain he voivat toimia oikein ja vain heidän tapansa on se oikea.
isät saattavat hoitaa lapsiaan omalla tavalla joka on erilainen kun minun tapani, yritän muistaa olla siitä pasmattamatta koska jos joku koko ajan opastaa ja antaa ymmärtää vierestä että teen asioita ihan väärin, ei se ole kovin innostavaa. sama juttu mummin ja vaarin kanssa. jokainen tekee asioita vähän eri tavalla, ei ne tavat välttämättä ole toisiaan parempia tai huonompia, erilaisia kyllä.
ymmärrettävää että vanhemmat haluavat olle ne jotka päättävät aisoista, mutta pientä ymmärrystä myös isovanhempia kohtaan. mitä se haittaa vaikka mummi antais suklaakeksin lapselle vaikka äiti ei annakaan koska se sotii äidin päätöstä vastaan? ei se hampaita hajota jos vaari ei pessyt lapsen hampaita parina iltana, tai muuta yhtä "vakavaa" joka sotii vastoin äidin periaatteita. samoin en ymmärrä sitä alituista allergiaa kaikkia neuvoja kohtaan. että ne ärsyttää niin paljon äiteja ja isiä, että sen takia pitää rajoittaa isovanhempien ja lasten yhteistä aikaa.
sekä perhepiirissä että työssä tarvitaan joustoa ja tilaa toisten mielipiteille, ja joskus ohjeet menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta niin huomaamatta ettei hyvien neuvojen antaja siitä loukkaannu.
kiitos rakkaat isovanhemmat rakkaudestanne, huolenpidosta ja arkipäivän jakamisesta! :flower:

 

\

luulen että suurin syy siihen että tulee näitä tällä palstalla niin usein tutuksi tulleita viestejä erimielisyyksistä äidin ja isovanhempien ja muidenkin kanssa johtuu siitä, että äidit kuvittelevat että vain he voivat toimia oikein ja vain heidän tapansa on se oikea.
isät saattavat hoitaa lapsiaan omalla tavalla joka on erilainen kun minun tapani, yritän muistaa olla siitä pasmattamatta koska jos joku koko ajan opastaa ja antaa ymmärtää vierestä että teen asioita ihan väärin, ei se ole kovin innostavaa. sama juttu mummin ja vaarin kanssa. jokainen tekee asioita vähän eri tavalla, ei ne tavat välttämättä ole toisiaan parempia tai huonompia, erilaisia kyllä.
ymmärrettävää että vanhemmat haluavat olle ne jotka päättävät aisoista, mutta pientä ymmärrystä myös isovanhempia kohtaan. mitä se haittaa vaikka mummi antais suklaakeksin lapselle vaikka äiti ei annakaan koska se sotii äidin päätöstä vastaan? ei se hampaita hajota jos vaari ei pessyt lapsen hampaita parina iltana, tai muuta yhtä "vakavaa" joka sotii vastoin äidin periaatteita. samoin en ymmärrä sitä alituista allergiaa kaikkia neuvoja kohtaan. että ne ärsyttää niin paljon äiteja ja isiä, että sen takia pitää rajoittaa isovanhempien ja lasten yhteistä aikaa.
sekä perhepiirissä että työssä tarvitaan joustoa ja tilaa toisten mielipiteille, ja joskus ohjeet menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta niin huomaamatta ettei hyvien neuvojen antaja siitä loukkaannu.
kiitos rakkaat isovanhemmat rakkaudestanne, huolenpidosta ja arkipäivän jakamisesta! :flower:

KAUNIS KIITOS SINULLE! TOIVOTTAVASTI MAHDOLLISIMMAN MONI LUKEE KIRJOITUKSESI JOKAISEN SANAN AJATUKSEN KANSSA.

 

Kaunista on lukea kuinka hyvin joillakin on isovanhempien kanssa kanssakäyminen. Se on todella arvokasta sekä lapsille, että heidän vanhemmilleen että isovanhemmille.

