"IHANAISET IÄKKÄÄMMÄT ODOTTAJAT"

Iltaa kaikille!

Eilen oli tuo kauan odotettu NP-ultra, onneksi kaikki oli OK! Kyllä mua jännitti etukäteen. Tämän toisen raskauden kanssa menee ajatukset vähän eri tahtiin. Eka kerralla kaikki oli uutta ja ihmeellistä, nyt kun tietää enemmän niin sitä jännittääkin enemmän.
Eli viikolla 13+ mennään ja laskettu aikakin pysyi samassa.

Toivottavasti saudilla on masussa kaikki hyvin, hirvittävää piinaa odottaa vastauksia tärkeisiin asioihin.

Nyt taidan mennä sohvalle makoilemaan kun sain esikoisenkin nukkumaan.

 

Toivottavasti saudin vauvalla kaikki on hyvin ja kyseessä on vain ultralaitteen huonous. Lämpimiä ajatuksia sinne lähettelen.

Ultrien odottaminen on todellista jännäämistä koko raskauden ajan. Vähän helpottaa, kun liikkeet alkaa tuntumaan. Meillä on niin vilkas vauva, ettei ole erikseen tarvinnut laskeskella liikkeitä, mutta varmasti olisin ihan hermona, jos pitäisi oikein kuullostella kohdun sisäisiä tapahtumia.

Olin tänään neuvolassa ja koska kaikki arvot olivat kohdallaan, jatkan edelleen töissä. Äitiysloma alkaa tasan kolmen viikon kuluttua. Työmotivaatio alkaa kyllä olla nollassa ja toisaalta lähes joka toisen vastaantulijan kanssa tulee jutelluksia vauvasta, koska nythän ei kenellekään ole epäselvyyttä, että on se raskaana ja aloittavat jutustelun. Mua ei ole yhtään kyllästyttänyt mahakommentit, niin kuin joitakin odottajia alkaa ahdistamaan, kun lähes kaikilla on jotakin sanottavaa mahan koosta. Keskustelukumppanista riippuen maha on joko pieni tai suuri, tyttö- tai poikamaha. Mutta mitäs niistä, pääasia, että itse on sinut sen kanssa.

 

Hei, tänään sitten keskussairaalan ultrassa totesivat että vauveli menehtynyt viikolla 8. Lähettivät kotiin kahden tabletin kanssa itse hoitamaan "keskeytyksen". Tuntuu kurjalle. Ultrassa näin pikkuiseni siellä köllttävän liikkumattomana. Itketään nyt miehen kanssa kotona..

 

En oikein löydä sanoja..... niin pahalta tuntuu.....
Kovasti voimia ja jaksamista teille!!!!

Tiinu

 

Voimia sinulle Saudi!
Mitkään sanat eivät lohduta tällä hetkellä, tiedän sen. Mutta muista, että olette monen ajatuksissa tällä hetkellä.
Typerältä tuntuu sanoa, että aika parantaa. Eläkää surunne läpi ja itkekää, jutelkaa yhdessä miehesi kanssa.
Voima halauksia!

 

Saudille sydämelliset osanotot !

Itsekin saman kokeneena tiedän miltä tuntuu ! Minäkin kuvittelin tammikuussa olevani kokoajan raskaana kunnes viikolla 10 ultrassa selvisi karmaiseva totuus, viidennellä viikolla oli mennyt kesken. Silloin olisi tehnyt mieli mennä keskelle metsää ja huutaa täysillä elämän vääryyttä. Jos sulla vaan mahdollisuus niin lähde kauas pois kotiympyröistä ainakin viikoksi. Minä tein niin, olin kaksi viikkoa ulkomailla eikä tarvinnut kuunnella kenenkään osanottoja ja sai itse henkisesti parantua.

