Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

[Miesnäkökulma]

Tämä on kai sitten minun rajoittuneisuuttani. Asia, jota vain en pysty ymmärtämään. Aivan kuten sävelkuurona en pysty ymmärtämään musiikkiakaan. Tiedän mielestäni, mitä rakkaus on. Olen mielestäni kokenut, mitä seksuaalinen halu on. Minun kokemuspiirissäni ne vain eivät ole samoja asioita. Nuoren miehen seksuaalinen halu kohdistui laajaan piiriin naisia. Niin, oikeastaan testosteronin poltellessa melkein kehen tahansa naiseen - sekä ennen vaimooni tutustumista että sen jälkeen. Rakkaus kohdistui yhteen naiseen, ja merkitsi halua olla hänelle mahdollisimman hyvä ja luoda hänelle hyvä elämä siinä määrin, kuin se minusta riippuu.

Jos toisilla miehillä seksuaalinen halu kohdistuu vain rakastettuun naiseen ja seksuaalinen akti - tavalla, jota en pysyty kuvittelemaan - on pyyteetön rakkauden teko vaimolle tai rakastetulle, niin onnittelen heitä ja heidän partnereitaan. Ja totean oman vajavaisuuteni ollen silti sitä mieltä, että näissä olosuhteissa olemme vaimoni kanssa omassa parisuhteessamme valinneet sen pienimmän kiusan tien.

 

[geteer]

Suurin seksuaalinen haluni kohdistuu omaan rakastettuun naiseeni.
Mikä ettei...silmät vilkuilevat sinne sun tänne, mutta on yksi ja ainoa oikea.
Miksi minun tarvitsee pyyteettömyyttä ryhtyä määrittelemään?
Olen avoin, halukas, rakastava, antava ja mitä muuta.. ihminen?

 

[Miesnäkökulma]

Olet paljon parempi ihminen ja mies kuin minä aikoinani. Minä en todellakaan voi väittää, että vaimoni olisi ollut ainoa tai edes merkittävin seksuaalisen haluni kohde - muussa mielessä, kuin että hän oli lähin ja virallisesti "saatavilla".

Vieläkään en ymmärrä, kuinka seksuaaliakti sinänsä voi olla rakkauden osoitus, eikö siinä mies jotenkin kuitenkin etsi omaa tyydytystään(kin). Ja jos seksi on rakkaudenosoitus, niin mitä näilläkin palstoilla seksin puutetta valittavat miehet sitten oikeastaan surevat? Sitäkö, etteivät saa osoittaa rakkautta partnerilleen, vai että jäävät paitsi sukupuolista mielihyvää? Kun seksitä puhutaan tarpeena, joka pitää tyydyttää, niin onko kyseessä rakkauden osoittamisen tarve vai nautinnon tarve? En vaan ymmärrä.

 

[aattelinpa taas]

Olet paljon parempi ihminen ja mies kuin minä aikoinani. Minä en todellakaan voi väittää, että vaimoni olisi ollut ainoa tai edes merkittävin seksuaalisen haluni kohde - muussa mielessä, kuin että hän oli lähin ja virallisesti "saatavilla".

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ehkäpä sinulla onkin ollut keskimääräistä suuremmat seksihalut. Näin voisi päätellä tuosta sanomastasi, että halusi kohdistui melkein kehen tahansa naiseen ja että vaimosi ei ollut niistä edes merkittävin. Tässä mielessä myös tavallista voimakkaampi halujen kontrolli on tietysti ollut ihan oikea teko, muuten olisit voinut ajautua esim. pettämiseen.

 

[femina]

Päädytäänkö tässä nyt siihen, että jos menee naimisiin esim. vastuun ja velvollisuuden tunnosta ja eräänlaisesta lähimmäisenrakkaudesta, niin löytää itsensä Miesnäkökulman maailmasta ennenmmin tai myöhemmin sitten keski-ikäisenä?

Ehkäpä on sittenkin aina ollut normaalimpaa pariutua ihtohimosta ja seksuaalisen halun ajamana löytää rakkaus, joka yhdistää molempia niin, ettei seksuaalisuutta ja rakkautta tarvitse erottaa toisistaan.

Mutta varsinkin entisaikoina oli tavallista joutua avioon pelkästä velvollisuuden tunnosta tai muiden elämää ylläpitävien halujen ja etujen vuoksi. Eikä niistä vähäisin ole ollut kohtuullisen elintason ja talouden turvaaminen. Hyvät myötäjäiset esim. ovat aina lisänneet "riskiä lähimmäisenrakkauteen" parisuhteessakin.

 

[isi36]

Ehdotan Isi36:lle koetta, joka kehittää paljon hänen itsetuntemustaan. Pidättäydy esimerkiksi kuukauden - kahden ajaksi seksistä, myös itsetyydytyksestä. Tarkkaile tuntemuksiasi. Luulen, että opit jotakin siitä, mitä seksuaalisuus on, mitä rakkaus on, ja mitä niillä on tekemistä toistensa kanssa. Ainakin se harhaluulo, että seksuaaliviettisija vaimoasi kohtaan tuntemasi rakkaus ovat kutakuinkin sama asia, katoaa. Sen uskallan luvata. Tupakkalakotkin ovat monelle tupakoitsijalle opettaneet jotakin heistä itsestään, onnistui lakko tai ei.

Viime kädessä ihmiset eivät opi vakuutelulla eivätkä todistelulla, vaan elämällä ja kokemalla. On ilmiselvää, ettei mikään looginen todistaminen (joka nähdäkseni on ollut täysin aukoton, ainakin koskien tuota nautintohakuisen seksin luonnollisuutta) vakuuta, jos ihminen on voimaakkaasti fiksoitunut johonkin tapaan, tottumukseen, fyysiseen mielihyvään.

Tuo voimakas kiihtymys, joita näkemykseni tuntuvat heräättävän, mielestäni juuri todistaa seksuaalisuuden orjuuttavasta ja riippuvaisuutta luovasta luonteesta. "Oikeudesta" seksiin halutaan pitää kouristuksenomaisesti kiinni.

Jos minä nyt puolestani kysyn ISi36:lta, että mikäs seksissä on sellaista, josta luopuminen olisi niin vaikeaa?

Huom. vielä tarkennus. En ole missään vaiheessa, tarkistakaa vaikka, kehottanut ihmisiä, jotka ovat sukupuolielämäänsä tyytyväisiä, siitä luopumaan. Missä olen ollut johdonmukainen on, että pariskunnissa, joilla on suuri sukupuolisten halujen epäsuhta, ei haluttomalla osapuolella ole mitään muuttumisvelvoitetta. Sukupuolinen haluttomuus ei ole mikään vika eikä tauti, josta pitäisi "parantua" . Halukkaamman on helpompi soveltua haluttomamman tahtiin ja toiveisiin kuin päinvastoin. Jos tämä johtaa voittamattomiin ristiriitoihin, niin se on seurausta juuri tuosta asenteesta, että seksiin ja siitä saatavaan nautintoon on jokin luonnollinen nautintaoikeus, jonka puoliso on velvollinen takaamaan. Sen vuoksi olen täysin vakuuttunut, että parisuhteet olisivat onnellisempia, jos niihin ei mentäisi seksuaalisen tyydytyksen odotuksin.