Mutta sieluun koskee se, että joku kuittaa nämä tämänkin palstan "valitukset" vain ymmärtämättömyydeksi ja joustamattomuudeksi vanhempien taholta. En tätä jatkuvasti lue, mutta kyllä ne ikävät jutut, joista minä täällä olen lukenut, ovat täyttä kärsimystä lasten vanhemmille ja johtuvat jostakin muusta kuin ymmärtämättömyydestä tai joustamattomuudesta. Itse isovanhempien osalta karmeaa terrorismia kokeneena en voi ymmärtää tuollaista toisten vaikeuksen vähättelyä ja kuittaamista. Meitä sellaisia, jotka olemme joutuneet suojelemaan lapsiamme isovanhemmiltaan, on valitettavasti varsin monta. Onneksi kaikilla ei ole yhtä huonosti.

 

Meilläkään nyt ei ihan pahimmasta päästä, mutta ongelmia kuitenkin on ollut.
En ymmärrä missään asiassa sellaista toisten ongelmien vähättelyä ja kuittaamista tyyliin "Kyllä sä nyt nipotat ihan turhasta" jne.

 

millaisia ovat ihanne isovanvahemmat?

 

hyvä kysymys tuo, että millaisia ovat hyvät isovanhemmat? Kuinka tiheään niitä lapsia pitäisi huomioida ja pitäisikö olla aina valmiina ottamaan hoitoon vai mitenkä? Mielestäni meillä on pelannut puolin ja toisin tämä systeemi mikä on, mutta kaikilla ei ilmeisesti ole näin.
ja entä lahjojen ostamiset? itse olen esim. tyttäreltäni kysellyt, että mitä hänen vauvansa tarttee ja mikä koko esim. vaatteista on tällä hetkellä sopiva. pojan pojalle sama juttu.

 

Kaikkein parhaat isovanhemmat ovat sellaisia, joilla on lapselle aikaa. Kun menemme kylään, niin he malttavat kuunnella lapsia (koska heillä on paaaaljon asioita kerrottavana) ja leikkivät heidän kanssaan. Itse olen valmis kokkaamaan vaikka kaikki ruuat, jos tuo huomionanto jatkuu, niin kuin se on molemmissa mummuloissa jatkunut. Its en pidä siitä, että joka kerta on jotain paketteja mukana, koska se pakettien odottaminen mummuilta/papoilta alkaa olla se itseasia lapsille, ei heidän näkemisensä. Näemme valitettavasti isovanhempia hyvin harvoin, vain muutaman kerran vuodessa, joten ne hetket ovat tärkeitä. Mummuloissa minä ja mieheni saamme aina myös omaa aikaa, jolloin voimme vaikka saunoa rauhasa tai käydä kävelemässä ihan kaksistaan =)

TUosta ruuanannosta sen verran, että vaikka mummula on erityiskohtelun paikka, niin mielestäni vanhemmat voivat rajoittaa esim. makeisten ja keksien antoa, joissakin mummuloissa kun se namin syönti ihan oikeasti karkaa mahdottomuuksiin. Toisekseen, meillä lapset eivät saa karkkia kotona (eivätkä missään muuallakaan), joten ei heidän tarvi saada niitä mummuiltakaan. Herkkuhetkiin kuuluu ihan muuta, ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Kun itselleen tärkeät asiat sopii isovanhempien kanssa, niin he voivat sitten hemmotella lapsenlapsia haluamallaan tavalla, niiden sovittujen rajojen puitteissa.

Moni vanhempi kokee suorasukaisen neuvojen antamisen arvosteluna ja varsinkin pienten lasten äidit loukkaantuvat helposti mosista puheista, vaikka aina ei olisi aihettakaan. Kyllähän työpaikoillakin saa neuvoja, mutta yleensä ne tulevat aika hienosstuneeseen tapaan, eikä kukaan ilku "minähän sanoin niin!".