Kuitenkin jos moni tietää että olit raskaana niin on erittäin tärkeää että puhut myös tuntemuksesi tästä keskenmenosta ulos ja käsittelet asiat niin. Tuolta vauvahaaveista Kermiteistä sain hirveän paljon apua kun kirjoitti omaa pahaaoloaan ja oli ymmärtäväisiä tukijoita.

Mulla itsellä kesti tervehtyminen kaavinnan jälkeen 2 kk, mutta sitten taas tulin raskaaksi. Eli on kait tutkittu että keskenmenon jälkeen on suht helppo raskautua uudelleen, ainakin mulle kävi näin. Ehkä sitä ensimmäistä ihmisenalkua ei oltu jostain syystä tarkoitettu tähän maailmaan, mutta nyt siis olen yli puolenvälin menossa ja ihana joulupaketti on tulossa.

Eli tsemppiä vaan jatkoon, kaikella on aina joku tarkoituksensa, sen vaan monesti huomaa vasta paljon jälkeen päin. Jostakin täytyy aina luopua että tulee jotain hyvää tilalle. Meillä ainakin tuo keskenmeno pysäytti ajattelemaan elämää kaikkinensa ja sitä ettei kaikki ole aina niin itsestään selvää. Oli sellainen koettelemus molemmille että antoi ihan uudenlaisen pohjan koko meidän suhteelle.

Nyt vaan parantelet itsesi kunnolla sekä henkisesti että fyysisesti, katse kohti tulevaisuutta. Kyllä se siellä sateenkaaren päässä se palkinto odottaa kun sen aika on...

 

Voi saudi, nyt voi lähettää vain halauksia. Oma terveydenhoitajani kehotti keskenmenoni jälkeen suremaan ja käymään asian kunnolla läpi. Ja niin tein. Eli tunteiden tukahduttaminen ei auta, vaan enemmänkin siirtää tuskaa. Ota kunnon sairasloma, jos vain siltä tuntuu.

 

Voimahalaus sinulle Saudi!
Mariia kirjoitti niin kauniisti, ettei tässä oikein osaa itse mitään enempää lohduttavaa sanoa.

Itselläni oli eilen rakenneultra ja siellä Maha-asukki liikkui vilkkaasti ja kaikki oli kunnossa. Rv. 18+2

 

NP-ultra takana, kädet ja jalat heiluivat. Viikkoja nyt 12+4, muutaman mitan mukaan voisi olla 13+1, ei kuitenkaan muutettulaskettu aikaan. Turvotus 1,2. Muutaman päivän uskallan taas hengittää rauhassa, mutta kohta epäily sydänäänistä taas nostaa päätään.

 

nosto, ettei ihan putoa...

 

Taitaapi useampi ketjun jäsen olla "kuukausikerholaisia", jolloin kirjoittelu tänne jää vähemmälle. Ja onhan se ymmärrettävää, että on kiva vaihtaa ajatuksia niiden kanssa, joiden raskaus on suurinpiirtein yhtä pitkällä.

Itse jouduin eilen käymään äippäpolilla epäillyn lapsivesitihkumisen takia. Onneksi vuoto ei ollut sitä. No samassa ultrattiin vauva ja todettiin, että painoarvio on alakäyrällä (1700 g rv 32+5). Kontrolliaika kahden viikon päähän. Harmittaa... Äiskä, sinullahan oli niitä "paino-ongelmia" Beetulla muistaakseni. Vastaavatko nyt kummatkin standardeja kooltaan? :-D Sitähän se on, että vauvatkin standardoidaan ja ollaan aina huolestuneita, kun jotakin vähän erilaista esiintyy, vaikka me ihmisetkin olemme erikokosia ja -näköisiä. Totta kai tämä huolestuttaa minuankin, mutta yritän suhtautua asiaan järkevästi, mikä tietysti ei ole ollenkaan helppoa.

 

Täytyy välillä käydä nostamassa meitä, ettei ihan hukuta.
Rv.19+1 menossa, eikä kummepia tuntemuksia, mitä nyt aamulla juoksin junaan lastenvaunujen kanssa niin vähän tuntui mahassa ikävältä, mutta ehdittiin!

