Ihan oikeasti - olenko jotenkin vätys?

Pystyykö kaikki muut naiset tekemään tämän kaiken - pitämään kodin puhtaana, siistinä ja järjestyksessä, tekemään joka päivä makuaisteja helliviä ruokia, leipomaan ja kokkaamaan. Pitämään huolen omasta ulkonäöstään ja kunnostaan, meikkaamaan, lakkaamaan, olemaan kaunis ja seksikäs. Pitämään miehen tyytyväisenä ja hoitamaan parisuhdetta. Olemaan hyvä äiti, vaimo ja nainen. Olemaan reipas aktiivinen äiti ja samalla seksikäs itsenäinen nainen. Ja rakastava vaimo.

ILMAN OMAA AIKAA - ihan vaan vaikka lekkiä yksin. Pystyykö? Olenko vaan epänormaali, saamaton yksilö kun tuntuu etten minä vaan pysty.... tai osaa....

 

kyllä pystyn.mutta on mulla omaakin aikaa ja harrastuksia.ja mies auttaa kotihommissa.

 

En miäkään, mutta mutta tohon listaan lisatään kokopäivä työ sekä kevään ylityöt....

 

Ne on ne yhteiskunnan määrittelemät raamit, mihin pitäisi yrittää mahtua. Ei onnistu minulta. Nimim. tälläkin hetkellä tukka takussa ja paskasena, naama äärettömän likainen ja haisen kuin uitettu koira. :x

 

No kyllä mä pystyn kämpän pitämään kunnossa ja kokkaamaan, välillä leipomaankin. Meikkaan myös päivittäin vaikka olenkin vain kotona. Sitä en kyllä tiedä kuinka hyvä vaimo olen, hyvä äiti kyllä olen. Reippaus ja aktiivisuus on päiväkohtaista..

 

Mä en vaan tajua tuota "pitämään miehen tyytyväisenä." Kaipa myös miehen tulee pitää vaimo tyytyväisenä? Ja mä ainakin olen tyytyväinen, kun mies auttaa kotihommissa eikä kaikki jää mulle.

Ja pystyisin kyllä noihin luettelemiisi asioihin, mutten viitsi Kun helpommallakin pääsee.

 

joo ei. olen antanut itselleni luvan, että nyt esikoisen vauvavuotena mun ei tarvi tehdä tuota. mä pidän lapsen puhtaana, ravittuna ja tyytyväisenä, se on mun missio. katsotaan sitten kun lapsi täyttää vuoden noita muita asioita. en ehdi käydä lenkillä/jumpassa, en jaksa meikata kotipuuhiin, olen aina vihannut ruoanlaittoa. siivoan kyllä, mielelläni. ja toi muu...kyllähän meillä rakkautta löytyy, mutta parisuhteesta en niin tiedä - meillä asuu äiti ja isä....

 

En pysty. Enkä edes yritä. Teen sen minkä ehdin ja jaksan, loput jää.

 

jokainen on omanlainen
antaa niiden amerikkalaisten unelmien olla... täydelliset naiset/äidit, huhhuijaa...
tee omalla tyylillä

 

En miäkään, mutta mutta tohon listaan lisatään kokopäivä työ sekä kevään ylityöt....

Mä olen kotiäitinä ja silti tuntuu etten vaan osaa.... olen kireä, kärttyinen ja ärsyyntynyt. Seksi ei kiinnista. En jaksa laittaa itseäni, välttämättä edes harjaa hiuksia joka päivä. Tunnen itseni todella rumaksi ja epäseksikkääksi. Tuntuu että turha meikatakaan kun ei se auta mitään.

Syön ja lihon. Ruokaa toki laitan lapsille joka päivä mutta sekin on vaan velvollisuus, haluaisin nauttia ruoanlaitosta. Joka päivä päätän siivota mutta en saa aikaiseksi. Ja jos siivoankin, tuntuu että heti on ihan likaista ja sekaista. Tuntuu että olen ihan hukassa oman elämänhallintani kanssa. Haluaisin olla pirteä ja kaunis, reipas äiti ja rakastava vaimo. Nyt olen vaan kärttyinen, rupsahtaneen näköinen ihminen eikä ikää ole edes kolmeakymmentä. :ashamed:

 