 

Meilläkin ihana anoppi aamupäivällä taas kävi :heart: Itse asiassa just silloin kun luin tuota "liian innokkaat isovanhemmat" ketjua. Hän oli meille poiminut ja soseuttanut puolukkaa ja omenia sekä pullottanut mehua. Ovella sitten korinsa kanssa arasti koputteli että josko sopis nopeasti käydä...

Välillä on ihan paha olla siitä, kun ei osaa mummolle omaa rakkauttaan näyttää tarpeeksi. Pelkään, että mummo luulee olevansa rakas vain sen vuoksi että aina meille tulee korin kanssa. Tai sen vuoksi että ottaa välillä lapsia hoitoon. Vaikka hän on mitä sydämellisin ihminen kaikin puolin.

Onko mummoilla ehdotuksia kuinka miniät/tyttäret parhaiten voisi kiitollisuuttaan näyttää?

 

Kutsu mummo sisälle ja sano että onpa mukava saada kahviseuraa.
Keität kahvit ja juttelette.
Kysy neuvoa jostakin asiasta.
Mummot mielellään kertovat myös vanhoista tavoista.
Pyydä mummo elokuviin kaveriksi.
Pyydä että mummo vie teidät puolukkaan lasten kanssa.

Paras kiitos mummolle on se että on tervetullut käymään ja arvostettu kaikkine kummallisine vanhoine tapoineenkin.

 

\

Meilläkin ihana anoppi aamupäivällä taas kävi :heart: Itse asiassa just silloin kun luin tuota "liian innokkaat isovanhemmat" ketjua. Hän oli meille poiminut ja soseuttanut puolukkaa ja omenia sekä pullottanut mehua. Ovella sitten korinsa kanssa arasti koputteli että josko sopis nopeasti käydä...

Välillä on ihan paha olla siitä, kun ei osaa mummolle omaa rakkauttaan näyttää tarpeeksi. Pelkään, että mummo luulee olevansa rakas vain sen vuoksi että aina meille tulee korin kanssa. Tai sen vuoksi että ottaa välillä lapsia hoitoon. Vaikka hän on mitä sydämellisin ihminen kaikin puolin.

Onko mummoilla ehdotuksia kuinka miniät/tyttäret parhaiten voisi kiitollisuuttaan näyttää?

Paras kiitos on minulle se yksinkertainen vilpitön kiitos.

Tietysti se myös lämmittää mieltä jos ne mummon antamat "jutut" ovat mieleisiä ja ne tulevat käyttöön

 

\

Kutsu mummo sisälle ja sano että onpa mukava saada kahviseuraa.
Keität kahvit ja juttelette.
Kysy neuvoa jostakin asiasta.
Mummot mielellään kertovat myös vanhoista tavoista.
Pyydä mummo elokuviin kaveriksi.
Pyydä että mummo vie teidät puolukkaan lasten kanssa.

Paras kiitos mummolle on se että on tervetullut käymään ja arvostettu kaikkine kummallisine vanhoine tapoineenkin.

Teetä aina keitelläänkin ja siinä jutellaan leppoisasti. Tuota neuvoa voisin kysyä kyllä useamminkin, siitä varmasti mummo ilahtuisi... mutta siinäpä on se miniän suurin pelko että omiin taitoihin ei enää luotetakaan.

Yhdessä kuitenkin monesti innostutaan asioista (ruokaohjeet yms.) joita toinen on kokeillut tai joista on kuullut. Meidän mummo on niin kokeilunhaluinen, että mieluummin jutteleekin uusista asioista kuin vanhoista ja aina on avoin uusille ideoille ja miniänkin höpöttelyille.