 

Niinhän se tietysti on että tuolla omissa joulukuulaisissa tulee enemmän kirjoiteltua. Mutta on sielläkin tosi hiljaista. Varmaan johtuu näitten sivujen muutoksesta. mulla ainakin menee vähintään 3 yritystä ennekuin pääsen tänne sisälle. Ja sitten on jo mennyt hermot...

Mulla oli neuvola eilen ja verenpaine aika korkealla, 146. Nyt olen sitten pari päivää ihan vaan levännyt täällä kotona kun mieskin on reissussa niin ei tartte tehdä mitään. Saa olla aamutakki päällä koko päivän. No viikonlopun jälkeen sitten reippaana taas töihin. Seurataan nyt tuota verenpainetta viikottain. Ei ole oikein hyvä jos ei lähde laskemaan...mitään raskausmyrkytyksen muita oireita ei onneksi ole. Minäkin kun olen sellainen työnarkomaani, että ei oikein sisu anna periksi olla töistä pois ja aina vähättelee omia vaivoja. Pitää nyt muistaa ajatella tuota pikkuistakin tuolla että saadaan nyt kunnialla tämä 9 kk loppuun.

Sairasvoimisteluun minua myös ohjattiin kun nuo lantioluut lonksuu ja on noita kulkuvaikeuksia. On kuulema joku sellainen tukivyö joka on ihan lantion tukemiseen tarkoittettu. Onko kellään kokemuksia ? Ei varmaankaan sama kuin se mahan kannattelemiseen tarkoitettu. Kuinkahan monta vyötä sitä pitää nyt sitten itsensä ympärille viritellä...heh, aikamoinen näky varmaan.

Olihan se taas mahtavaa kuulla ne sydänäänet jälleen, ihan tuli tippa linssiin...ja meikäläinen kun saa kerran sen tipan linssiin niin ei meinaa loppua tulla. Olihan se nuvolan täti vähän ihmeissään että mitä vollotan, kysyi että ilon vai surun kyyneliäkö ne on. Hitsi, mulla kyllä nuo kyynelkanavat saattaa pysyä kuukaudenkin kiinni mutta kun aukeaa niin vuotavat sitten valtoimenaan. No sellaista sattuu...

Mulla alkoi aika myöhäisessä vaiheessa potkiskelut tuntumaan, johtuu kuulema edessä olevasta istukasta, mutta nyt tuo pirpana ilmoittelee itsestään pitkin päivää ja on se niin ihanaa. Olen tässä yritellyt lauleskella sille yhtä joikua jonka osaan ja taitaa ihan tykätä.

Pive: Älähän juokse niihin juniin !!!! Minä sain opetuksen kanssa helmikuussa kun juoksin pää kolmantena jalkana tunnelbaanaan ja lensin nurin. Olkapää murtui ja just kerkiää parantua ennen vauvelin tuloa. Nykyään kuljen kyllä niin rauhallisesti että. Niinhän se on että junat on kuin miehet, kun yksi jättää niin kohta tulee toinen joka ottaa...Muistahan se !

Minä tosiaan asustelen täällä lahden toisella puolella ja suomenkielistä juttuseuraa on tosi vähän, siksi olisikin niin kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia. Kirjoitelkaahan !

Mariia 23+4

 

Heipä hei!
Pitkästä aikaa kirjoittelen täällä...mutta tuo aika menöö niin kovaa vauhtia eteenpäin että ei oikein pysy perässä.