Aluksi tuosta ehdottamastasi kokeesta... Olen jo moisen kokeen tehnyt parikin kertaa, olen nimittäin minäkin tullut isäksi ja synnytys sen jälkeisine aikoineen tarjosi ihan luonnollisen selibaatti-ajan. Toki tiesin jo etukäteen ettei rakkauteni vaimoani kohtaan ole kiinni seksistä eikä tuokaan aika muuttanut käsityksiäni. Mutta kun aika koitti, palasimme kyllä molemmat ihan mielellään takaisin tavalliseen seksielämäämme ilman suurta kaipausta tuota vähemmän fyysistä kautta kohtaan. Koen saavani seksistä rentoutta ja voimaa niin omaan elämääni kuin parisuhteeseemme ja muutenkin koen sillä olevan vain ja ainoastaan myönteisiä vaikutuksia. Yhtään ihan oikeasti negatiivista puolta siitä en vain yksinkertaisesti keksi. Siksi minun on kovin vaikea ymmärtää mitään järkevää sytä luopua siitä! Joku voi sanoa sitä riippuvuudeksi mutta mitä negatiivista on riippuvuudessa joka ei aiheuta mitään pahaa, vain hyvää?

Olet oikeassa että ihmisillä on liian suuria odotuksia siitä mitä toinen antaa parisuhteessa. Mutta se on mielestäni ongelma myös yleisemmällä tasolla, ei vain seksissä. Ihmiset olettavat että puolison tehtävä on tehdä heidät onnellisiksi. Ja jos toinen ei tähän pysty, ollaan pettyneitä vaikka oma yritys liiton eteen ei olisikaan ollut kovin suuri. Ihmisen itsekkyys vaikuttaa liiton kaikilla osa-alueilla ja heijastuu helposti juuri kaikkein herkimmälle alueelle eli seksiin. Mutta se ei ole seksin vika sinäsä.

Ja sitten vielä tuosta väittämästäsi ettet ole kehottanut ihmisiä luopumaan seksielämästään jos siihen ovat tyytyväisiä. On aika rohkeä väite ettei seksin kaikenpuolisen turmiollisuuden ja vahingollisuuden korkostaminen ja ihmisten kehottaminen ajattelemaan näitä seksin puolia olisi juuri sitä...

 

[Miesnäkökulma]

Nimimerkille "ajattelinpa vaan". En osaa verrata omia - onneksi suurelta osin taaksejääneitä - seksuaalisia halujani muiden vastaaviin. On paljon mahdollista, että ne olivat, jos ei nyt ehkä voimakkaammat, niin ainakin diskriminoimattomammat kuin muilla (ainakin jos nimimerkki "geteer" edustaa keskivertomiestä). Naiset, joista en edes pitänyt ihmisenä, joihin en missään nimessä olisi voinut kuvitella rakastuvani, herättivät hyvinkin voimakkaita seksuaalisia haluja ja mielikuvia. Myös avioliittoni jälkeen. Eli kyllä se nuoruusaika oli monenlaista itsehillinnän oppia. Varsinkin, kun voin kehumatta sanoa, että omasin jonkinlaisen keskustelutaidon enkä ollut ihan ladon peräseinästä reväistyn näköinen. Saatoin vaistota, että myös ainakin tietyntyyppisistä naisista seurani oli puoleensavetävää, ja sekä avoimempia että verhotumpia kutsuja lähempään tuttavuuteen tuli.

Feminalta ksysisin, että onko minun (tai vaimoni) kohtalo todella jotakin lähes kuolemaa pahempaa ("löytää itsensä Miesnäkökulman maailmasta ennenmmin tai myöhemmin sitten keski-ikäisenä?"). Tällä pohjalla on ainakin pysytty yhdessä vuosikymmenet, ja kun nyt molemmat alamme olla lähempänöä kuutta- kuin viittäkymmentä vuotta, niin voimme todeta, että ympärillämme moni -ainakin puheista päätellen - voimakkaan intohimoinen ja seksuaalisesti aktiivinen liitto on hajonnut. Jompikumpi on löytänyt vielä lisää ja tuoreempaa intohimoa jostakin muualta.

Voin vielä sanoa, että kun aikanaan minä ja vaimoni, molemmat yhtä köyhinä, solmimme avioliiton, niin taloudellista turvaa tai menestystä emme hakeneet emmekä sillä laskelmoineet. Se, että sitä on lopulta (kohtuudella, ei liikaa) tullut, on ollut kovan työn ja hyvän onnen onnekas kombinaatio.

Isi36 voisi silti tehdä tuon ehdottamani kokeen uudelleen. Raskaus ja synnytys ovat perheessä poikkekuksellista aikaa, ja tila antaa hyvän motivaation sesksitä pidättäytymiseen. Kokeen pointti on, että teet sen, kun seksi sinänsä olisi mahdollista. Jos huomaat esimerkiksi mielialasi, keskittymiskykysi, kärsivällisyytesi jotenkin kärsivän, niin se on merkki haitallisesta addiktiosta. Vrt. tupakasta vieroitus. Jos taas olosi ei ole sen kummepi kuin muutenkaan, niin olet seksin kohtuukäyttäjä, ja voit jatkaa kuten ennenkin.

Jos olen kehottanut ihmisiä ajattelemaan seksin vähemmän miellyttäviä puolia, niin se johtuu siitä, että niistä mielestäni järjestelmällisesti vaietaan. Kokonaisuuden kannalta on joka asiaa tarkasteltava sen kaikilta puolin, eikä sukupuolielämä ole poikkeus. Erityisesti, koska nykyihmiset pitävät täysin keinotekoista turvaseksiä nimenomaan luonnollisena ja itsestään selvänä oikeutena. kehittyneessä maailmassa se voi todellakin olla "oikeus". Mutta silloin on tunnustettava tilanteen olevan yhtä luonnollinen, kuin jos nautinnoksemme söisimme jotakin täysin sulamatonta keinoruokaa, joka poistuu elimistöstä sellaisena kuin se tulikin (sopisi vaikka kierrätettäväksi) ja pitäisimme tätä syömisen olennaisimpana ja luonnollisimpana muotona ja syöjän oikeutena.