Elokuvista anoppi ei innostu ja muutenkin tuntuu nauttivan eniten maailmassa juuri lasten seurasta. On vaikea keksiä mitään lahjaakaan hänelle. Joskus olisi kiva näyttää kiitollisuutta juhlallisemminkin. Kylpyläloma on kerran kustannettu mummolle, mutta lasten seura ja omatekoinen ruoka kuulemma ovat mukavampia kuin mitkään matkat. Meillä kun tämä perhe on niin suuri, niin ei kuitenkaan yhteisille matkoille mummu valitettavasti mahdu.

 

\

\

Kutsu mummo sisälle ja sano että onpa mukava saada kahviseuraa.
Keität kahvit ja juttelette.
Kysy neuvoa jostakin asiasta.
Mummot mielellään kertovat myös vanhoista tavoista.
Pyydä mummo elokuviin kaveriksi.
Pyydä että mummo vie teidät puolukkaan lasten kanssa.

Paras kiitos mummolle on se että on tervetullut käymään ja arvostettu kaikkine kummallisine vanhoine tapoineenkin.

Minkä ikäinen mummo on? Tykkääkö esim. naisten jutuista? Yhteinen saunailta esim. ja kasvohoitoja ym. sellaisia naisten juttuja. Ainakin minä äitinä ja mummona tykkään miniän ja tyttäreni kanssa sellaisista. Olemme miniän kanssa käynyt jopa terassilla ja tanssimassakin, pojan ja mieheni ollessa lapsenvahtina. Ja hauska ilta olikin. Yhteiset shoppailureissutkin ovat kivoja.
ja aina ilahduttaa lasten valokuvat tai lastenlasten tekemät kortit. Tai jos joskus käy mummolle vaikka siivoamassa tai leipomassa. Ja kutsu mummo vaikka syömään. Lahjojen ei todellakaan tarvitse olla kalliita, pieni yhdessä puuhailu anopin kanssa varmasti ilahduttaa kumpaakin. Vävyn kanssa on myös välit hyvät. Hän käy asentamassa mulle tähän tiesikkaan ohjelmat ja opastaa tämän koneen kanssa, kun tämä mummo on aika tumpelo tässä asiassa.

Teetä aina keitelläänkin ja siinä jutellaan leppoisasti. Tuota neuvoa voisin kysyä kyllä useamminkin, siitä varmasti mummo ilahtuisi... mutta siinäpä on se miniän suurin pelko että omiin taitoihin ei enää luotetakaan.

Yhdessä kuitenkin monesti innostutaan asioista (ruokaohjeet yms.) joita toinen on kokeillut tai joista on kuullut. Meidän mummo on niin kokeilunhaluinen, että mieluummin jutteleekin uusista asioista kuin vanhoista ja aina on avoin uusille ideoille ja miniänkin höpöttelyille.

Elokuvista anoppi ei innostu ja muutenkin tuntuu nauttivan eniten maailmassa juuri lasten seurasta. On vaikea keksiä mitään lahjaakaan hänelle. Joskus olisi kiva näyttää kiitollisuutta juhlallisemminkin. Kylpyläloma on kerran kustannettu mummolle, mutta lasten seura ja omatekoinen ruoka kuulemma ovat mukavampia kuin mitkään matkat. Meillä kun tämä perhe on niin suuri, niin ei kuitenkaan yhteisille matkoille mummu valitettavasti mahdu.

 

Eikös tämä keskustelupalsta ole kuitenkin enemmän äideille tarkoitettu, sellaiseksi ajatusten- ja huolien jakamisväyläksi? Ajattelin vain kun tuo KaksPlus-lehtikin on suunnattu paremminkin vanhemmille kuin isovanhemmille...Minun mielestäni on hyvä asia että äideille on tarjottu tällainen väylä omien ongelmien, arjen paineiden ja ihmissuhdesolmujen ratkomiseen! Kyllä äitien ahdistus tulee ottaa ihan vakavasti. Se on aina oire jostain isommista ongelmista. Miksi mummut ottavat niin nokkiinsa jos heitä arvostellaan? Jotkut isoäidit kun ottavat oikeudekseen arvostella miniäänsä jos ei suorasti niin ainakin rivien välistä... :/

