Ihan uusia vauvahaaveita

Minäkin taidan ilmoittautua uutena joukkoon. Itse olen vasta 23, 24 tulee syksyllä täyteen, ja tähän mennessä aina ajatellut, etten minä niitä lapsia koskaan... Valmistuin juuri ammattiin ja aloitin vastikään työt.

Tämän vuoden loppukeväästä kuitenkin syntyi lähipiiriin vauva, joka herätti ihmeellisiä ajatuksia minussa - en osaa sanoa, oliko se vauvakuumetta vai mitä. Etsin paljon tietoa odotusajasta, synnytyksestä ja vauva-ajasta. Otin asian puheeksi miekkosen kanssa, joka oli sitä mieltä, että minun pitäisi hankkia työkokemusta ja mielellään saada vakipaikka. Minähän otin pultit siitä. Ehkä se oli sittenkin sitä vauvakuumetta.

Mieli kuitenkin on miekkoselta muuttunut, kun päädyttiin syntyneen lapsen kummiksi. Hänestä se vauva on todella ihana, kun se naureskelee ja jokeltelee. Sitten miekkonen hehkuttaa niitä kertoja, kun se on saanut pitää sylissä kummilastaan.

Ollaan näin ollen alustavasti sovittu, että jätän pillerit pois vasta ensi kesänä. Näin minulle ehtii kertyä työkokemusta ja hyvät säästöt, jos jäisin vielä äitiysloman jälkeen hoitovapaalle. Asutaan omakotitalossa ja miehelläkin on vakityö, joten suurta huolta ei pitäisi olla.

Toisaalta itseni sisällä käyn jatkuvaa taistelua lapsentekoajatusta vastaan. Välillä tuntuu, että lapsi olisi tervetullut, mutta on myös niitä päiviä, jolloin en voisi kuvitellakaan kasvattavani lasta. Eniten minua pelottaa se, että joudun yksin kasvattamaan lapsen, kun miekkonen juoksee omien harrastusten perässä eikä osallistu kodin- ja lapsenhoitoon. Ehkä pelko heijastuu omasta perheestäni, jossa äitini pyöritti työn ohella kodin ja lapset isän mennessä menojaan. Sen nähtyäni minulla on vahvasti mielessä tasa-arvoinen perhe-elämä, jossa myös mies saa ja joutuu osallistumaan arjen pyörittämiseen.

Ei olla vielä kenellekään puhuttu tästä asiasta, mutta uteluita ja painostustakin asian tiimoilta on jo esiintynyt. Haluaisinkin pitää tiedon yrityksistä ja odostusajasta meidän kahden välisenä asiana niin pitkään kuin mahdollista, se on kuitenkin meidän kahden yksityisasia. Minä kun en myöskään näe itseäni sellaisena äitinä, joka hössöttää lapsestaan jokaiselle sukulaiselle. Niin senkin vuoksi haluaisin pantata mahdollista vauva-asiaa, ettei jatkuvasti tarvitse olla sukulaisille selostamassa olotilaansa.

 

Onpas ollut hiljaista täällä viime päivinä...
Onko näin, että suurimmalla osalla meistä on tarkoitus alkaa yritykseen ensi vuonna? Vai onko joku ehtinyt jo tuumasta toimeen? ;-)

 

Täällä taas eilen keskusteltiin asiasta, mutta vaikeeta sen on. Jos nyt pitäisi päätös tehdä, olisi se ehdottomasti kielteinen. Meillä raskaus tarkoittaa sitä, että olen seuraavat pari vuotta pois työelämästä ja sitä, että joudun siksi aikaa lopettamaan oman yrityksen, koska tälle alalle on mahdotonta saada työntekijää, joka hoitaisi yritystä kuin omaansa . Mutta silti ajatus siitä, että poika ei saisi sisarusta on ihan kamala. Ahdistaa koko ajatus, että se päätös pitää tehdä ensi kesänä tai viimeistään seuraavana. En tiedä jaksanko kahta vaippaikäistä samaan aikaa ja toisaalta oma ikä tuo lisää huolta. Taas alkaisi jännittäminen miten raskaus menee, seulonnat ja tiedon odottaminen onko lapsi terve ym. Synnytystä en pelkää vaan ennemminkin haluaisin kokea sen huikean tunteen uudestaan, kun tietää synnytyksen alkavan ja nyytin olevan tulossa . TOOOOOOOOSi vaikee tilanne. Syli kaipaa toista lasta, mutta järki panee vastaan.