Isi36. Oletetaan, että jokin yhteikuntaamme kohtaava kriisi tekisi ehkäisyn mahdottomaksi. Vulkanisoitu kumi tarvittaisiin muuhun käyttöön. Samoin hormoneja valmistava kemiallinen teollisuus olisi tuhoutunut tai sen tuotantokapasiteetti jouduttasiiin suuntaamaan muuhun. Naimisissa oleva tyttäresi on synnyttänyt kaksi lasta, vuoden välein, hän on nääntynyt ja uupunut, ja toisessa raskaudessa oli vakavia komplikaatioita. Hän tulee kertomaan sinulle, ettei jaksaisi, mutta hänen miehensä, sinun vävysi, kertoo saavansa seksistä niin paljon iloa ja elinvoimaa ja sen olevan hänelle niin tärkeää ja niin olennainen tapa rakastaa vaimoaan, ettei voi olla ilman sitä. Eikä myöskään voit yytyä jatkuviin käsi- tai suuhoitoihin. Minkalaisen puhuttelun pitäisit isänä tälle nuorelle miehelle?

 

[femina]

Onko minun (tai vaimoni) kohtalo todella jotakin lähes kuolemaa pahempaa ("löytää itsensä Miesnäkökulman maailmasta ennenmmin tai myöhemmin sitten keski-ikäisenä?"). Tällä pohjalla on ainakin pysytty yhdessä vuosikymmenet, ja kun nyt molemmat alamme olla lähempänöä kuutta- kuin viittäkymmentä vuotta, niin voimme todeta, että ympärillämme moni -ainakin puheista päätellen - voimakkaan intohimoinen ja seksuaalisesti aktiivinen liitto on hajonnut. Jompikumpi on löytänyt vielä lisää ja tuoreempaa intohimoa jostakin muualta.

En mielestäni arvottanut elämäänne negatiiviiseen suuntaa kun kirjoitin: "löytää itsensä Miesnäkökulman maailmasta ennemmin tai myöhemmin sitten keski-ikäisenä?" Se oli vain toteamus kertomasi ja lukemani perusteella. Itse arvotat elämäsi ja olet siihen tyytyväinen tai et ole. Mutta ehkäpä lukijoille on syntynyt kuva, että tilanteesi ei kuitenkaan ole ihan ristiriidaton. En tiedä. Elämäntavallasi ja ajatuksillasi on vahvat asenteiden ja arvojen puitteet. Eikä niitä kannatta noin vain ryhtyä repimään.

"Tällä pohjalla on ainakin pysytty yhdessä vuosikymmenet, ja kun nyt molemmat alamme olla lähempänöä kuutta- kuin viittäkymmentä vuotta, niin voimme todeta, että ympärillämme moni -ainakin puheista päätellen - voimakkaan intohimoinen ja seksuaalisesti aktiivinen liitto on hajonnut." Jos tuo ollut tavoitteesi ja olet (pääosin) tyytyväinen, niin sittenhän kaikki on hyvin.

Joskus elämänvalinnat ja tilanteet saattavat vain ruveta tökkimään ja ahdistamaan. Tai liiton arvovalinnat ovat alusta alkaen olleet heppoiset. Voisi ajatella, että jos parisuhteen tavoitteena on vain intohimo ja seksuaalinen aktiivisuus, niin vaihtoja joutuu tekemään ehkäpä useampiakin elämänsä aikana. Jos taas inhotimosta syntyy rakkautta, ja rakkaus on liiton tavoite, voi se kestää myös seksittömyyttä ja erillään oloa, muttei läheisyyden puutetta ja vieraantumista. (Näin pikaisesti tässä ajattelin.)

Mutta vaikea on ulkopuolisena tietää, mikä teitä suhteessanne yhdistää. Onko se vain oma itsekontrollisi (itsekunnioituksesi) vai läheisyys ja kiintyminen, ehkäpä tapoihinsa tottuminen. Itsepä sen parhaiten tiedät - yhtälailla kuin kaikki muutkin omissa suhteissaan. On tavallan turha arvostella ja arvottaa toisen elämää ja valintoja, vaikka kiusaus olisi suuri paatoksella opettaa ja julistaa omaa näkemystään ja kokemustaan maailma parhaana tapana elää, olla ja nauttia.

Mutta, sanoi eräs filosofi - ja maalaisjärjelläkin sen ymmärtää - , asenteista ja arvoista syntyvät kiihkeimmät keskustelut ja riidatkin. Jokainen haluaa pitää kiinni omistaan hautaan asti. Perustelut vain kertaavat ja vahvistavat valmiita asenteita. Se voi olla joissakin tapauksissa oikein hyvä asia. Niin varmaan tässäkin. Koskapa hieman jo hätkähdin, kun Miesnäkökulma alkoi muistelemaan nuoruutensa intohimoja ja palasi aikaan enne itsekontrollia ja arvojärjestelmänsä vahvistamista.

Sellaisessa voi itseasiassa piillä pommi, joka rikkoo kaiken. Ei liene ihan tavatonta, että tiiviissä parisuhteessa elänyt keski-ikäinen mies saattaa höyrähtää teinityttöön tai itseään selvästi nuorepaan naiseen, nuoruutensa muisteloihin. Vaikea on sitäkin ulkopuolisen arvoida, kannattaako?

 

[Miesnäkökulma]

"Koskapa hieman jo hätkähdin, kun Miesnäkökulma alkoi muistelemaan nuoruutensa intohimoja ja palasi aikaan enne itsekontrollia ja arvojärjestelmänsä vahvistamista."

Vahva itsekontrolli minulla on ollut aina. Teini-ikäisestä lähtien. Mutta en minä mikään eunukki tai seksuaalisesti vajaa ole ollut, vaan tottakai minulla on ollut viettini siinä missä muillakin. Mutta - aina hallinnassa. Vietin voimakkuus noina nuoruusvuosina itse asiassa lujitti tiettyä päättäväisyyttä. Katsotaan, kumpi tässä määrää, mies vai mulkku.

"Sellaisessa voi itseasiassa piillä pommi, joka rikkoo kaiken. Ei liene ihan tavatonta, että tiiviissä parisuhteessa elänyt keski-ikäinen mies saattaa höyrähtää teinityttöön tai itseään selvästi nuorepaan naiseen, nuoruutensa muisteloihin."

Sehän ei teitenkään ole tavatonta, että joku höyrähtää ja "tekee Lipposet". En usko, että nuo miehet ovat kuitenkaan esimerkkejä kurissa pidetystä seksuaalisuudesta, joka viime hetkessä herää vaatimaan oikeuksiaan. Uskoisin enemminkin kyseessä olevan jostakin yleisestä vaikeudesta hyväksyä omaa ja puolison vanhenemista. Pakoa nuoruuteen.