MÄ oon kaikkee tuota, laitan sen "ruuhkavuosien" piikkiin. joskus täältä suosta nosutaan. :hug:

 

No, en nyt ihan jokaiseen noista pysty. Meikkaan aamuisin, enkä edes joka päivä, laitan ruokaa ja siivoan. Meillä leivotaan vain satunnaisesti ja lenkkeilen kun huvittaa (1krt/vko?). Iltaisin on aikaa pitää huolta parisuhteesta käpertymällä kullan kainaloon sohvalla ja vaihtamalla suukkoja. Seksikkyys nyt on sellainen asia, jonka jokainen kokee omalla tavallaan. Toisille se tarkoittaa vaatetusta, toisille olemusta. Itse en koe itseäni seksikkäästi kuin joskus sängyssä Tai joskus ulos "tuulettumaan" lähtiessäni. Omaa aikaa kyllä vielä riittää. Kun tuo ensimmäinen lapsukainen on vielä masussa

Tuntuu että stressaat ehkä aivan liikaa elämästäsi tällä hetkellä? Kyllä omaa aikaa järjestyy kun sellaista yksinkertaisesti järjestää.

 

Vauva on tississä kiinni koko ajan, ei suostu edes päiväunille kuin max puol tuntia kerrallaan. niin että hyvä on jos itselle saa vaatteet päälle ja aamiaisen napaan. kun en viitsi huudattaa lasta.

Nyt just vituttaa aika pahasti...

 

No, en nyt ihan jokaiseen noista pysty. Meikkaan aamuisin, enkä edes joka päivä, laitan ruokaa ja siivoan. Meillä leivotaan vain satunnaisesti ja lenkkeilen kun huvittaa (1krt/vko?). Iltaisin on aikaa pitää huolta parisuhteesta käpertymällä kullan kainaloon sohvalla ja vaihtamalla suukkoja. Seksikkyys nyt on sellainen asia, jonka jokainen kokee omalla tavallaan. Toisille se tarkoittaa vaatetusta, toisille olemusta. Itse en koe itseäni seksikkäästi kuin joskus sängyssä Tai joskus ulos "tuulettumaan" lähtiessäni. Omaa aikaa kyllä vielä riittää. Kun tuo ensimmäinen lapsukainen on vielä masussa

Tuntuu että stressaat ehkä aivan liikaa elämästäsi tällä hetkellä? Kyllä omaa aikaa järjestyy kun sellaista yksinkertaisesti järjestää.

ha, ha.

 

Kuulostat minulta... Minä myös kotiäitinä; välillä tarmokkaita päiviä/jaksoja, välillä olen täysin saamaton, koti sekaisin, mihinkään ei oikein saa otetta. Luulen kärsiväni ajoittaisesta masennuksesta, ehkä sinäkin? Muista huolehtia itsestäsi, virkistäytyä kodin ulkopuolella välillä, tehdä asioita joista pidät ja nautit, arvostaa ja rakastaa itseäsikin. Olo paranee jo sillä, että harjaat hiuksesi aamulla, meikkaat hiukan, käyt illalla kävelyllä. Ehkä sitä kautta tulee energiaa arjen pyöritykseenkin : )

 

Onnistuu, mutta ainoastaan siksi että mies osallistuu arjen pyöritykseen kanssani. Jos ois sellainen sohvaperuna (kuten täällä monen ukko), niin ei tulis mitään.

 

Minkä takia tuo meikkaus aina lisätään listaan? Onko jotenkin tärkeää meikata sellaisina päivinä, jolloin ei edes poistu kotoa? Millaisia miehiä teillä oikein on, jos niitä meikit noin paljon kiinnostavat? Tai millainen itsetunto teillä oikein on, jos vessaa pestessäkin pitää olla pakkelit naamassa?

 

Tosi on, ei tuohon kaikkeen voimat eikä aika riitä. Meillä asutaan vanhassa maalaistalossa, joka teettää paljon kiinteistötöitä näin talvella etenkin, joten kun miehen ilta kuluu niihin, kuluu minun aikani silloin lasten kanssa. Kaks pientä lasta, joiden kanssa ei mitään kummoisia pysty tekemään. Meillä pitää laittaa puita pannunpesään jotta talo lämpiää, juoma- ja ruokavesi pitää kantaa kanistereilla naapurista, koska oman kaivomme vesi sisältää niin paljon fluoria ettei sitä saa nauttia! Meillä on sisäsauna ja suihku vasta suunnitelmina paperilla, ja joudumme käymään naapurissa (appivanhempien uusi talo) pesulla 2-3 kertaa viikossa. Pyykinpesukonekin sijaitsee meillä piharakennuksessa, enkä pääse sinne milloin tahansa.