 

Tervehdys!

Tännehän on tullut kivasti uutta porukkaa. Olen ollut viime päivät niin kiireinen, että en ole edes ehtinyt käydä vilkaisemassa uuden ryhmämme kuulumisia.

Eilen illalla juttelimme vähän miehen kanssa näistä vauva-asioista ja tuumimme, josko sitten jättäisin pillerit pois heti vuoden vaihteen jälkeen. Toisaalta ajatus suorastaan kauhistuttaa ja toisaalta taas kiehtoo kummasti. Ota nyt selvää näistä laidasta laitaan heittelehtivistä ajatuksista ja tunteista! Mieli saattaa muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin olemme vuodessa 2009!
Miehen kanssa naureskelimme, että ensimmäinen kerta petipuuhissa ilman ehkäisyä saattaa kyllä jännittää niin julmetusti, että tuleekohan siitä edes mitään...

 

Meillä on myös suunnitelmissa jättää ehkäisy pois vuodenvaihteen jälkeen, joten sitten ainakin Pauliina ja minä ruvettaisiin jännäämään tärppiä... Voisin kyllä aloittaa yrityksen jo aikaisemminkin, mutta meillä on pidempi matka varattuna ennen vuodenvaihdetta, enkä halua riskeerata mitään. Matkan jälkeen sitten voisi keskittyä kunnolla näihin vauvapuuhiin. Vähän peloittaa se, kestääkö raskaaksi tuleminen kauan vai tuleeko edes ollenkaan raskaaksi. Jotenkin sitä ajattelee, että jos talvella jättää ehkäisyn pois, niin syksyllä sitten olisi vauva. Kuitenkin se tarkoittaisi sitä, että tulisi heti raskaaksi, ja mitä ystäviä ja tuttuja olen seurannut, niin eipä ole kellään tainnut heti tärpätä. Osaisipa vaan olla ajattelematta koko asiaa, eikä stressaisi jos ei heti ekojen kuukausien jälkeen tärppää.

 

Me olemme miehen kanssa jutelleet, että ainakin yritämme olla stressaamatta, vaikka vauvaa ei alkaisikaan kuulua sitten kun ehkäisy on jätetty pois. Toki helppohan se on nyt sanoa, mutta itseni ja mieheni tuntien uskoisin, että siinä onnistumme. Kun en ole koskaan sitä vauvakuumetta varsinaisesti potenut ja jo yli kolmikymppiseksi asti elänyt ajatellen, etten ikinä niitä lapsia teekään, luulisin, että lapsettomuus ei minulle olisi niin kauhea asia kuin sellaiselle, joka on "koko elämänsä" lapsia halunnut. Olemme siis päättäneet, että mihinkään lapsettomuushoitoihin emme ryhdy, jos käy niin, ettei lapsia "luomukeinoin" ala kuulua. Sitten vain jatkamme elämäämme kahdestaan ja nautimme siskojemme ja veljiemme ihanista tenavista sekä rakkaista kummilapsistamme, ihan niin kuin tähänkin asti olemme tehneet.

Mutta kuten Lenaki kirjoitit, kyllähän sitä tuppaa helposti ajattelemaan niin, että jos talvella jättää ehkäisyn pois, sitä olisi äiti sitten ensi syksynä...

 

Mahtuko vielä joukkoon?
Olen kirjoitellut tuolla toisessa ketjussa joka kuivunut aikalailla kokoon. Haaveilua on ollut jo viime talvesta asti, mutta mies on aina lykännut yrityksen aloitusta kukkaudella tai kahdella eteenpäin

 

Toki mukaan mahtuu, tervetuloa vaan Haaveileva Pupu!
Monet miehet tuntuu tarvitsevan enemmän miettimis- ja asennoitumisaikaa vauvanteko juttuihin (kuten oma mieheni) kuin naiset. Musta tuntuu, että monet miehet pelkää sitäkin, että vauva muuttaa koko naisen erilaiseksi ja mies jää ulkopuoliseksi. Ja että naista ei enää kiinnosta muu kuin vauva. Ja että seksielämä hiipuu... Ainakin tällaisen käsityksen olen miesten jutuista saanut. Kannattaa vaan keskustella mahdollisimman paljon asioista ja toiveista, ja mitä asioita perhe-elämältä ja parisuhteeltaan haluaa.

