Me on lahjoitettu hirmusti tavaraa kun on tehty remonttia. Viimeksi tänään meiltä haettiin hella ja lavuaari. Eilen meni keittiön kaapisto ja lamppu. Museoon lahjoitin vanhan sokeritopan.
Vähän isompi lahjoitus oli viime joulun aikaan kun luin Vauva-lehdestä 10-lapsisesta perheestä jossa harrastetaan ahkerasti musiikkia. Lahjoitin heille oboeni (arvo noin 15-20000mk) ja se tulikin tosi tarpeeseen. Vanhin lapsista oli toivonut sellaista kovasti.
Aikaisemmin olen antanut auton alkoholistiserkulleni ja toisen äidilleni, kun on itse vaihdettu uudempaan ja vanhasta olisi saatu aika pieni hyvitys. Tietokoneen lahjoitin ystäväni lapsille kun itse ostimme isompimuistisen version. Vaatteita olen antanut pois sitä mukaa kun olen itse siirtynyt suurempiin kokoihin. Veteraaneille annoin 100e ja eläinsuojeluyhdistykselle 50e, samalla kun vein sinne oravanpoikasen jonka pelastin mummuni kissan syleilystä.
Itselle tulee aina hyvä mieli jos voi toista ilahduttaa, mutta ympäristö ei sitä aina ymmärrä. Olen aika paljon saanut kuunnella arvostelua näistä lahjoituksistani, tyyliin että ne olis kannattanut mieluummin myydä. Äitini varsinkin syyllistää minua näistä "tuhlaamisista". Taitaisi soittaa paikalle valkotakkiset, jos tietäisi puoletkin tekosistani...