Itse olen hyväksynyt vanhenemiseni. Näen "karvaini hopiakruunun" kuten eräs Stenbäck-suvun pappi kauniisti vanuuden arvomerkkejä onnitelusaarnassaan 1700-luvun lopulla kuvasi. Hyväksyn ja iloitsen siitä, että poikani jo tekevät ne fyysisesti raskaimmat työt kesähuvilalla ja että he maastossa ovat minua kestävämpiä. Kun katselen miniöitäni, niin tajuan selkeästi, että nuoruus kuuluu nuoruudelle, ja tuntuisi perverssiltä seurustella eroottisessa mielessä poikieni vaimojen ikäluokkaa olevan naisen kanssa.

 

[isi 36]

Isi36. Oletetaan, että jokin yhteikuntaamme kohtaava kriisi tekisi ehkäisyn mahdottomaksi. Vulkanisoitu kumi tarvittaisiin muuhun käyttöön. Samoin hormoneja valmistava kemiallinen teollisuus olisi tuhoutunut tai sen tuotantokapasiteetti jouduttasiiin suuntaamaan muuhun. Naimisissa oleva tyttäresi on synnyttänyt kaksi lasta, vuoden välein, hän on nääntynyt ja uupunut, ja toisessa raskaudessa oli vakavia komplikaatioita. Hän tulee kertomaan sinulle, ettei jaksaisi, mutta hänen miehensä, sinun vävysi, kertoo saavansa seksistä niin paljon iloa ja elinvoimaa ja sen olevan hänelle niin tärkeää ja niin olennainen tapa rakastaa vaimoaan, ettei voi olla ilman sitä. Eikä myöskään voit yytyä jatkuviin käsi- tai suuhoitoihin. Minkalaisen puhuttelun pitäisit isänä tälle nuorelle miehelle?

Tämä oli erittäin tärkeä pointti. Olet nimittäin aikaisemmin lähestynyt seksiä nimenomaan biologisesta luonnollisuuden näkökulmasta. Perussanomasi on ymmärtääkseni ollut että koska seksin päätehtävä on suvunjatkaminen (eikä nautinto), on seksin harrastaminen vain nautinnon takia epäluonnollista. Nyt kuitenkin epäsuorasti myönnät että nykyinen ehkäisyn mahdollistama seksistä nauttiminen on nimenomaan nykyisen tekniikan ja kulttuurin mahdolistama asia. Ja näinhän se on monen muunkin asian kanssa. Kivikautisessa yhteisössä ei kukaan voinut kuvitellakaan harrastavansa urheilua tai liikuntaa koska kaikki tarmo meni ruoan hankintaan ja yleiseen selviytymiseen. Juoksu oli tarkoitettu (biologiselta pohjaltaan) joko pakenemiseen tai saaliin kiinnisaamiseen. Nykyään taas tuhannet ihmiset juoksevat maratonin ihan vain huvikseen ja saavat siitä niin fyysistä kuin psyykkistä mielihyvää (minä yhtenä heistä..).
Aivan samoin kun yhteiskunnan ja tekniikan kehitys on vapauttanut meidät harrastamaan vaikka musiikkia tai taiteita, on se tehnyt mahdolliseksi myös paljon tasapuolisemman ja turvallisemman tavan nauttia seksistä sukupuoleen katsomatta. Siitä on tullut kulttuurisesti luonnollista aivan kuten liikunnan harrastamisesta vain liikunnan tuottaman nautinnon vuoksi. Ihmisen toiminot eivät ole riippuvaisia vain biologisesta luonnollisuudesta. Moraali ei ole varsinaisesti biologisesti luonnollista mutta silti arvostat sitä ja sen aikaansaamia käyttäytymismalleja suuresti.
Ihminen on biologian, yksilöllisyyden ja ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan monimutkainen sekoitus. Siksi mitään ihmisen toiminnan muotoa ei voida arvioida vain "luonnollisuuden" näkökulmasta. Tämä näkemys on erittäin rajoittunut ja melkeimpä väkivaltainen. Varsinkin kun se ulotetaan vain yhteen elämänalueeseen eli seksiin. Näytätkin ottavan luonnollisuuden vastustuksesi perusteeksi silloin kun se sinulle sopii ja moraalin ja tavat silloin kun taas se sopii sinulle.

 

[Miesnäkökulma]

Odotan edelleen vastaustasi tuohon kysymykseeni koskien tuossa hypoteettisessa tilanteessa hypoteettiselle vävyllesi pitämääsi puhuttelua.

Lähestyn edellen seksiä (ja myös moraalia) biologisen luonnollisuuden näkökulmasta. Kivikautisessa yhteisössä itse asiassa kaikki harrastivat liikuntaa, koska se oli välttämätöntä. Se aivan varmaan myös tuotti tyydytystä ja olis siten luonnon palkinto tarkoituksenmukaisesta käyttäytymisestä. Voin kuvitella, miten vaikkapa kivikautinen miesyhteisö on nauttinut jahdin jännityksestä, liikkeestä, adrenallinihyöyistä, saaliin saamisen riemusta. Miten metsästyksen kaiki vaiheet on kerrattu tarinoiden, laulaen, mimiikalla, tanssien, myös kuvaten kallioiden kylkiin ja luolien seiniin. Ihmisen lajityyppinen ominaisuus on myös kauneuden arvostus. Emme juuri löydä niin primitiivistä kulttuuria, etteikö se olis pyrkinyt jollakintavoin kaunistamaan jokapäiväistä ympäristöään. Tuosta "pakkoliikunnasta" ja tuosta esteettisestä vaistosta on myös tullut elinehto meidän fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme. Siinä mielessä maratonin juoksu ei ole luonnotonta eikä kulttuurin tulos, vaan autoilu. (Tämä ei nyt ollut kannanotto autoiluun, vain esimerkki).

Varhaisten aikojen ihmiselle ylensyönti oli harvinainen tilanne, jonka poikkeuksellisen runsas saalis tai jonkin ravintokasvin ylenmääräinen runsaus joskus mahdollisti. Meille ei ilmeisesti ruoan suhteen syntynyt voimakasta "kohtuuden vaistoa", vaan meillä on taipumus mässäilyyn ja kohtuuttomaan vatsanpalvontaan eläessämme yltäkylläisyydessä. Tässä mielessä itsehillintä ja kohtuullisuus ovat kulttuurin tuotteita, tietyllä tavalla epäluonnollisia, mutta palvelevat terveyttämme luoden keinotekoisesti sen ihmisen alkuperäisen luonnollisen olotilan, jossa ruokaa ei ollut niin paljon, että sen yltäkylläisyys olisi johtanut elintapasairauksiin.