 

Noh. tuo mies on ollut enemmän vauvakuumeinen kuin minä. Se on ollut sitä jo kymmenen vuotta, minulla kiinnostus niihin asioihin heräsi vasta pari vuotta sitten. Mies murehtii ehkä liikaa tulevia vaaroja, yhteiskuntaa ja sen semmoisia.
Olen jo 33 ja mies tasan kymmenen vuotta vanhempi, joten loputtomiin ei oikein voi jahkata. Nuorempana sitä ajatteli, että tulevaisuuden suunnitelmat on "töitä ja mahdollisesti lapsia", nyttemmin se on "töitä ja lapsia jos mahdollista"

 

Moikka! Mukavaa kun uusia haaveilijoita tulee porukkaan mukaan!

Saattaa olla, että vuoden vaihteen jälkeen mekin liitymme porukkaan, joka odottaa tärppiä. Hieman on meidän keskustelut viitanneet siihen, että vuoden vaihteen jälkeen ehkäsy jätettäs pois. Ollaan myös puhuttu, että annetaan alkuun mennä ihan vaan tulee, jos on tullakseen meiningillä. Ja koitetaan (lue: minä koitan) olla ottamatta paineita raskautumisesta.

Varmaan meilläkin mieli muuttuu vielä monta kertaa matkan varrella! Joten saa nähä milloin sitten ihan oikeasti se ehkäsy jää pois ja muksu olisi tervetullut. Mun mies haluaa kyllä myös lapsia, mutta ajattelee minua enemmän taloutta ja järkisyitä. Joten ehkä on ihan hyvä tasapaino, kun mie meen täysillä tunteella ja mies jarruttelee järjellä!

 

Moi taas!

Vuodenvaihde onkin sitten aika jännää aikaa monelle meistä. Ainakin omalta kohdaltani on mielenkiintoista nähdä, miten monta kertaa mieli tässä matkalla muuttuu, ja käykö niin, että vuodenvaihde vaihtuu juhannukseksi ja juhannus taas vuodenvaihteeksi...

Mites on, osaatteko sanoa, mikä on teillä se tärkein syy vauvahankkeen lykkäämisessä: talous? työtilanne? se, miten vauva vaikuttaa parisuhteeseen? se, ettei mies halua ? etc....

 

Meillä varmaan suurin syy on ensi kesänä tulevat häät. Tai siis olen sanonut miehelle, että haluan olla naimisissa ennen kuin ruvetaan lapsia hankkimaan. Ja koska ensi kesänä on häät, niin luultavasti siten niiden jälkeen aletaan pikkuhiljaa miettiä ehkäisyn pois jättämistä.
Toisaalta on kyllä kiva vielä olla vuosi kaksin ja tehdä kaikkea sellaista, mikä on juuri nyt helppoa ja kivaa ja toisaalta sellainen pieni tahmatassukin olisi jo pian tervetullut

 

tärkein syy vauvahankkeen lykkäämisessä:
hmmm.
taloudellinen tilanne (pätkätyöt + opiskelu, jotka nyt jo onneksi historiaa) ja se että minä en ole aikaisemmin ollut 100% varma haluanko tosissaan, joku parisuhteen ikäkriisikin on ollut tuossa matkan varrella. Mutta eiköhän se kuulu asiaan, että ajoittain arvioi suhteen tason.

Eilen tuo mies taas näytti vähän vihreää valoa, että saa nähdä miten jatkossa. onko vielä pitkään samaa mieltä vai iskekö rimakauhu ja pelko tulevaisuudesta. Sovittiin, että viilataan elämäntavat ja ruokavalio kuntoon, niin mahdolinen pikuinen saa mahdollisimman hyvän alun. Ajattelin vielä varata ajan gynelle, kun edellisestä papasta on jo kolme vuotta (juu YTHS säästää, ennen se otettiin joka vuosi, nyt enää joka kolmas). Yksityiselle pitäisi mennä kun opinnot on nyt ohi. Jos joku tietää hyvän gynen jyväskylästä, niin kertokaa.

 

Meillä tän toisen lapsen yritys lykkääntyy ihan mun työn takia. Olemme siis molemmat yrittäjiä, mutt mun työ on sellanen, että siihen on vaikea saada äippälomasijaista. Tämä taas tarkoittaa, että tällä kertaa pitää laittaa firma kiinni äippäloman ajaksi, mikä tarkoittaa myös paikan menetystä (koska firmalla ei ole tuloja, ei ole varaa maksaa yrityksen vuokraa) sekä kaiken alusta alkamista (asiakaskunnan uudelleen hankkimista), kun palaan työelämään. Ei siis tule olemaan mikään helppo asia mietittävänä. Jos olisin vieraalla töissä, olisin varmaan jo raskaana . vaikeeta...vaikeeta....vaikeeta....

