Ihana keski-ikä vai onko?

[Liina]

Haluan kysyä teiltä mielipiteitä, kun olen ihmetellyt yhtä asiaa. Kertokaahan mitä miletä te olette!

Sanotaan, että nuorilla vanehmmilla on rankkaa, kun on lapsia ja lainoja maksettavilla.
Tottahan tämä onkin, mutta lopuuko se jo keski-ikään mennessä?
No, pieniä lapsia yövalvomisineen ei välttämättä kovin monelle keski-ikäisellä enää ole, mutta muun ikäisiä lapsia kyllä saattaa olla ja ihanan kauheita murkkuikäisiä vai eikö ole?

Minkä ikäinen parsikunta olette? Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Onko teillä vielä lainoja maksettavilla? Kuinka pitkään vielä lainoja makselette?

Me olemme yli neljäkymppinen pari ja meillä on vielä alle 10-vuotiaita lapsia sekä lainoja riittää vielä vuosiksi maksettavaksi.

 

[me]

Jos aloitetaan lainoista niin niitä riittää eläkeikään asti mutta tällähetkellä voisi maksaa niitä huomattavasti enemmän mutta olemme todenneet että haluamme elää myös NYT joten ylimääräistä rahaa riittää ihan mukavasti matkusteluun yms.
Meillä on myös mökki joka on oma ja siis maksettu

Lapset ovat 13 ja 8 vuotiaat ja alkavat jo pärjätä omillaankin jonkin aikaa, joten voi jo harrastaa ja ""ottaa itselleen"" aikaa sekä viettää miehen kanssa yhdessä aikaa vanhemman hoitaessa sisarataan.

Ikää meillä +-40-vuotta ja täytyy sanoa että meillä ainakin helpottaa, tosin murrosiät vielä tulossa ja lähestymässä joten rahareikää riittää ja ei tuo vanhempi vielä ihan hirveä ole joskin pelkään pahinta...

Kaikenkaikkeaan elämä tuntuu hyvältä ja rikkaalta kaikista veloista ja ""murkuista"" huolimatta ja en mistään hinnasta enää haluaisi aloittaa lastenhoito yms. rumbaa uudelleen ja ehdottomasti rankinta oli silloin kun lapset olivat pieniä.

 

[Ihana ikä]

Olen 48 v., mies 46 v., lapset 19 v. ja 16 v. Naisena tunnen olevani parhaassa vedossa niin henkisesti kuin muutenkin. Näin mukavaa itseni kanssa ei ole ollut rehellisesti sanottuna koskaan - ei edes nuorena. Kaikki kiva alkoi siinä 45 vuotiaana.

 

[aivan ihanaa]

Olemme pikkusen alle 50,talo maksettu eikä muutakaan isompaa lainaa ole lapset opiskelee ja me miehen kanssa kaksin suurimman osan ajasta...ja nautimme olosta!!!
Olemme onnellisia.

 

[On, on]

On ihanaa tämä keski-ikä! Nelivitosia ollaan ja kaksi lapsista täysi-ikäisiä, yksi helppo ja ihana teinityttö vielä kotona.

Velkaa on, mutta emme asu Suomessa ja täällä tuo lainasysteemi on hiukan toisenlainen; laina menee taloa myytäessä mukana jne ja on to-o-o-si pitkäaikainen. Rahaa meillä riittää oikein mukavasti elämiseen, juhlimiseen ja matkustelemiseen.

Nautin elämästäni täysillä!

 

[Aina uutta vaan.]

Moi kaikille!

On tämä keski-ikä kummaa. Vanhin lähti kotoa omaa asuntoon.

Vuosi oltiin ja kökittiin, ja nyt itsekin yhtäkkiä muutetaan pois tästä asunnosta, jota olen rakastanut.

Uskottomuudet ja muut kriisit käytiin läpi menneinä vuosina.

Olen siis nainen 48 v ja mieheni hieman vanhempi, yksi nuori vielä himassa. Hirvee härdeli meneillään koko ajan.. elämä siis jatkuu kaikesta huolimatta ja lujaa!!

 

[Adalmiina]

Olen 45v. ja mieheni 50v. Lapsukainen on 24v. ja asuu jo onneksi omassa asunnossaan. Lainoja meillä ei ole ja olemme hyvätuloisia.

ELÄMÄ ON IHANAA! Tämä ikä on kyllä kaikkein paras. En haikaile ollenkaan siihen aikaan, kun joutui pihistelemään rahassa ja lapsi oli pieni. Raskasta aikaa se oli.

Nyt nautimme elämästä monin tavoin. Matkustelemme paljon, hemmottemme itseämme kylpylöissä, toteutimme pitkäaikaisen haaveet urheiluautosta. Tässä iässä mummosportti kai kuuluu jo asiaan...

En voi valittaa elämääni. Ensi vuonna otamme vuorotteluvapaata molemmat ja lähdemme kiertämään maailmaa muutamaksi kuukaudeksi.

 

[Adalmiina]

Ai niin...Unohdin kertoa, että seksi on nyt paljon ihanampaa, kun ei tarvitse pelätä tulla yllätetyksi. Mielikuvitus on vain rajana...