Luonnossa seksi tähtää yksinomaan lisääntymiseen - myös luonnontilaisella ihmisellä. Terve, hedelmällisessä iässä oleva nainen voi tulla raskaaksi vuoden jokaisena kahtenatoista kuukautena. "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän, mutta mieheen on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva". Ja tuo miehen hallinta on ollut paljolti miehen itsekästä halua seksuaaliseen tyydytykseen naisen elämän ja terveyden kustannuksella. Koska kuolleisuus, niin vauvojen kuin äitienkin, oli suurta, niin ihmislajille kehittyi kiroukseksi tuo jatkuva kiima, joka varmisti lajimme perverssin hedelmällisyyden jopa ankeina aikoina. Meille ei siis syntynyt vahvaa "seksuaalisen kohtuuden" vaistoa, vaan sekin on kulttuurituote. Kun sama, tai jopa runsaampi elävien lapsien määrä perhettä kohti on nyt saavutettavissa paljon vähemmällä seksillä kuin primitiivisinä aikoina, niin rationaalinen olento vähentäisi seksin määrää.

Sen sijaan ratkaisumme on ollut seksuaalinen mässäily, seksin viihteellistäminen. Väitän, että terve vaisto sanoisi tässä olevan jotakin kieroa. Palaan vertaukseeni keinoruoasta. Jos ihmisen rlimistön ylläpitämiseen ja uusintamiseen tarkoitettu fysiologien toiminto eritytettäisiin kokonaan tästä funktiostaan ja pantaisiin palvelemaan pelkkää syömisen nautinnon tarvetta, niin useimmat varmaan ihmettelisivät, onko moinen menetely ihmisen arvon mukaista.

Seksi parisuhdetta vahvistavana tekijänä on nykyajan iskusana oikeuttamaan tuo lisääntymisestä irroitettu huviseksi. Kun katsoo, miten paljon liittoja hajoaa, millainen seksibisnes pyörii, niin eiköhän huviseksillä ole vähintäänkin yhtä suuri liitoja destabiloiva merkitys.

 

[femina]

Miesnäkökulma: "Naimisissa oleva tyttäresi on synnyttänyt kaksi lasta, vuoden välein, hän on nääntynyt ja uupunut, ja toisessa raskaudessa oli vakavia komplikaatioita. Hän tulee kertomaan sinulle, ettei jaksaisi, mutta hänen miehensä, sinun vävysi, kertoo saavansa seksistä niin paljon iloa ja elinvoimaa ja sen olevan hänelle niin tärkeää ja niin olennainen tapa rakastaa vaimoaan, ettei voi olla ilman sitä."

Eihän tuo kovin tavatonta kaiketi ole. Onhan Suomessakin vielä lestadiolaisuutta, jolloin uskonto ja elämäntapa kieltää ehkäisyn. Vaimon tehtävä on lisääntyä ja täyttää maa. Naiset suostuvat siihen edelleen, eikä puhuttelu miehelle merkitse välttämättä mitään.

Miesnäkökulmalla on onnea, kun hänellä itsellään ei ole tyttäriä. Toivottavasti pojat suhtautuvat vaimoihinsa yhtä ymmärtäväisesti kuin isänsä ja suovat vaimoille mahdollisuuden kieltäytyä seksistä,ellei se heitä huvita. Tai osaavat halutessaan vaatia sitä mieheltään. Uskaltavat myös käyttää ehkäisyä, koska se ei nykypäivänä ole luonnotonta eikä kiellettyä.

 

[Miesnäkökulma]

Nimittäin Feminalta tämä:

"Toivottavasti pojat suhtautuvat vaimoihinsa yhtä ymmärtäväisesti kuin isänsä ja suovat vaimoille mahdollisuuden kieltäytyä seksistä,ellei se heitä huvita. Tai osaavat halutessaan vaatia sitä mieheltään."

Uskoisin, että poikani ovat kunnon miehiä, ja että he kohtelevat vaimojaan niin kuin kaikkein läheisintä ihmistä tulee - mitä se nyt noissa seksiasioissa merkinneekin itse kussakin erityistapauksessa.

Mutta minkä takia naisella olisi sen suurempi oikeus vaatia seksiä mieheltä kuin miehen naiseltakaan?

 

[femina]

Nimittäin Feminalta tämä:

"Toivottavasti pojat suhtautuvat vaimoihinsa yhtä ymmärtäväisesti kuin isänsä ja suovat vaimoille mahdollisuuden kieltäytyä seksistä,ellei se heitä huvita. Tai osaavat halutessaan vaatia sitä mieheltään."

Uskoisin, että poikani ovat kunnon miehiä, ja että he kohtelevat vaimojaan niin kuin kaikkein läheisintä ihmistä tulee - mitä se nyt noissa seksiasioissa merkinneekin itse kussakin erityistapauksessa.

Mutta minkä takia naisella olisi sen suurempi oikeus vaatia seksiä mieheltä kuin miehen naiseltakaan?

Seksistä kieltäytyminen ja sen vaatiminen ovat vain tasapainoisen seksisuhteen äärilaidat. Molemmat pitäisi molempien hyväksyä. Tietenkin parasta on, jos noita äärimmäisyyksiä ei tarvita. Tasapaino seksiin löytyy muutoinkin, ja pari tuntee olevansa yhteensopiva haluissaan ja aktiivisuudessaan.

 

[Miesnäkökulma]

ei tule hyväksyä missään tapauksessa - ei kummankaan osapuolen.

 

[isi36]

Odotan edelleen vastaustasi tuohon kysymykseeni koskien tuossa hypoteettisessa tilanteessa hypoteettiselle vävyllesi pitämääsi puhuttelua.
.

Yksi suurimmista ongelmistasi on juuri se että elät koko ajan hypotetttisessa maailmassa. Vaadit muita ajattelemaan seksiä kuin eläisimme jossain tulevaisuuden apokalyptisessa katastrofimaailmassa jossa ehkäisyä ei ole ja kaikki mässäilevät seksillä. Me kuitenkin elämme tässä ympäröivässä todellisuudessa jossa ehkäisy on kaikkien sitä haluavien ulottuvilla. Kuten olemme molemmat todenneet, seksi ja seksuaalinen käyttäytyminen on myös kulttuurin ja ympäristön tuota. Ja meidän seksikäyttäytymisemme siis heijastaa tätä ympäröivää todellisuutta niin hyvässä kuin pahassa. SIksi en ymmärrä mitä tarkoitusta nuo hypoteettiset esimerkkisi palvelevat?