 

Hmm... Mikähän ois meillä tärkein syy siihen, miksi ehkäsyä vielä käytetään... Varmaan aika pitkälle se, että halutaan tasata talous ensin. Otimme siis juuri ison lainan. Toisaalta halutaan myös olla vielä hetki kaksin. Mennään nyt syksyllä naimisiin. Halutaan hetki nauttia elämästä ihan kaksin ja sitten on aika perheen kasvaa.

OM:lla onkin aika vaikea paikka pohdittavana. Yrittäjänä on mietittävänä niin monia juttuja, joita ei itse osaa toisella työntekijänä ollessa ajatellakkaan. Itse olen alalla, jossa on paljon yrittäjyyttä ja itsekin tuota yksityisenä ammatinharjoittajan toimimista usein miettinyt. Mutta ainakin vielä tuollainen vastuu tuntuu pelottavalle. Nyt tuntuu helpommalta olla renkinä jollakin muulla. Vaatii aikamoista rohkeutta ja tarmokkuutta olla yrittäjä! Hatun nosto siis!

Mitenkäs teillä muilla miehet? Ovatko innoissaan tulevista vauvasuunnitelmista? Mun mies kyllä haluaa lapsia, mutta vasta totuttelee ajatukseen. Mie toivon, että sitten kun ehkäsyn pois jättäminen on ajankohtasta niin olis jo asian kanssa enemmän sinut ja mun kanssa jakas vähän intoilua. Mutta toisaalta, on luonnoltaan sellanen, ettei intoile pahemmin muutenkaan. Ainakaan samalla tavalla kun minä. Joskus on vaikea nähdä sitä, että toinen on ihan yhtä innoissaan kun minäkin, vaikka ei pompi ja loiki ympyrää ja hihku ääneen riemusta... Ne naisten ja miesten väliset erot on joskus kovin selkeitä...

 

Ajattelin vielä varata ajan gynelle, kun edellisestä papasta on jo kolme vuotta (juu YTHS säästää, ennen se otettiin joka vuosi, nyt enää joka kolmas). Yksityiselle pitäisi mennä kun opinnot on nyt ohi. Jos joku tietää hyvän gynen jyväskylästä, niin kertokaa.

Minä käyn yleisen terveydenhuollon puolella, joka toinen vuosi otetaan papa-koe. Minä käyn ehkäisyneuvolan puolella. Eli jos et halua tuhlata rahojasi yksityiselle, niin kannattaa käväistä ehkäisyneuvolassa.

Itsellä vauvakuumeilua on siirtänyt opiskelut, nyt valmistuttua ammattiin haluaisin tehdäkin töitä, vaan en lasta. Itselleni on aina ollut tärkeää, että jos sitä lastakin sitten soisi elämään, niin kaiken pitäisi olla puolin ja toisin kunnossa - rahapuolen ehdottomasti. Minua kun inhottaa kituuttaa pienillä tuloilla. Sitä olen joutunut viimeiset kuusi vuotta tekemään ja en voi sanoa nauttivani siitä pätkääkään.

Toisaalta en haluaisi alkaa suunnittelemaan lapsen saamista sitten neljänkympin pinnassa, mutta tällä hetkellä veri vetää enempi siirtämään yritystä kauemmaksi....

 

Meillä on nyt oikein urakalla pohdiskeltu tätä lapsi-asiaa... Ja tultu siihen päätökseen, että pillerit jää kolmen listan jälkeen pois. Ajatuksenahan oli jossain vaiheessa, että odotetaan kunnes saan ensi keväänä opinnot suoritettu ja aloitetaan yrittäminen vasta sitten. Muttamutta tultiin siihen tulokseen, että mahdollinen raskaus olisi aikaisemminkin upea juttu. Ja koska niiiin monesti sitä raskaaksi tuloa joutuu odottelemaan niin kauan, saattaisi alkaa harmittaa ettei alettu yrittämään jo aiemmin, mikäli raskautta ei kuulu sitten kun se "suunnitelmiin" paremmin sopisi... Ennen pillereitten pois jättöä koitan kiinnittää vielä enemmän huomiota liikuntaan ja ravintoon yms.... Ja ajatuksena siis on tosiaan vaan jättää pillerit pois ja jatkaa muuten suht´normaalisti. Ei siis mitään ovistestejä tai aktiivisempaa seksielämää. Ainakaan heti

 

syksymielessä:lle
Mua ei harmita yhtään tuhlata vähän yksityiseen. Aion jutella näistä suunnitelmista + pyytää myös ultran ja muita juttuja, joita ollaan kitsaita tekemään julkisella. Tarkoitus olis kattoo perustellisesti, että paikat on kunnossa. Sen verran monelle ikätoverile on tullut monenlaisia ylläreitä näissä asioissa, että yritän välttää edes osan etukäteen.