 

Mun äitini on osa-aikaeläkeläinen ja näkee lapsenlastaan pari kertaa kuukaudessa, jolloin minä tai me mieheni kanssa olemme myös paikalla. Lapsi ei haluaisi sinne mennä, kun mummi komentaa. Olen kuitenkin itse paikalla ollut enkä ole havainnut komentelua. Mummi ei leiki lattialla, joten se voi olla syy lapsen haluttomuuteen. Mieheni vanhemmat taas ovat paljon matkustelevia ja ovat harvoin kotona, joten meidän täytyy perheenä lähteä heidän luokseen, missä ikinä ovatkin. Tänään sain puhuttua lapsen anopille kylään ja näin sain omaa aikaa pitkästä aikaa. Anoppi leikkii mielellään lattialla ja on erittäin lapsekas eläkeläinen, jolla on itsellään paljon lapsia ja lapsenlapsia. Kiitän häntä tästä illasta antamalla valokuva-albumin täynnä uusia kuvia lapsestani. :heart:

 

\

Eikös tämä keskustelupalsta ole kuitenkin enemmän äideille tarkoitettu, sellaiseksi ajatusten- ja huolien jakamisväyläksi? Ajattelin vain kun tuo KaksPlus-lehtikin on suunnattu paremminkin vanhemmille kuin isovanhemmille...Minun mielestäni on hyvä asia että äideille on tarjottu tällainen väylä omien ongelmien, arjen paineiden ja ihmissuhdesolmujen ratkomiseen! Kyllä äitien ahdistus tulee ottaa ihan vakavasti. Se on aina oire jostain isommista ongelmista. Miksi mummut ottavat niin nokkiinsa jos heitä arvostellaan? Jotkut isoäidit kun ottavat oikeudekseen arvostella miniäänsä jos ei suorasti niin ainakin rivien välistä... :/

Kyllä mun mielestä on aina parempi kun saa mummoiltakin kysyä näistä perhesuhteista, jää muuten turhan yksipuolinen kuva koko asiasta - on se ongelma mikä tahansa. Miksi mummot eivät saisi puolustautua jos heitä haukutaan esim. ylihuolehtiviksi?

Minusta kaikkien äitien on välillä katsottava tilannetta kohdakkain (ei selän takaa yksipuolisesti nalkuttamalla) ja arvostettava isoäidinkin äitiyttä. Siitä se äidinkin ahdistus saa nimen ja oppii ymmärtämään omaa käytöstä. Esim. sitä miksi anopin taholta tuleva arvostelu - vaikka vain elein - ottaa niin itsetunnon päälle.

Nimittäin ei se ahdistus pelkästään paineita purkamalla parane. Oikeastaan tuntuu että joillakin ahdistus vasta syvenee kun lukee toisten epätoivoisia tilanteita appivanhempien ja omien vanhempien välillä. Sitten on helppo luovuttaa ja sanoa että mummolaan emme enää mene.

Kyllä mulle on virkistävä lisä lukea mummojenkin kommentteja asioista ja heidän ratkaisuehdotuksistaan :flower:

 

Hops vaan. Ettäkö mummot ei sais puollustautua jos niitä arvostellaan ja haukutaan.
Eihän se olisi mitään keskustelua jos miniät vaan haukkuis kuorossa mummoja. Kyllä pitää vastapuolenkin näkökannat päästä esille.
Jos ihmetellään että miksi meidän mummo/anoppi käyttäytyy niin tai näin niin vain mummo/anoppi on oikea henkilö vastaamaan.

Ja mistäs muualta ne mummot saisivatkaan tietää lasten asioista paremmin kuin näistä vauva-lehdistä. Arvelen että Kaksplus-lehtikin on ajateltu käsittelevän nuorten perheiden asioita eikä suinkaan että vain nuoret perheet saisivat sitä lukea. Entä jos autoista ja liikenteestä saisi keskustella vain auton omaavat. Kyllä autoilu koskettaa myös jalankulkijoita kuten mummoilu lapsenlapsia.

