ihan toivotonta 5-vuotiaan kanssa! Ei tottele yhtään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja EPÄTOIVOINEN
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

EPÄTOIVOINEN

Vieras
Meillä 5.v poika joka on aika usein nykyään ihan hirveä! Ei tottele yhtään, sanon ensin kerran, sitten tulee varoitus, sitten jäähylle jos ei vieläkään usko. Joskus tuntuu että pelkkä karjaiseminen menee perille ainoastaan. Jos isänsä jää pojan kanssa niin sota on aivan järkyttävä, poika ei usko häntä yhtään, en jaksa ymmärtää missä vika. Kertokaa omista sen ikäisistä millaista teillä on? Totteleeko oikeasti ja saako tapella, alkaa olla toivotonta välillä, miten saada poika tottelemaan??? Nyt kunnon vinkkejä?! Vanhan ajan kuritus olisi paikallaan, oppisi että vanhempia kuunnellaan ja TOTELLAAN!
 
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
ihan kuin minun näppiksestäni :o

paitsi että täällä 5v draamadiivakuningatar... :headwall:


Niin meilläkin tuo neiti... Toki osannut jo vastasyntyneestä draaman alkeet ja vuos vuodelta sen kuin vaan pahenee.. :headwall:
:whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!

niin tuttua! ihan kaikesta. "ruoka on pahaa, en syö keittiössä, eiii hampaita ei pestä eiii, missä mun housut, missä mun paita (vaik ois nenän edessä), tyhmät housut, ääääääää, en laita heijastinliiviä, en mee nukkumaan, hehee ärsytän siskoa, tiputan kaiken ohimennen, en istu ikinä vaan keikun kiikun ja valun, piilotan äidin sormukset, isin avaimet, räpellän telkan jumiin, asennan tietokoneeseen jotain uusiks" siis ihan kaikkea ja huutaen ja juosten!!!!
 
sit vielä kun sai jonkun paskahalvauksen äsken, niin tempaisin peiton päältä ja koppasin ylös niin kynnet osui rintaan ja hirveät nirhaumat jäi. Ihan kamala olo kun jäi jälki oikein. itkettää ihan! Pitäisköhän tässä ite hakea jotain rauhottavia että jaksaa noi raivoamiset?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!

Helpompi kai sanoa mistä EI väännetä...

No hiuksien laitosta/pesusta, ja mekoista/hameista, ja hampaiden pesusta..
Nämä tuli nyt ekana mieleen,mitkä tehdään sulassa sovussa.

Suurin piirtein kaikesta muusta sitten väännetään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!

näistä väännetään:
pukeminen, syöminen, siskon kiusaaminen (tämä se suurin ongelma, se kun pojan lempihomma), lelujen keräys + muut kiusanteot..,
itelläki joskus käynyt mielessä että onko tuo lapsi ihan terve. ja tänään just miehelle sanoin että tuo poika vie minulta elämänhalut. on se joskus sen verran rankkaa.
ja paha mieli just kun poika nukkuu, että miksi tää päivä taas meni näin, mikä mun kasvatuksessa on niin väärin. ja huomenna en huuda...
 
Alkuperäinen kirjoittaja visitor:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!

näistä väännetään:
pukeminen, syöminen, siskon kiusaaminen (tämä se suurin ongelma, se kun pojan lempihomma), lelujen keräys + muut kiusanteot..,
itelläki joskus käynyt mielessä että onko tuo lapsi ihan terve. ja tänään just miehelle sanoin että tuo poika vie minulta elämänhalut. on se joskus sen verran rankkaa.
ja paha mieli just kun poika nukkuu, että miksi tää päivä taas meni näin, mikä mun kasvatuksessa on niin väärin. ja huomenna en huuda...

ihan samaa täällä... niin surkea olo itselläkin. voi kun toi vaihe menis jossain vaiheessa ohi. oon niin kyllästynyt siihen että mitään ei totella, kämppää pidetään kaatopaikkana ja sit vielä luullaan että saadaan tehdä mitä vaan ja päättää itse mitä ei tehdä, päälle haukut omalta pikkumieheltä.
 
apua, ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut... Olen myös sanonut, että mehut on aivan poissa ja miehelläni varsinkin, kun ei löydy pojalla yhtään kunnioitusta häntä kohtaan. Molemmat aivan poikki, tapellaan jatkuvasti ja aina liittyy pojan komentamiseen tai kohteluun, miten ihmeessä me saadaan siihen kuri?
Meillä myös sisko hänellä...Kiusaa häntä paljon ja aina saa olla välissä, toki myös leikkii sovussakin..
Joka ikinen ilta kun poika nukkuu, on minulla paha mieli ja päätän, että huomena en huuda. Joskus tekisi mieli niin hakea kuusesta risu ja antaa niin että tuntuu. Ikinä ei ole tytön kanssa tämän laisia ongelmia, vaikka komentaa saakin. On niin huono äiti tunne jatkuvasti ja mietin että mitä ihmettä mä teen väärin!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja visitor:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kertokaa millaisista asioista teillä väännetään! Millaista on teidän arki? Välillä ajattelen ettei tollanen uhmaaminen ole terveen ihmisen merkki, menee niin hermot välillä että tekisi mieli painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takasin! Miten hirveitä asioita sitä voi lapselleen raivon vallassa huutaa. On taas niin paha mieli että ihan oksettaa. Miten saatte lapsen tottelemaan jos vaan ei suostu siihen? Minä en periksi anna jos päätän että näin tehdään. Sitten saa pentua retuuttaa ja raahata mukaansa yms... Siis ihan toivotonta!!!

näistä väännetään:
pukeminen, syöminen, siskon kiusaaminen (tämä se suurin ongelma, se kun pojan lempihomma), lelujen keräys + muut kiusanteot..,
itelläki joskus käynyt mielessä että onko tuo lapsi ihan terve. ja tänään just miehelle sanoin että tuo poika vie minulta elämänhalut. on se joskus sen verran rankkaa.
ja paha mieli just kun poika nukkuu, että miksi tää päivä taas meni näin, mikä mun kasvatuksessa on niin väärin. ja huomenna en huuda...

ihan samaa täällä... niin surkea olo itselläkin. voi kun toi vaihe menis jossain vaiheessa ohi. oon niin kyllästynyt siihen että mitään ei totella, kämppää pidetään kaatopaikkana ja sit vielä luullaan että saadaan tehdä mitä vaan ja päättää itse mitä ei tehdä, päälle haukut omalta pikkumieheltä.


siihen kai se on luotettava että tuo vaihe menee jossain vaiheessa ohi. ja yritettävä löytää niitä pieniä hyviä asioita pojan käytöksestä. (käy sentään vessassa asioilla) ja niitä sitten kehua, tiedä vaikka "jäis päälle"
 
Lohduttavaa kuulla, että muidenkin 5veet rasittavia. tuo draamadiivakuningatar on niin osuva nimi. meillä pahin taistelu ulos lähdettäessä, en saa haalaria, puntit on huonosti hiukset menee naamalle kun hattu laitetaan,huokaus, itse siinä hiki päässä puen 1 vuotiasta ja likka raivoaa vieressä, niin kyllä pinnaa kiristää. ja pikki velin kiusaus raivostuttaa myös, vaikka huomiota tuo taitaa hakea, mutta silti! onneks 6 vee alkuvuodesta mittarissa, jospa tapahtuisi jotain ihmeellistä, sitä ootellessa..
 

Yhteistyössä