 

Huhuu, missäs kaikki ovat?!? kaikilla taitaa olla kovasti syyskiireitä.

Eilen ajattelin, että pitäisi taas varata aika gynelle, kun edellisestä käynnistä on pian vuosi. Minäkin olen käynyt kohta kymmenen vuotta yksityisellä gynellä, todella ammattitaitoisella ja sympaattisella miehellä (naisgynekologeista mulla on vain huonoja kokemuksia). Joka kerta on otettu papa ja joka toisella kerralla katsottu ultralla. Mulla on vielä neljä kokonaista liuskaa pillereitä vanhasta reseptistä jäljellä. Ajattelin, että varaan gynen ajan parin kuukauden päähän, mutta en enää pyydä uutta pillerireseptiä. Siitä se yritys sitten lähtee. Hurjaa!!!

 

Vaihdoin nimeä! Eli aiemmin olen kirjottanu nimellä Lisamo.

Juu syyskiireitä pukkaa! Pihan laittamista ja muuta touhua onneksi riittää. Pitääpä ajatukset vähän kurissa ja pois vauvahaaveista hetkittäin. Eli meillä ei varmasti tapahdu mitään ennen vuoden vaihdetta. Vuoden alussa sitten päivitellään tilannetta ja toivottavasti jätetään ehkäsy pois.

Nyt oon koittanu ajatella muita juttuja, kun meinaa välillä tulla ihan pahamieli siitä, ettei pääse heti hommiin. Vaikka omakin järki sanoo, että on järkevää odottaa ainakin vuoden alkuun...

 

Mulla kans vähän syysalakuloisuutta pukkaa. Tai ei mitään sen suurempaa, mutta kaipaan ystäviä ja juttuseuraa. Harmittaa niin vietävästi, kun kaksi parasta ystävää (toinen viimeisillään raskaana, toinen yrittää lasta) asuvat niin kovin kaukana. Heidän kanssaan voisi juuri näistä vauva-asioista jutella, mutta jotenkin se puhelimessa puhuminen ei ole oikein meidän juttu.
Meillä toivottavasti yrittäminen alkaa häiden jälkeen ensi kesänä. Tosin en ole miehelle näistä toiveista vielä mitään sen ihmeempää sanonut, että ei sekään vielä varmaa ole. Jotenkin vaan on sellainen olo, että kohta voisi olla minun/meidän vuoro.
En pistäisi yhtään vastaan, jos nyt saisin jäädä kotiin pienen natiaisen kanssa. Päin vastoin tuntuu, että voisi olla juuri oikea aika hypätä ulos tästä "oravan pyörästä".
Mutta siis vielä odotellaan.
Kiva olisi lukea muidenkin kuulumisia!

 

Heippa!

Mahtuuko mukaan joukkoon? Olen jo jonkun aikaa miettinyt saamaa kuin aloittaja, että täällä tuntuu olevan vain sellaisia ketjuja, joissa porukka on jo niin tiivis ja niissä tunnutaan jo kovasti odotettavan niitä plussauksia. Miten siis tämä ketju ei ole osunut silmiin?!

Olen kohta 27-vuotias ja mies on 30. Yhdessä ollaan oltu jo päälle 7 vuotta. Minulla tämä vauva asian pohtiminen alkoi todenteolla oikeastaan tuossa kesällä. Olen miettinyt, että milloin olisi sopiva aika, olisiko minusta ja meistä siihen...jne...jne...kaikenlaista. Jotenkin en tunnista omista ajatuksistani niitä "vaaleanpunaisia vauvahaaveita" vaan aina havahdun miettimästä niitä arkisia asioita ja ne tuntuvat hyviltä.