Olemme myös saaneet kokea uudelleen rakastumisen tunteen toisiimme.

 

[Mummeli 46v]

Parasta aikaa tähän mennessä.

Talo maksettu , yksi lapsista asuu enää kotona ( aika helppo tapaus vaikka murkku ). Vanhin sai juuri lapsen joten minusta tuli mummi, ihanaa , mahtava tunne.

Ei enää mitään suorituspaineita mihinkään suuntaan sitä vain nauttii tästä elämänmakuisesta härdellistä joka koostuu työstä ja omista lapsista jotka ilahduttavat meitä käymällä aika usein. Kotia muutellaan tähän aikaan sopivammaksi pikkuhiljaa ja rauhassa . Mihinkään ei ole kiirettä.

Kyllä, nautin tästä ajasta .

 

[nelikymppinen ""tyttö""]

En koe olevani keski-ikäinen kun vertaan itseäni muihin ""vanhuksiin"". Olen aina porukan tyttö joten mua ei aina oteta vakavasti koska näytän nuoremmalta. Ehkä mulla on jokinlainen keski-iän kriisi koska en tunne että täytän keski-ikäisen naisen kriteerit; lyhyt tukka, silmälasit, hapan ilme ja sauvakävelyyä..en kuuntele humppaa enkä valita krempoista enkä miehestäni..

Elämäni nelikymppiseni on aika lailla samanlaista kuin kolmekymppisenä. Lapset on niin eri ikäisiä, toinen on jo melkein aikuinen ja toinen juuri koulun aloittanut. En odota että lapset lähtisivät pesästä koska nautin heistä. Miehen kanssa teemme paljon kahdenkeskisiä juttuja ja lainaakin on seuraavat 20 vuotta joten en tiedä onko yhtään taloudellisesti helpompaa. Ostelen ehkä kalliimpia tavaroita kuin kymmenen vuotta sitten, mutta pohdin pitkään mitä haluan.

Energia tosin hiipuu, pakko alkaa syömään jotain hivenaineita. Liikuntaa säännöllisesti harrastaneena jaksan aika paljon mutta tunnen väsyneeni helpommin nyt. Seksi on hyvää..silloin kun mies jaksaa..eli pari kertaa viikossa.

Mieskin paranee vuosi vuodelta. On niin älyttömän ihana ja upea. En ärsyynny niin helposti. En jaksa enää yrittää miellyttää ketään, joten olen oma itseni ja viihdyn itseni kanssa. En odota sitä parempaa elämää koska olen käsittänyt että mulla on kaikki mitä tarvitsen-tässä- ja-nyt.

Toisaalta en halua enää vanhenevan. Olen tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni juuri nyt, en halua ryppyjä enkä selluliittiä enkä ohenevia hiuksia enkä mitään vanhenemiseen liittyvää fyysistä rappeutumista, olenko siis pinnallinen? Kenties.

 

[Kohta viisikymppinen]

Hyvä nelikymppinen ""tyttö""
On todella mukavaa lukea positiivista kirjoitustasi itsestäsi ja siitä miltä näytät. Ihmettelen kuitenkin, kuka on sinulle kertonut nuo keski-ikäisen naisen kriteerit? Tunnen paljon ikäisiäsi naisia ja katsos vaan olisikohan noista ehkä n. 50 % kuvailemasi kriteerien mukaisia edes osittain.
Haluaisin muistuttaa sinua siitä, että me ihmiset emme voi aina vaikuttaa itse ihan kaikkiin asioihin, vaikka joskus niin luulemme. Emme edes vanhenemiseemme ja siihen liittyviin muutoksiin. Mitä tulee tuohon toisten miellyttämiseen, siitä olen samaa mieltä. Ei toisia tarvitse tosiaankaan miellyttää, se on teeskentelyä, mutta toisten ihmisten huomioonottaminen ja tukeminen on asia erikseen, kai unohdit kertoa siitä kirjoituksessasi.
Kysymykseesi (olenko siis pinnallinen?) osaat antaa vain itse oikean vastauksen!

 

[Ihana ikä]

Oikein hyvä pointti sulla tuohon tyypitysasiaan, siis miltä mielikuvien mukaan keski-ikäisen tulisi näyttää. Itsekään en noita kriteereitä täytä. Olen säilyttänyt omat mittani ja oman tyylini enkä näe mitään syytä muuttua ""keski-ikäiseksi"" - en tosin tavoittele mitään teinityttölookiakaan. Mieleltäni olen rento ja hyväntuulinen. Tämän iän ehkä paras anti henkisellä puolella on nimenomaan tuo nipottamisesta luopuminen, turhista asioista hermoilun lopettaminen ja huumorin lisääntyminen.

Töissäkään ei tarvitse niin kauheasti päteä; on osaamista, kokemusta ja suhteellisuuden tajua.

 

[Anteeksi kamalasti]

Että minulla on ne parjaamasi silmälasit. Ne on kyllä olleet jo 13-vuotiaasta asti eikä rakennevirheen vuoksi piilolinssit sovi silmään, joten ehkä mummoutumiseni alkoi jo teininä...

 

[heh]

onnea velkojen maksuun

 

[heh]

onnea velkojen maksuun