Joten harvoin sitä OMAA AIKAA järjestyy, ja kotia siivotaan suunnilleen kerran viikossa imuroiden, muuten lapset levittävät kyllä leluja ja vaatteitaan tehokkaasti. Olen oppinut sietämään epäjärjestystä ja sotkua, jotten olisi ihan puhki! Ajattelen toiveikkaasti, että tulevaisuudessa sitten koti näyttää siistimmältä kun lapset ovat koululaisia, ja omaa aikaakin järjestyy kun sitä ei kulu naapurin suihkussa ja saunassa käymiseen. Rakennusprojektin pitäisi alkaa keväällä , kun lumi ja routa ovat sulaneet...

 

Suuren suuri :hug: teille kaikille.... ehkä en olekaan sitten ihan toivoton tapaus. :ashamed: Ja juu, jonkunasteista masennusta saattaa ollakin pohjalla.... sekä selkeästi oman ajan tarvetta. Jota ei vaan ole niin helppo järjestää....

 

Vauva on tississä kiinni koko ajan, ei suostu edes päiväunille kuin max puol tuntia kerrallaan. niin että hyvä on jos itselle saa vaatteet päälle ja aamiaisen napaan. kun en viitsi huudattaa lasta.

Nyt just vituttaa aika pahasti...

Kuulostaa niin tutulta. Mun vauva nyt 5 kk ja nyt alkaa tämän kanssa jo helpottaa. Alku oli kyllä rankkaa, eikä siinä paljon ehtinyt, melkoinen selviytymistaistelu oli jo ruuan laitto ja sen syöminen.

 

Minkä takia tuo meikkaus aina lisätään listaan? Onko jotenkin tärkeää meikata sellaisina päivinä, jolloin ei edes poistu kotoa? Millaisia miehiä teillä oikein on, jos niitä meikit noin paljon kiinnostavat? Tai millainen itsetunto teillä oikein on, jos vessaa pestessäkin pitää olla pakkelit naamassa?

No nuohan nyt ovat niitä asioita, joita naiselta yleensä odotetaan ja tälläkin palstalla päivitellään. Tuskin monet päivittäin leipookaan.

 

Mulla on just samaa. Olen kuin pieksetty lehmä. En jaksa liikkua enkä muutenkaan pitää ittee kauniina. Seksiä ei jaksa muutakuin olla lahnana sängyllä koivet kaakossa ja koillisessa. Viekö pienet lapset todellakin näin paljon voimia? Tuntuu että kukaan ei ymmärrä. Auttaisiko liikunta meitä jaksaan?

 

Seksiä ei jaksa muutakuin olla lahnana sängyllä koivet kaakossa ja koillisessa.

Mutta juu, liikunta saattaisi kyllä piristää jos vaan saisi aikaiseksi lähteä liikkumaan. :/

 

kaikkia noita pystyy tekemään, muttei tietenkään yhtäaikaa. joskus tykkään panostaa enemmän ulkonäkööni ja sit jää siivoukset vähemmälle, joskus innostun kokkailemaan ja leipomaan ja sillon voi tukka jäädä kampaamatta. kuntoilu on semmonen mihin satsaan, koska se on mun henkireikä. eli 3-4 kertaa viikossa pitää tehdä jotain kunnon eteen, joskus se on 10 kilsan lenkki ja joskus vaan vatsalihastreeni telkkarin edessä.

olen ollut 9 vuotta äiti, välillä kotona ja välillä töissä. pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen että annan itelleni paljon juttuja anteeksi, en vaadi iteltäni liikoja ja yritän relata. pipo ei enää kiristä ja naurattaakin paljon enemmän kuin ennen.

 

Turha tuhlata energiaa jonkin ulkopuolisen määrittämien normien täyttämiseen ja vielä ottaa sellaisesta stressiä. Mieti, mikä itsellesi on tärkeää ja toimi sen mukaan.