 

[isi36]

Lähestyn edellen seksiä (ja myös moraalia) biologisen luonnollisuuden näkökulmasta. Kivikautisessa yhteisössä itse asiassa kaikki harrastivat liikuntaa, koska se oli välttämätöntä. Se aivan varmaan myös tuotti tyydytystä ja olis siten luonnon palkinto tarkoituksenmukaisesta käyttäytymisestä. Voin kuvitella, miten vaikkapa kivikautinen miesyhteisö on nauttinut jahdin jännityksestä, liikkeestä, adrenallinihyöyistä, saaliin saamisen riemusta. Miten metsästyksen kaiki vaiheet on kerrattu tarinoiden, laulaen, mimiikalla, tanssien, myös kuvaten kallioiden kylkiin ja luolien seiniin. Ihmisen lajityyppinen ominaisuus on myös kauneuden arvostus. Emme juuri löydä niin primitiivistä kulttuuria, etteikö se olis pyrkinyt jollakintavoin kaunistamaan jokapäiväistä ympäristöään. Tuosta "pakkoliikunnasta" ja tuosta esteettisestä vaistosta on myös tullut elinehto meidän fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme. Siinä mielessä maratonin juoksu ei ole luonnotonta eikä kulttuurin tulos, vaan autoilu. (Tämä ei nyt ollut kannanotto autoiluun, vain esimerkki).
quote]

Tulkitset menneisyyttä vähän yksioikoisesti. Liikunta kivikauden aikana oli nimenomaan ja vain hyötylähtöistä kuten jos seksiä katsotaan vain lisääntymisen kannalta. Kyllä varmaan kivikaudella liikunta on myös antanut nautintoa ja jännitystä, mutta ihan samalla tavallahan vain lisääntymiseen tähtäävä seksikin antaa mielihyvää, vai mitä? Kysymyshän oli alunperin nimenomaan vain ja ainoastaan huvin vuoksi tehtävästä fyysisestä toiminnasta kuten vaikka maratonjuoksusta. Tällaista tuskin on laajassa mitassa aikaisemmin harrastettu, nykyään taas paljonkin. Toiminta on irrotettu alkuperäisestä tarkoituksesta ja vain sen jännitystä ja nautintoa tuottava osa on jätetty jäljelle.
Nautintoa haetaan monesta elämän perusedellytysten takia toisarvoisesta toiminnosta, musiikista, taiteesta ja kirjallisuudesta. Itse olen varmaan tietyssä määrin riippuvainen niin musiikin kuuntelusta, kirjoista kuin liikunnan osalta juoksustakin. Ainakin voisin nykyistä huonommin ilman niitä. Sama pätee kyllä seksielämäänkin. Mutta kuten olen monesti sanonut, mikään noista ei aiheuta ongelmia minulle, läheisilleni tai muulle ympäristölle. Siksi tuollaista "riippuvuutta" ei normaalisti katsota riippuvuudeksi ollenkaan koska se ei aiheuta mitään ongelmia. Ihminen tarvitsee elämässään myös nautintoja ja "juhlaa" arjen aherruksen keskellä. Se on myös osa ihmisyyttä ja kulttuuriamme, on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Ihmisen ongelma (myös minun) on usein se että hän yleistää oman kokemuksensa yleiseksi kaikkia koskevaksi. Oman elämän ongelmat nähdään yleisinä ja suurina ongelmina. Samoin tällaisten palstojen ongelmalähtöinen keskustelu antaa helposti kuvan että seksiongelmat ovat koko kansan suuri ongelma. Mutta osa tästä on vain näköharhaa. Vähän kärjistettynä se on vähän sama kuin menisi päihderiippuvaisten kokoukseen samaa yleiskuvaa koko kansan päihteiden käytöstä. Mutta kyllä voi aika vähän yleistämällä sanoa että naisten raskauden terveysvaikutukset eivät ole suuri ongelma (Suomessa), ehkäisymenetelmiä on tarjolla niin paljon erialaisia että jokaiselle löytyy sopiva, suuri osa ihmisistä ei pidä seksiä likaisena ja vastenmielisenä, eivätkä seksiongelmat ole parisuhteissa sen kummallisempia kuin riidat rahasta, lastenkasvatuksesta tai alkoholinkäytöstä. Jos sinulla on jotain ihan oikeaa faktaa (tilastoja, tutkimuksia tms.) niin pyydän laittamaan niitä esille.

 

[kuvittelija]

Miesnäkökulma...kuvitellaanpa että eläisimme Suomessa, jossa joka vuosi kuolee likenneonnettomuksissa 400-500 ihmistä. Suurin osa ilman omaa syytään. Ai niin, eihän tätä tilannetta tarvitsekaan kuvitella...
Kuvitellaan, että miniäsi haluaisi kuljettaa lapsenlapsiasi autolla useampana päivänä viikossa ja loma-aikana pitkillä automatkoilla. Todennnäköisyys lastenlastesi kuolemaan tai vammautumiseen on huomattavan suuri. Miesnäkökulma, minkälaisen puhuttelun pitäisit miniällesi?

 

[Miesnäkökulma]

Sen puhuttelun, minkä pitäisin joka tapapuksessa. Siis onko matka perusteltu, onko kyseessä matka, joka on välttämätöntä tehdä ja jota ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia pysty suorittamaan muuten? Olisin hyvin torjuva, jos kyseessä olisivat ns. huviajot, juuri tuon riskin vuoksi. Välttämättömiin matkoihin liittyvä riski on hyväksyttävämpi, koska sellainen on tietyllä tasolla olemassa tekipä matkan miten vain.

Itselläni ei ole autoa, koska pidän itseäni liian vaarallisena likenteessä. Muistan, ettei isäni koskaan ottanut peukalokyytiläisiä. Kysyessäni syytä, hän sanoi vastuun jo omista lapsista ja läheisistä olevan hänelle ajajana tarpeeksi. Hän ei enää uskalla ottaa vastuusta vieraista, toisten isien ja äitien lapsista.

Raskauteen ja synnytykseen verrattuna esimerkiksi auton ajamiseen liittyvä riski on eettisesti siinä mielessä hyväksyttävämpi, että ajaja jakaa onnettomuusriskin. Synnytyskuolemissa "ajaja" (eli mies) ei jaa mitään vaaraa, vaan koko riski jää matkustajille (äidillle ja lapselle). Tämänkin vuoksi olen johdonmukaisesti ollut sitä mieltä, että seksissä suuremman riskin ottaja (siis nainen) sanelee säännöt, ja mies tottelee.

 

[isi36]

Raskauteen ja synnytykseen verrattuna esimerkiksi auton ajamiseen liittyvä riski on eettisesti siinä mielessä hyväksyttävämpi, että ajaja jakaa onnettomuusriskin. Synnytyskuolemissa "ajaja" (eli mies) ei jaa mitään vaaraa, vaan koko riski jää matkustajille (äidillle ja lapselle). Tämänkin vuoksi olen johdonmukaisesti ollut sitä mieltä, että seksissä suuremman riskin ottaja (siis nainen) sanelee säännöt, ja mies tottelee.

