V
vieras
Vieras
Tämä teille joilla on sekä ns. helppo että hyvin vaikea lapsi, molemmat.
Mellä on tällainen kaksikko. Toinen on vaativa, äänekäs, erittäin temperamenttinen, ailahteleva, sietää heikosti pettymyksiä jne. Toisaalta myös valloittava, reipas, kekseliäs ja paljon muuta. Vauvasta asti ollut erittäin vaativa, tarvitseva ja hermoja repivä hoidettava ja kasvatettava, huono nukkuja, syöjä jne.
Toinen taas on kaiken vastakohta: rauhallinen, iloinen ja tasainen luonne. Vauvavaihekin meni melkein huomaamatta, kuin opaskirjoissa.
Rakkaus on molempiin yhtä vahva, mutta arki menee käytännössä niin, että toinen saa käytöksellään positiivisen ja toinen negatiivisen huomion. Sekin vaikuttaa, että 'helpompi' lapsi on paljon nuorempi ja tarvitsee perushoivaa enemmän.
Kierrettä on tietysti koetettu purkaa ja temperamenttiselle lapselle on annettu paljon erityistä huomiota, yhteistä tekemistä, positiivisia juttuja. Hän kuitenkin ennenpitkää vastaa yrityksiin pelkällä kiukuttelulla ja oikuttelulla enkä siksi jaksa enää niin yrittää.
Minua myös kiusaavat ajatukseni lapsia kohtaan. Toinen saa aikaan kaikkea myönteistä, toisen kanssa mennään vuoristorataa. Ilo ja nauru vaihtuu sekunneissa ärtymykseksi ja pettymykseksi.
Tähän varmasti pitäisi lisätä, että lapsia on kasvatettu samalla tavalla mutta se olisi vale. Aluksi tietysti onkin kasvatettu, mutta hyvin erilaisia otteita ovat siitä eteenpäin vaatineet. Periaatteet ovat tietysti olleet samat ja tasapuolisuus säilynyt.
Miten olette tällaisten lasten kanssa luovineet? Työstäneet omia ajatuksia? Käytännön vinkkejä?
Korostan vielä, että kyseessä ei ole erityislapsi, tavallinen vaativan temperamentin tapaus vain.
Mellä on tällainen kaksikko. Toinen on vaativa, äänekäs, erittäin temperamenttinen, ailahteleva, sietää heikosti pettymyksiä jne. Toisaalta myös valloittava, reipas, kekseliäs ja paljon muuta. Vauvasta asti ollut erittäin vaativa, tarvitseva ja hermoja repivä hoidettava ja kasvatettava, huono nukkuja, syöjä jne.
Toinen taas on kaiken vastakohta: rauhallinen, iloinen ja tasainen luonne. Vauvavaihekin meni melkein huomaamatta, kuin opaskirjoissa.
Rakkaus on molempiin yhtä vahva, mutta arki menee käytännössä niin, että toinen saa käytöksellään positiivisen ja toinen negatiivisen huomion. Sekin vaikuttaa, että 'helpompi' lapsi on paljon nuorempi ja tarvitsee perushoivaa enemmän.
Kierrettä on tietysti koetettu purkaa ja temperamenttiselle lapselle on annettu paljon erityistä huomiota, yhteistä tekemistä, positiivisia juttuja. Hän kuitenkin ennenpitkää vastaa yrityksiin pelkällä kiukuttelulla ja oikuttelulla enkä siksi jaksa enää niin yrittää.
Minua myös kiusaavat ajatukseni lapsia kohtaan. Toinen saa aikaan kaikkea myönteistä, toisen kanssa mennään vuoristorataa. Ilo ja nauru vaihtuu sekunneissa ärtymykseksi ja pettymykseksi.
Tähän varmasti pitäisi lisätä, että lapsia on kasvatettu samalla tavalla mutta se olisi vale. Aluksi tietysti onkin kasvatettu, mutta hyvin erilaisia otteita ovat siitä eteenpäin vaatineet. Periaatteet ovat tietysti olleet samat ja tasapuolisuus säilynyt.
Miten olette tällaisten lasten kanssa luovineet? Työstäneet omia ajatuksia? Käytännön vinkkejä?
Korostan vielä, että kyseessä ei ole erityislapsi, tavallinen vaativan temperamentin tapaus vain.