Oma napa: minulla oli keskiviikkona toinen neuvola ja oli ihana kuulla maha asukin sydän äänet. Olin ihan varma että tuolla mahassa ei ole asukkia(siis leikkimielellä) kun on niin kauhian vähän mitään oireita raskaudesta... tietenkin olen tyytyväinen että ei ole kipuja eikä pahaa oloa ...mutta kun vain tuntuu niin oudolta kun vertaa aikaisempiin raskauksiin. Nautin olostani kyllä täysin rinnoin ja sivelen palleroani harvase hetki....on se vaan niin ihana....=)

No muita asioita...siksikin mulla on ollut kiire kun meidän jääkiekko porukalla alkaa taas harkat ja niitä on pitänyt järkätä...itse en tällä kaudella pääse pelaan mutta taustalla toimin aktiivisesti.

Eipä muuta kuin kirjoitelkaa ja hyviä viikonloppuja kaikille!

Tiinu

 

Niin Inkku, noiden sikiöiden paino-ongelmista. Beetuhan on ollut pienempi alusta lähtien. Kaksi viikkoa sitten eli 32+6 olivat arviolta 2140 g ja 2000 g. Nyt eilen 2,6 kg ja 2,2 kg. Taas kommentoitiin, että Beetu jätättää, mikä joskus tulee loppuraskaudessa kaksosten kohdalla esille. No oli kyllä hankalasti minun selkärankaa vasten, että oli vaikea mitata.

Muuten ei mene kovin hyvin. Yrittivät ottaa sisälle, mutta sain kuin sainkin sitten viikon armon aikaa. Verenpaineet koholla, turvotus valtava ja raskausdiabetes. Riskiraskaus kaikin puolin.

Katsopa Inkku tuosta linkistä painon kehitys. Näet oman vauvasi kehityksen. Tärkeintä on, minulle sanottiin, että kasvaa tasaisesti omalla käyrällään.

http://www.tekay.fi/

Tsemppiä !

 

Niin Inkku vielä noista painoARVIOISTA. Keskimmäiseni arvioitiin 3,5 kg painavaksi oli 4,5 kg ! Kuopustyttö sitten samoin noin 3,5 kg, mutta olikin 3,9 kg. Itse kun nyt ravannut jatkuvasti äippäpolilla, välillä on vähän painoa ikäänkuin "sovitettu" edelliseen mittaukseen.

 

Edellisessä raskaudessa kävin tarkistus ultrassa n.8h ennen lapsen syntymää ja arvio oli silloin 3600g. No, lapsihan olikin 4088g. eli ei tuo ultran arvio aina pidä paikkansa!

 

Äiskän seuraavaa kommenttia ihmettelen valtavasti:

"Muuten ei mene kovin hyvin. Yrittivät ottaa sisälle, mutta sain kuin sainkin sitten viikon armon aikaa. Verenpaineet koholla, turvotus valtava ja raskausdiabetes. Riskiraskaus kaikin puolin."

Voi miksi ottaa mitään riskejä kun faktat on tiedossa? Käsittämätöntä sankarin leikkimistä lastesi hengellä! Mitä tuostakin kukaan kostuu? Et ole korvaamaton siellä kotona vaan tällä hetkellä nimenomaan vatsassasi oleville vauvoille! En ymmärrä tuollaista marttyrointia.

 

Ei Vierailija minua täällä kotona kukaan sillai tarvitse, että marttyyriksi heittäytyisin. Olen vaan kertakaikkiaan niin itsekäs, että haluan mielummin olla miehen passattava kotona vielä viikon verran. Tarkkailen itse tilannetta ottamalla verenpaineen, pissan proteiinin, verensokerin ja liikelaskennan. Viimeistä ei kyllä juuri tarvita, kun niin aktiivisesti vielä liikkuvat. Minulla ei ole pieniä lapsia hoidettavana, jotenka lepo täällä on halutessa totaalista.
En ole koskaan "viihtynyt" sairaalassa, enkä aio nytkään ennen kuin pakko. Neljäs raskaus, että jotain tiedän tästä touhusta ennestään samoin kuin siitä, milloin jotain vialla.

Makoilehan sinä sairaalassa tarvittaessa ihan rauhassa...