Eikö mielestäsi miehelle ole minkäänlainen menetys että vaimo ja/tai lapsi kuolee? Onpa aika mielenkiintoinen käsitys miehen tunne-elämästä, vastuunkannosta ja ihmisenä olosta yleensä! Miestäkö ei mitenkään hetkauta se että hän menettäisi rakkaan puolisonsa tai lapsensa? Tässä on taas yksi kummallisella tavalla yhdestä kapeasta näkökulmasta katsotuista "syistä" miksi seksi ei ole sopivaa ja miksi se on jopa vaarallista. Kuten jo askeisessä viestissäni kirjoitin, olisi aika laittaa ihan todellista faktaa pöytään noista kymmenissä viesteissäsi esittämistäsi "kiistämättömistä perusteluista". Muuten asiaa voidaan käsitellä vain ja ainoastaan yksilöiden omien moraalikäsitysten ja elämänkatsomusten kautta. Ja silloin ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta.

 

[Miesnäkökulma]

Valitettavasti maailma on täynnä näitä miehiä, joille nuo mainitsemani riskit eivät mm. merkitse pätevää syytä pidättäytyä seksistä. Eräässä pohjanmaalaisessa pitäjänhistoriassa mainittiin 1800-luvun pappi, jolla oli 21 elävää lasta neljästä perättäisestä, lopulta synnytyksiin kuolleesta äidistä (jotka olivat kaikki sisaruksia, erikoinen tapaus sinänsä). Moniko tuon ajan mies tosissaan ajatteli vaimonsa terveyttä ja hyvinvointia vaatiessaan tätä aviollisiin velvollisuuksiinsa, eli tuottamaan miehelle nautintoa?

Mary Stopesin - perhesuunnittelun esitaistelijan - kirjeenvaihdossa on riipaisevia kirjeitä köyhiltä naisilta, joissa kuvataan sukupuolielämään liittyvää pelkoa, inhoa ja kauhua. Tarinoita puolittaisista raiskauksista, joissa mies on vain omasta mielestään vaatinut "oikeuttaan" ottamatta huomioon vaimonsa jaksamista, terveyttä, jo entisten lapsien määrää. Ja nämä Endglannista noin 80-vuotta sitten. Historiallisesti ei mikään pitkä aika. Eli tällainen tämä miehinen mentaliteetti valitettavan usein on.

Eräässä Bernhard Shawn näytelmässä kersanttimies ylvästelee vaimolleen panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi taistelukentällä vaatien tästä uhrista kunnioitusta ja erityiskohtelua. Vaimo vastaa panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi lapsivuoteessa. Aika vavahduttava vastaus.

Otetaanpa esimerkki. Taas hypoteettinen. Olisi jokin urheilulaji tai peli, jossa tarvitaan pelipariksi aina aikuinen ja lapsi. Peli on, varsinkin sille aikuiselle, huikean hauska ja jännittävä. Lapselle pelistä nauttiminen on usein työläämpää, se on monasti yhdentekevää ja joskus jopa vastenmielistä. Peliin liittyy tietty joskus vakavankin onnettomuuden riski, joka aina kuitenkin kohdistuu lapseen. Pelivälineitä parantaen tämä riski on saatu olennaisesti vähenemään menneiltä vuosisadoilta, jolloin säännöllisesti melkein jokaisen tuttavapiirissä oli perheitä, joiden lapsia oli pelissä menehtynyt. Kuitenkin vielä nykyäänkään tuota pelkästään lapseen kohdistuvaa vaara ei ole täysin eliminoitu. Voisitko isänä, vaikka mielesi tekisi kuinka pelata, vaikka pelihimo suorastaan sumentaisi silmiä, koettaa painostaa, taivutella, houkutella, lahjoa lastasi peliin mukaan, jos häntä ei huvittaisi tai peli suorastaan pelottaisi.

Näin ovat lukemattomat miehet tehneet naisilleen seksin suhteen.

 

[m mö]

Valitettavasti maailma on täynnä näitä miehiä, joille nuo mainitsemani riskit eivät mm. merkitse pätevää syytä pidättäytyä seksistä. Eräässä pohjanmaalaisessa pitäjänhistoriassa mainittiin 1800-luvun pappi, jolla oli 21 elävää lasta neljästä perättäisestä, lopulta synnytyksiin kuolleesta äidistä (jotka olivat kaikki sisaruksia, erikoinen tapaus sinänsä). Moniko tuon ajan mies tosissaan ajatteli vaimonsa terveyttä ja hyvinvointia vaatiessaan tätä aviollisiin velvollisuuksiinsa, eli tuottamaan miehelle nautintoa?

Mary Stopesin - perhesuunnittelun esitaistelijan - kirjeenvaihdossa on riipaisevia kirjeitä köyhiltä naisilta, joissa kuvataan sukupuolielämään liittyvää pelkoa, inhoa ja kauhua. Tarinoita puolittaisista raiskauksista, joissa mies on vain omasta mielestään vaatinut "oikeuttaan" ottamatta huomioon vaimonsa jaksamista, terveyttä, jo entisten lapsien määrää. Ja nämä Endglannista noin 80-vuotta sitten. Historiallisesti ei mikään pitkä aika. Eli tällainen tämä miehinen mentaliteetti valitettavan usein on.

Eräässä Bernhard Shawn näytelmässä kersanttimies ylvästelee vaimolleen panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi taistelukentällä vaatien tästä uhrista kunnioitusta ja erityiskohtelua. Vaimo vastaa panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi lapsivuoteessa. Aika vavahduttava vastaus.

Otetaanpa esimerkki. Taas hypoteettinen. Olisi jokin urheilulaji tai peli, jossa tarvitaan pelipariksi aina aikuinen ja lapsi. Peli on, varsinkin sille aikuiselle, huikean hauska ja jännittävä. Lapselle pelistä nauttiminen on usein työläämpää, se on monasti yhdentekevää ja joskus jopa vastenmielistä. Peliin liittyy tietty joskus vakavankin onnettomuuden riski, joka aina kuitenkin kohdistuu lapseen. Pelivälineitä parantaen tämä riski on saatu olennaisesti vähenemään menneiltä vuosisadoilta, jolloin säännöllisesti melkein jokaisen tuttavapiirissä oli perheitä, joiden lapsia oli pelissä menehtynyt. Kuitenkin vielä nykyäänkään tuota pelkästään lapseen kohdistuvaa vaara ei ole täysin eliminoitu. Voisitko isänä, vaikka mielesi tekisi kuinka pelata, vaikka pelihimo suorastaan sumentaisi silmiä, koettaa painostaa, taivutella, houkutella, lahjoa lastasi peliin mukaan, jos häntä ei huvittaisi tai peli suorastaan pelottaisi.

Näin ovat lukemattomat miehet tehneet naisilleen seksin suhteen.

Oi, nyt ymmärrrän. Vaikka vaimoni haluaakin seksiä kanssani, en tästä lähtien enää koskaan voi rakastella hänen kanssaan. Riskit ovat liian suuret enkä voisi ikinä antaa itselleni anteeksi jos jotain tapahtuisi. Toivottavasti hänkin ymmärtää asian vakavuuden.

