Voi. Sinun ei itse tarvitse pelossasi hylätä ketään (alitajuisesti näin voi tehdä että itse ehdit ensin ennenkuin sinut hylätään). Voit hakea toisten hyvää, rakastaa ja kannustaa tuijottamatta omaan napaan tai omaan pelkoon.
Tietenkin pelon takana on jotain. Mitä se on? Millä tavoin olet hylätty tai millä tavoin sinua on murrettu tai miten on asetettu epäilyksenalaiseksi, ettet olisi riittävä? Riittävän hyvä? Näitä voi olla hyvä käydä läpi. Täydellinen ei ole kukaan, jokainen erehtyy, mutta jokaisella on peruuttamaton arvo pelkästään itsensä vuoksi. Itseisarvo.
Sitten on hyvä nähdä, että kaikki ihmiset ovat yhtä heikoilla. Jokainen tarvitsee toista.
Lapsuudesta se on kai tullut. Olen aina sitä pelännyt. Mutta koskaan en ole pelännyt että vanhempani minut hylkäisivät. Päinvastoin, joskus ehkä jopa toivoin että niin kävisi. Todella sairasta!
