Nyt on 26.s viikko aluillaan ja kaikki hyvin. Sokeriarvoja seurataan (kotona)ja ensi viikolla käyn tarkistuksessa, päätetään pärjäänkö ilman insuliinia.
Masu kasvaa, mutta liikkeet ovat olleet mielestäni vähäisiä. Vaikuttanee kun on istukka edessä?
Täällä oli puhetta miehen kautta elämisestä.
Minä myös varmaankin elän mieheni kautta tai rinnalla paremminkin, olemme yhdessä lähes kaiken vapaa-aikamme, työmatkamme, yms. Harrastamme myös yhdessä (mm.aerobic). Tyttökavereiden kanssa yhteydenpito on valitettavsti jäänyt vähäisemmäksi, mutta muuten olen tästä 'elämäntavasta' tosi onnellinen. Edellisestä liitosta minulla oli vastakkaisia kokemuksia, jostain syystä emme pyrkineet yhdessä kokemaan asioita, vaan erikseen. Pahalta tuntui tilanteet, jolloin jäin pulaan yksin....esim. minulla oli 3v poika ja 6-viikon vanhat kaksoset, sain rintatulehduksen ja oli 39-asteen kuumeessa, ja muutenkin vielä heikkona synnytyksen/keisarinleikkauksen jälkeen+unen puutteessa. Rukoilin aamulla ettei mieheni jättäisi minua yksin, mutta hän vastasi, että kyllä hänen täytyy lähteä töihin......no sain ruinattua sitten anopin apuun, kun pelkäsin, etten pysty hoitamaan kaikkia lapsia. No mies meni töihin ja minulle jäi tästä tilanteesta tosi kurjat muistot.Ikäänkuin olisin heitteille jätetty.
Vastaavaa en voisi kuvitella nykyisessä liitossa tapahtuvan, mistä olen tosi onnellinen. Mutta jos ei olisi kurjia kokemuksia pohjalla, ei varmaan osaisi arvostaa nykyhetkeä niin paljon, eli siksi myös huonot kokemukset voivat olla tavallaan hyviä
Mutta kaikki suhteet ovat erilaisia, niinkuin ihmisetkin. Joitain saattaisi ehkä ahdistaa jatkuva yhdessäolo, jotkut kaipaavat omia harrastuksia, tai yksinäisyyttä tai monia ihmiskontakteja ...mutta tärkeää on, että tunnistaa mitä itse tarvitsee ja pyrkii elämässä siihen suuntaan.
Hyviä syksynjatkoja kaikille mammoille!