 

[erkkih....n]

Lasteni äitiä en voi asettaa vaaraan. Minäkin annan julkisesti selibaattilupauksen tässä ja nyt. Voi olla, että vaimoani se hieman harmittaa, mutta mieskulman kirjoituksen luettuaan tuskin kukaan täysijärkinen mies enää voi harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.

 

[isi36]

Valitettavasti maailma on täynnä näitä miehiä, joille nuo mainitsemani riskit eivät mm. merkitse pätevää syytä pidättäytyä seksistä. Eräässä pohjanmaalaisessa pitäjänhistoriassa mainittiin 1800-luvun pappi, jolla oli 21 elävää lasta neljästä perättäisestä, lopulta synnytyksiin kuolleesta äidistä (jotka olivat kaikki sisaruksia, erikoinen tapaus sinänsä). Moniko tuon ajan mies tosissaan ajatteli vaimonsa terveyttä ja hyvinvointia vaatiessaan tätä aviollisiin velvollisuuksiinsa, eli tuottamaan miehelle nautintoa?

Mary Stopesin - perhesuunnittelun esitaistelijan - kirjeenvaihdossa on riipaisevia kirjeitä köyhiltä naisilta, joissa kuvataan sukupuolielämään liittyvää pelkoa, inhoa ja kauhua. Tarinoita puolittaisista raiskauksista, joissa mies on vain omasta mielestään vaatinut "oikeuttaan" ottamatta huomioon vaimonsa jaksamista, terveyttä, jo entisten lapsien määrää. Ja nämä Endglannista noin 80-vuotta sitten. Historiallisesti ei mikään pitkä aika. Eli tällainen tämä miehinen mentaliteetti valitettavan usein on.

Eräässä Bernhard Shawn näytelmässä kersanttimies ylvästelee vaimolleen panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi taistelukentällä vaatien tästä uhrista kunnioitusta ja erityiskohtelua. Vaimo vastaa panneensa henkensä yhdeksän kertaa alttiiksi lapsivuoteessa. Aika vavahduttava vastaus.

Otetaanpa esimerkki. Taas hypoteettinen. Olisi jokin urheilulaji tai peli, jossa tarvitaan pelipariksi aina aikuinen ja lapsi. Peli on, varsinkin sille aikuiselle, huikean hauska ja jännittävä. Lapselle pelistä nauttiminen on usein työläämpää, se on monasti yhdentekevää ja joskus jopa vastenmielistä. Peliin liittyy tietty joskus vakavankin onnettomuuden riski, joka aina kuitenkin kohdistuu lapseen. Pelivälineitä parantaen tämä riski on saatu olennaisesti vähenemään menneiltä vuosisadoilta, jolloin säännöllisesti melkein jokaisen tuttavapiirissä oli perheitä, joiden lapsia oli pelissä menehtynyt. Kuitenkin vielä nykyäänkään tuota pelkästään lapseen kohdistuvaa vaara ei ole täysin eliminoitu. Voisitko isänä, vaikka mielesi tekisi kuinka pelata, vaikka pelihimo suorastaan sumentaisi silmiä, koettaa painostaa, taivutella, houkutella, lahjoa lastasi peliin mukaan, jos häntä ei huvittaisi tai peli suorastaan pelottaisi.

Näin ovat lukemattomat miehet tehneet naisilleen seksin suhteen.

Voi sinua... kyllä osaat aina vääntää samaa asiaa uudestaan ja uudestaan riipaisevin esimerkein. Väännetäänpä nyt kuitenkin vielä yhden karran rautalangasta. Raskauden vaarat ovat nykyään olemattomia. Ja nämä vaarat ovat olemassa nimenomaan silloin kun haluttu ja toivottu lapsi syntyy. Silloin kun seksia harrastetaan "huvimielessä" pitää molempien olla mukana vastuullisesti ja omasta halustaan. Ehkäisystä täytyy huolehtia yhteisymmärryksessä niin että molemmat ovat tapaan tyytyväisiä. Silloin molemmat voivat nauttia seksistä tasaveroisina kumppaneina. Sinä väität että näin ei voi tapahtua ja että nainen on lähes aina mukana peläten ja vastentahtoisena. Tämä oli arkipäivää joskus menneisyydessä mutta sen jälkeen on jo syntynyt useita sukupolvia joille toisenlainen todellisuus on ainut todellisuus. Se että itse moisia täysin suhteettomia pelkoja ja traumoja kannat on jo traagista sinänsä mutta vielä traagisempaa on että luulet niiden olevan vielä todellisia ja kaikkia samalla lailla koskettavia. Yhtä traagista on että todella kuvittelet että valtaosa miehistä tieten tahtoen asettaa vaimojensa terveyden ja elämän vaakalaudalle ja nauttii haluttoman vaimonsa käytöstä tyydytyksen välikappaleena. Miten edes voi kulkea meidän kaikkien "hirviömiesten" keskellä kun tiedät miten vähän me muista ihmisistä mielestäsi välitämme?
Herätys jo mies! Ihmiset (niin miehet kuin naisetkin) ovat keskimäärin ajattelevia, tuntevia ja itsenäisiä toimijoita joita ei voi viedä ihan miten vain. He tietävät itse oman elämänsä reliteetit, niin seksissä kuin muussakin elämässä. He rakastavat puolisoitaan ja toivovat heille vain hyvää. He osoittavat heille rakkautta niin sanoilla kuin teoillaankin, niin hellyydessä kuin seksissäkin. Kaikkien elämät ja suhteet eivät ole täydellisiä mutta todellisuus on jotain ihan muuta kuin kuvittelet. Ja se ei muutu vaikka miten sen haluaisit muuttuvan ja vaikka miten perustelisit oman kapean katsantosi läpi. Itsesi voit
vakuuttaa mutta muille olet vain hauska viihdyttävä vitsi täällä palstalla. Vai kuinka moni täällä on edes jotenkin myöntänyt ymmärtävänsä kantasi? Ei sillä että se mitään todistaisi mutta kuitenkin...

 

[geteer]

Miten edes voi kulkea meidän kaikkien "hirviömiesten" keskellä kun tiedät miten vähän me muista ihmisistä mielestäsi välitämme?

Kyllähän tuota miesnäkökulman logiikkaa noudatellen jokainen mies, joka harrastaa seksiä puolisonsa kanssa on täydellisen piittaamaton hirviö, riippumatta vaimon vapaaehtoisuuden tai halukkuuden määrästä.
Minä luulen että miesnäkökulma kulkee meidän irstailevien hirviöiden keskuudessa rinta rottingilla omassa erinomaisuudessaan ja yli-ihmismäisessä jaloudessaan paistatellen. Hänen rakkautensa kun on Kaikista Suurinta ja Ylevintä (Ah).