 

Kun odotin kaksosia, niin seurannassa näytti, että b-lapsi jää jälkeen. Oli puhetta, etei ehkä saa tarpeeksi ravintoa tms. Ehkä oli mitatessa huonossa asennossa tms, mutta oli 100g painavampi kuin a-lapsi. Minä olin tietenkin kovin huolissani tilanteesta, ja kuvittelin ties mitä....mutta kaikki oli kuitenkin lopuksi hyvin.
TUlin juuri sokeriseurannasta sairaalasta, ja sain verensokeriseuranta paketin mukaan, nyt yritetään ensin tiukalla ruokavaliolla ja kuukauden otan itsestäni verikokeita...kuukauden kuluttua tulosten perusteella päätetään tarvitseeko insuliinia, vai saanko tilanteen hallintaan.
Tässä on vielä aikaa kuukausia (nyt vko 22+2)....eli katsotaan kuin käy.

 

Vierailijan 'paheksunnasta' ....Olen kyllä samoilla linjoilla Äiskän kanssa. En myöskään ilman välttämätöntä pakkoa halua mennä sairaalaan lepäämään, lepo (apu moneen vaivaan) + sokeriseuranta onnistuu kotonakin. Lääkärini sairaalassakin sanoi, että turhaan hyppelet täällä verikokeissa, kun osat hoitaa homman kotonakin. Ja tämä sopii minulle erittäin hyvin.
Minulla on myös aiempia raskauksia, joten sen vuoksi on ehkä kokemukseen perustuvaa tuntumaa raskaudenvaivoihin. Ja jos jotain tuntuu olevan pielessä, niin sitten toki lähdetään hakemaan apua.

 

Kiitos Äiskälle Tekayn linkistä. Näyttääpi tuo meidän vauveli menevän alakäyrää pitkin. Kaksi painoarvoista on tehty ultralla ja yksi tunnustelemalla. Eli ovat tosiaan ARVIOITA. Mutta eihän sitä ole koskaan kiva kuulla mitään tuollaisia epäilyjä. Ja ei meidän geeneillä mitään jättiläisiä pitäisi syntyäkään. Isä on painanut syntyessään 2800 g ja minä 3300 g, eikä kumpikaan voi edelleenkään kehua isoilla mitoilla. Neuvolatätikin minua lohdutteli, sillä sf-mitta ja minun painon nousuni ovat olleet ihan tavallisia. Kaksosesi kuulostavat ihan hyvän kokoisilta, joten tsemppiä viimeisiin päiviin. Mahtaa olla upea tunne, kun tietää h-hetken olevan kuitenkin niin lähellä.

On tosiaan varmasti eri asia odottaa ensimmäistä lastaan, kun tuntuu, että kaikki on vähän pelottavaa ja uutta, vaikka kuinka järkevästi yrittää suhtautua asoihin. Kiitos teille rohkaisevista ja rauhoittavista kommenteista. Ja eihän niitten käyrien tarkkaaminen lopu synnytykseen, sitten vasta seurataan suurennuslasin kanssa, että milläs käyrälle se vauveli nyt menee. Tuntuu vaan jotenkin helpommalta ajatella, että sitten näkee vauvan silmillään ja jos sillä tuntuu olevan kaikki hyvin, ei mistään käyräpoikkeamasta pelästy niin paljon. Toisaalta, meidän vauva liikkuu ainakin nyt massussa niin paljon, ettei sillä kovin huonosti voi asiat olla.

Haleja myös verenpaineen ja sokerien yms. vaivojen kanssa kamppaileville. Hyvähän se on, että näitä kaikkia seurataan ja voidaan tehdä sitten tarvittavat toimenpiteet ajoissa. Minäkin uskon, että kotona voi yhtälailla levätä, kunhan vaan on tarpeelliset mittarit sitten käytössä. Mä mittailen verenpainetta kotimittarilla, sokerin kanssan ei ole ollut ongelmia.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Mielenkiinnolla odotellaan se mukanaan tuomia uutisia.