 

\

Hops vaan. Ettäkö mummot ei sais puollustautua jos niitä arvostellaan ja haukutaan.
Eihän se olisi mitään keskustelua jos miniät vaan haukkuis kuorossa mummoja. Kyllä pitää vastapuolenkin näkökannat päästä esille.
Jos ihmetellään että miksi meidän mummo/anoppi käyttäytyy niin tai näin niin vain mummo/anoppi on oikea henkilö vastaamaan.

Ja mistäs muualta ne mummot saisivatkaan tietää lasten asioista paremmin kuin näistä vauva-lehdistä. Arvelen että Kaksplus-lehtikin on ajateltu käsittelevän nuorten perheiden asioita eikä suinkaan että vain nuoret perheet saisivat sitä lukea. Entä jos autoista ja liikenteestä saisi keskustella vain auton omaavat. Kyllä autoilu koskettaa myös jalankulkijoita kuten mummoilu lapsenlapsia.

Niin, nämä asiat tuntuvat olevan aika tulenarkoja aiheita aina vaan. Yhteentörmäyksiä tulee kun sukupolvet kohtaavat eli kuuntelemisen taitoa ja suvaitsevaisuutta tarvitaan. Sen vaan olen usein huomannut, että mummut ottavat jotenkin oikeudekseen olla "aina oikeassa" suuremman elämänkokemuksensa takia. Monesti olen törmännyt ennakkoluuloihin, suvaitsemattomuuteen, jopa vihamielisyyteen kun en olekaan sopinut isoäidin omiin kuvitelmiin täydellisestä vaimosta tai miniästä. Eli vähän suvaitsevaisuutta nuorempaa sukupolvea kohtaan olisin toivonut. :/

 

Olen ihana isovanhempi omasta mielestäni !

Huumorinkukka on kaikkein kaunein kukka!

:flower: :flower: :flower:

 

Ehdottomasti on rikkaus lapselleni, että hänellä on isovanhemmat, jotka välittävät hänestä. Kyllä se lämmittää äidin mieltä, kun lapsi konttaa mummoa ovelle vastaan kädet ojossa. Aina parempi, mitä enemmän lapsella on turvallisia lämpöisiä kontakteja sukulaisiin.

Meillä äitini on kuollut ja isäni on lähes 80v ja asuu eri paikkakunnalla. Mieheni äiti asuu parin kilometrin päässä, samoin mieheni isä uuden vaimonsa kanssa. Lapsen suhteen kaikki menee hyvin. Anoppi antaa minun hoitaa lastani niinkuin parhaaksi katson, tietysti neuvoo, jos apua pyydän. Appi on myös läheinen meille ja käväsee kylässä tämän tästä. Eikä se ole mikään ongelma.

No kaikki ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin edellä kirjoitin. Tietysti on mukavaa, että anoppi käy kyässä, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Enkä pidä siitä, että hän tutkii vaatehuoneemme, pakasteemme, henkilökohtaiset tavaramme jne. Tulee omilla avaimilla sisälle, jos emme ole kotona. Heittää ominpäin vaatteitamme roskiin, arvostelee pakasteemme sisältöä ja yleensäkin sekaantuu kaikkiin asioihimme. Enhän minäkään mene hänen kotiinsa pitämään kaappitarkastusta ja arvostelemaan hänen huushollaamistaan.

Olen itse lähtenyt kotoa maailmalle 16v ja siitä lähtien hoitanut itse omat asiani. Siksi tuntuu aika oudolta, että nyt yhtäkkiä yli 30 vuotiaana joku alkaa hyysäämään minua omassa kodissani. Monet ystävät niin oman ikäiset kuin myös anopin ikäiset ovat kehottaneet pistämään stopin tälle toiminnalle. Varmaankin joku tomerampi miniä olisi näin tehnytkin, mutta samalla myös katkaissut välinsä anoppiin. Sitä minä en missään nimessä halua sillä onhan hän tärkeä ihminen sekä miehelleni, että pojalleni.