Toisaalta minulla on vähän samanlaisia ajatuksia kuin syksymielessä kirjoitti. Minulla on myös vähän pelko puserossa, että mitä jos joutuisinkin kasvattamaan lapsen yksin. Tuo oma mies on kyllä ihan eri maata kuin oma isäni. Omaa isääni en oikeastaan edes voi sanoa tuntevani. Meillä on hyvin etäiset välit. Tämä johtuu ihan hänen omista valinnoistaan, minutta äidilläni tai kellään muullakaan ei ole osaa eikä arpaa siihen, että välimme ovat mitkä ovat. Mutta siis, olen siis kasvanut kodissa, jossa äiti on hoitanut kaiken ja kasvattanut lapset kuta kuinkin yksin. Toisaalta taas tämä esimerkki on antanut uskoa siihen, että yksinkin voi pärjätä todella hienosti, eikä lapsista tule mitään syrjäytyneitä ongelma nuoria vaikka kasvaisikin yh-perheessä.

Minkäänlaista painostusta lasten hankintaa kohtaan en ole koskaan törmännyt. Joku miehen kaveri joskus kyselee, että olettekos miettineet ja sanonut jotain tyhmää biologisesta kellosta. Mutta se onkin sitten ainoa. Olen melkeimpä tähän ikään mennessä sanonut, että en ole varma että hankinko koskaan lapsia. Tämä siis jo ennenkuin tapasin tuon avokin. Sanoin joskus seurustelun alussakin hänelle, että en varmaan halua koskaan lapsia, mutta ei tuo mies siitä säikähtänyt. Se olikin varmaan ihan hyvä juttu silloin, koska opinnot ja kaikki semmoinen oli vielä silloin niin alussa. Tässä ajan mittaan minun mieli on alkanut muuttua. Eli nykyään oma ajatus on semmoinen, että kyllä lapsille sitten jossain välissä. Mikähän se väli vaan on? Hmm...

Emme ole kyllä ihan kamalasti vielä näistä lapsi jutuista puhuneet. Kysyin muutama päivä sitten mieheltä, että olisitkos minun kanssani, jos meille ei voisikaan tulla lapsia. Mies sanoi, että tottakai.

Ja Haaveileva Pupu vielä, terveisiä täältä Jyväskylään. Asuin siellä 5 vuotta kun opiskelin yliopistolla. Olen kyllä edelleen JY:n opiskelija, vaikka en asukaan enää siellä. Muutettiin pk-seudulle kun mies sai täältä töitä.

 

Syyskiireitä pitää ja sitten iski vielä flunssa, mokoma. On tullut roikuttua netissä lukemassa kaikenlaisia tärppivinkkejä mm. mitä särkylääkeitä kannattaa vältää jos haluaa raskautua.

Kiitos terveisistä Flox. Ristiin mennään, meillä mies asui monta vuotta viikot pääkaupunkiseudulla.

 

Tervetuloa joukkoon Flox!

Tuota särkylääkejuttu on sellainen, mikä minua on paljon mietityttänyt. Kärsin migreenistä ja joudun useita kertoja kuukaudessa syömään vahvoja lääkkeitä. Jos joskus raskaaksi tulen, niin lääkkeet täytyy jättää, mutta millä ihmeellä kestää ne migreenit jos ne samanlaisina jatkuu... Toivoa olen saanut siitä, kun työkaveri kertoi, että hänen migreeninsä loppuivat tyystin, kun hän tuli raskaaksi. Mutta kai nuo on tosi yksilöllisiä juttuja muutenkin. Onko teillä muilla mitään säännöllisesti käytössä olevia lääkkeitä?

Minulla on jäänyt viime vuosina gynekologi-käynnit tosi vähiin, koska en ole pillereitä syönyt moneen vuoteen. Vuosi sitten otettiin papa-koe, mutta ultralla on katsottu viimeksi varmaan joskus 6 vuotta sitten... Pitäisiköhän varata aika gynelle ja tsekata mitä tuolla sisuksissa oikein on...?

 

No hitsit. Migreeni minullakin. Enpä olekaan yhtään osannut ajatella tuota asiaa. Minulla on kyllä tähän mennessä ollut aika harvoin niitä kohtauksia - tänä vuonna 2 kertaa. Nekin kyllä oli niin hirveät että huh.

Haaveileva Pupu, äsken unohtui sanoa, että mä kävin Jkl:ssä asuessani julkisella puolella. Siis tietysti ennen kuin pääsin yliopistoon. Minä kun opiskelin ensin pari vuotta siellä avoimen puolella. Mutta siis, ainakin siinä keskustan perhesuunnitteluneuvolassa oli tosi ihania ihmisiä töissä.