 

Hei kaikki!
Kiva on kuulla että ei ole ainoa maailmassa joka vauvan tekoon on havahtunut ihan viime hetkellä! Eli odotan ensimmäistäni, miehelleni kolmatta, hänellä on jo teini-ikäiset lapset edellisestä liitosta. Ja hienoa vuosikertaa -66 olen! Laskettu aika 17.3. Naistenklinikka synnytyspaikka. Vähän on yksinäinen olo tämän odotuksen kanssa, kun en ole paljon kenellekään asiasta vielä puhunut, mies on onneksi liikuttavan onnessaan, hän se on varsinainen vauvakuumeilija meitä.

Tänään kävin Naistenklinikalla istukkabiopsiassa johon olen oikeutettu ikäni puolesta, kirpaisi aikamoisesti, mutta ohi oli pikaisesti. Nyt on pienoista hermopainetta seuraavat viikot tuloksen odottamisessa. Jotenkin positiivinen olo mulla on kuitenkin kaiken suhteen, liekö hormoneista johtuvaa optimismia Olen voinut niin älyttömän hyvin että vaikea on kuvitella mitään vialla olevan, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Elämme jännittäviä aikoja..voikaapa hyvin!

 

LISTA (PÄIVITYS)

Kun päivität listaa niin kopioi lista ja lisää omat tietosi (syntymävuotesi, LA, monesko lapsi ja synnytyssairaala tai paikkakunta) lasketun ajan mukaan aikajärjestykseen. Älä laita muuta viestiä listan päivitykseen ja laita nimeksi LISTA (PÄIVITYS). Kopioi myös tämä ohje.

Sari -70, LA 4.10.2006, esikoinen, MKS
Äiskä -60,la 6.10.06, neljäs ja viides, miehen ensimmäinen, Tays
Mamma -64, la 20.10.06, kolmas, miehen toinen, Tays
Inkku -64, la 20.10.06, esikoinen, Naistenklinikka
Mariia vm. -70, la 25.12.06, esikoinen
Pive vm.-70, LA 25.1.07, toinen, Naistenklinikka
Tiinu-68, LA 14.2.2007, kolmas, HML
Riitukka-66, LA 2.3.07 toinen, Jorvi
Minna vm. -70, LA 8.3.07, kolmas, MKS
Saudi-68 la 20.3.2007???, toinen, KSKS
Maire vm -71 LA 24.4. neljäs EPKS
Miina vm. -65, LA 8.4.07. kolmas, EKKS
Mami-59 LA 13.1.2007 neljäs, Naistenklinikka
Marla -66 LA 17.3. ensimmäinen, Naistenklinikka

 

Tervetuloa joukkoon Marla! Ja ethän sinä nyt mitenkään viimehetkillä liikkeellä ole, sillä onhan meitä aikaisempia vuosikertaisia tässä ketju pullollaan

Kiva kuulla, että olet voinut hienosti. Ja niinhän se on, ettei ikä sinänsä tuo odotukseen mitään kummallista, jos on muutoin terve. Toki ns. normaaleja hankaluuksia jaksaa kestää, kun tavoite on selkeänä mielessä. Tosin silloin omassa alkuraskaudessani pahoinvoinnin kourissa lokakuu tuntui käsittämättömän kaukaiselta ajalta. Ja nythän se on tuossa tuokiossa tulossa. Eli tulee se maaliskuukin sieltä kohta puoliin. Moni minulle on sanonut, että muista nauttia raskaudesta ja sitä olen yrittänyt, vaikka joskus ihan kauheasti huolestuttaakin. Tänään sitten kuulostelin vauvan liikkeitä massussa ja jotenkin konkreettisesti tuli mieleen, miten ainutlaatuisia ja harvinaista tällaiset hetket ovat. Ei sitä kovin montaa raskautta per nainen tule, eikä ainakaan minulle ole montaa tulossa, joten yritän ottaa hetkestä vaarin.