Yleensä ottaen tulemme kyllä toimeen ja anopissa on paljon hyviä puolia ja hän on meitä monessa asiassa auttanut. Toivoisin kuitenkin Hyvät Mummot, että antaisitte lastenne perheille vähän yksityisyyttäkin. Lapsenne ovat kasvaneet aikuisiksi ja osaavat huolehtia omista kodeistaan ja asioistaan. Ja vaikka eivät mielestänne osaisikaan niin eihän se muille kuulu.

 

Tuossa edellä muutama päivä sitten kirjoitin anopistani, joka on liian tungetteleva käydessään päivittäin ja tutkiessaan pakasteemme, vaatehuoneemme jne.

No nyt taas kyllä täytyy kiittää anoppia. Poikamme oli hänen hoidossaan nyt viikonloppuna yhden yön ja kaikki meni taas niin loistavasti. On tosi helpotus, kun voi luottaa anoppiin niin täysin pojan hoitajana. Hän todella luotettava ja rakastava hoitaja. Poika on aivan innoissaan päästessään mummon luo ja ei ikävöi siellä lainkaan meitä, vaikka on vasta 1v2kk.

Kyllä välillä täytyy itsekin osata vähän löysentää narua. Ei se nyt sitten kuitenkaan ole niin vaarallista vaikka se anoppi välillä vähän sooloileekin kodissamme. Sitten kun kuluu muutama päivä oman perheen kesken jaksaa taas kummasti kuunnella niitä "ohjeitakin".

Lapsen suhteen mulla ei kyllä olekaan mitään valittamista mummon käytöksessä. Mummo hoitaa tavallaan ja antaa herkkuja myös tietenkin, mutta eihän sillä ole mitään väliä mitä se lapsi popsii parin päivän aikana. Pääasia, että molemmat sekä mummo että lapsi ovat tyytyväisiä.

Kyllä isovanhemmista on ainakin meille iso ilo ja myöskin apu.

 

\

Tuossa edellä muutama päivä sitten kirjoitin anopistani, joka on liian tungetteleva käydessään päivittäin ja tutkiessaan pakasteemme, vaatehuoneemme jne.

No nyt taas kyllä täytyy kiittää anoppia. Poikamme oli hänen hoidossaan nyt viikonloppuna yhden yön ja kaikki meni taas niin loistavasti. On tosi helpotus, kun voi luottaa anoppiin niin täysin pojan hoitajana. Hän todella luotettava ja rakastava hoitaja. Poika on aivan innoissaan päästessään mummon luo ja ei ikävöi siellä lainkaan meitä, vaikka on vasta 1v2kk.

Kyllä välillä täytyy itsekin osata vähän löysentää narua. Ei se nyt sitten kuitenkaan ole niin vaarallista vaikka se anoppi välillä vähän sooloileekin kodissamme. Sitten kun kuluu muutama päivä oman perheen kesken jaksaa taas kummasti kuunnella niitä "ohjeitakin".

Lapsen suhteen mulla ei kyllä olekaan mitään valittamista mummon käytöksessä. Mummo hoitaa tavallaan ja antaa herkkuja myös tietenkin, mutta eihän sillä ole mitään väliä mitä se lapsi popsii parin päivän aikana. Pääasia, että molemmat sekä mummo että lapsi ovat tyytyväisiä.

Kyllä isovanhemmista on ainakin meille iso ilo ja myöskin apu.

:flower: Upeata, olet varmasti onnellinen vielä 10v päästäkin, koska osaat "valikoida" elämäsi oikein
Lapsesi on onnellinen ja jos kaikki menee hyvin, hän saa elämäänsä parhaat muistot mummostaan. Toimit nyt lapsesi parhaaksi.
Onnittelen sinua järkevyydestäsi :flower: