"Gina"
Meidän yläkerran muija tuulettaa kitapurjeitaan joka päivä monta kertaa.Kiroilee ja huutaa niin,että mäkin säikähdän.
Lapset itkee jne..todella hirveää kuunneltavaa ja heti aamusta.????
Lapset itkee jne..todella hirveää kuunneltavaa ja heti aamusta.????
Kyllä välillä tulee huudettua pääpunaisena, en kyllä lapselle ole koskaan kiroillut ja jälkikäteen keskustellaan asiasta ihan rauhallisesti.
Viimeksi räjähdin, kun tyttö tuli oikein hakemaan minut että kato, kato mitä olen tehnyt > oli repinyt rikki ja avannut postiin menossa olleen paketin. Hakee huomiota tekemällä tahallaan tuhmaa sillä aikaa kun hoidan vauvaa... toinen kerta oli kun oli saanut auki lasten särkylääkkeen ja yritti sitä kaataa lusikkaan, lattialle onneksi meni ja ehdin väliin. Sitten taas huudettiin, itkettiin ja lopuksi taas keskusteltiin miksi lääkkeisiin ei saa koskea.
Viimeksi räjähdin, kun tyttö tuli oikein hakemaan minut että kato, kato mitä olen tehnyt > oli repinyt rikki ja avannut postiin menossa olleen paketin. Hakee huomiota tekemällä tahallaan tuhmaa sillä aikaa kun hoidan vauvaa... toinen kerta oli kun oli saanut auki lasten särkylääkkeen ja yritti sitä kaataa lusikkaan, lattialle onneksi meni ja ehdin väliin. Sitten taas huudettiin, itkettiin ja lopuksi taas keskusteltiin miksi lääkkeisiin ei saa koskea.
Apua tarjolla
Hei, olen kaltaisesi äiti, joka on säikähtänyt omaa tapaansa puhua lapsilleen. Olen löytänyt netistä apua Maria Akatemian kautta. Se on RAY:n tukema maksuton palvelu, joka tarjoaa tukea naisen piilotetun aggressiivisen puolen käsittelyyn. Palvelu koostuu auttavasta puhelimesta, yksilökeskustelusta ja vertaisryhmästä. Itse voi päättää miten pitkälle tahtoo tai tarvitsee ohjelmassa edetä. Työntekijät ovat ihania ja on todella voimauttavaa saada puhua asioista, jotka ovat äitien kesken usein tabuja. Linjaan ottavat yhteyttä monet rohkeat äidit, jotka tahtovat ymmärtää käytöstään ennen kuin se jättää lapsiinsa lähtemättömän jäljen.
Avoin linja ti ja to 16-18, pe 12-14. P. 09 75622260. Voit soittaa myös nimettömänä.
http://www.maria-akatemia.fi
Avoin linja ti ja to 16-18, pe 12-14. P. 09 75622260. Voit soittaa myös nimettömänä.
http://www.maria-akatemia.fi
"Haidi"
Ihmeessä lääkkeet on lasten saatavilla ylipäätään? Toi tilanne ",mariska" oli kyllä sun piikkiin.
"leona"
En huuda. Kolme lasta alle 4v. Yhden kerran huusin kun olin aivan yliväsynyt, mutta paha olo jäi siitä. Tiukkaan sävyyn toki komennan välillä ja korotan ääntä jos on oikea vaaratilanne. En tuomitse huutamista jos se on harvoin tapahtuvaa, mutta pidän sitä kyllä auktoriteetin ja parempien keinojen puutteena, mikä on surullista monissa perheissä sekä vanhempien että lasten kannalta.
viera.s
Ihmiset tarkoittaa huutamisella niin eri asioita, että vaikea sanoa, onko ok vai ei. Tai siis satunnaisena on joka tapauksessa inhimillistä, vaikka olisikin ylimitoitettua.
Minä kyllä komennan lasta tiukasti ja ääntä korottaen ehkä muutaman kerran viikossa. Pääosin kaikki kiukuttelut sun muut hoidan tyynesti, usein huumorillakin, mutta joskus kun lapsen vaan pitäisi totella heti eikä tunnin päästä eikä normaali puhe auta, komennan kyllä tiukasti ja sillä sävyllä, että lapsi tietää että totella pitää. Toimiikin tällä hetkellä yllättävän hyvin. Tällaista komentamista en tietenkään pyytele anteeksi, sehän veisi siltä kaiken uskottavuuden, eikä lapselle jää siitä paha mieli. Tottelee, vaikka ehkä samalla vielä kiukutellen ja elämä jatkuu taas normaalisti.
Ääntä olen kyllä korottanut ja vihaisella sävyllä puhunut myös joskus silloin, kun lapsi on tehnyt jotain kiellettyä. Mutta kitapurjeet lepattaen ja kirosanoilla säestettynä en kyllä ole huutanut koskaan. En vaan ole sillä tavalla lapselle hermostunut, että huutamalla olisin omaa kiukkua purkanut, olen melko tyyni ihminen luonteeltani. Silti minusta ei ole mikään ihanne, että lapselle puhuttaisiin aina samalla ystävällisellä äänensävyllä. Tai mikäs siinä, jos lapsi ystävällistä puhetta aina kuuntelee, mutta harva lapsi sellainen on, joskus rajojen pitämiseen tarvitaan muitakin konsteja, kuten tiukempaa komentamista.
Minä kyllä komennan lasta tiukasti ja ääntä korottaen ehkä muutaman kerran viikossa. Pääosin kaikki kiukuttelut sun muut hoidan tyynesti, usein huumorillakin, mutta joskus kun lapsen vaan pitäisi totella heti eikä tunnin päästä eikä normaali puhe auta, komennan kyllä tiukasti ja sillä sävyllä, että lapsi tietää että totella pitää. Toimiikin tällä hetkellä yllättävän hyvin. Tällaista komentamista en tietenkään pyytele anteeksi, sehän veisi siltä kaiken uskottavuuden, eikä lapselle jää siitä paha mieli. Tottelee, vaikka ehkä samalla vielä kiukutellen ja elämä jatkuu taas normaalisti.
Ääntä olen kyllä korottanut ja vihaisella sävyllä puhunut myös joskus silloin, kun lapsi on tehnyt jotain kiellettyä. Mutta kitapurjeet lepattaen ja kirosanoilla säestettynä en kyllä ole huutanut koskaan. En vaan ole sillä tavalla lapselle hermostunut, että huutamalla olisin omaa kiukkua purkanut, olen melko tyyni ihminen luonteeltani. Silti minusta ei ole mikään ihanne, että lapselle puhuttaisiin aina samalla ystävällisellä äänensävyllä. Tai mikäs siinä, jos lapsi ystävällistä puhetta aina kuuntelee, mutta harva lapsi sellainen on, joskus rajojen pitämiseen tarvitaan muitakin konsteja, kuten tiukempaa komentamista.
Huudanko pahasti (mikä sit on pahasti kenenkin mielestä)... no voipi olla, että näin on pari kertaa päässyt käymään. Saatan huutaa pahasti silloin, kun on vaaraksi itselleen tai toiselle. Mä en vaan kestä sitä, jos tekee toiselle jotain "pahaa" kielloista huolimatta (no esim. kerran kun tallasi kolmatta kertaa mun kipeää jalkaa tahallaan eli kiellot ei nätisti sanottuna toiminut). Miten itse toimisitte siinä tilanteessa?
Yleensä vain korotan ääntä. Jostain on jo oppinut mun katseen merkityksen (eli katson toruvasti ja tietää heti mistä on kysymys, ei tarvii sit ees sanoo ääneen, kätsyä)
Ja kyllä tuo huutaminen tarttuu helposti lapseenkin, ainakin meillä tarttui, onneksi kun itse tajusi muuttaa toimintatyyliään, lapsi seurasi perässä.
Yleensä vain korotan ääntä. Jostain on jo oppinut mun katseen merkityksen (eli katson toruvasti ja tietää heti mistä on kysymys, ei tarvii sit ees sanoo ääneen, kätsyä)
Ja kyllä tuo huutaminen tarttuu helposti lapseenkin, ainakin meillä tarttui, onneksi kun itse tajusi muuttaa toimintatyyliään, lapsi seurasi perässä.
Puhutaanko tässä nyt siis huutamisesta vai huutamisesta. Kun voi "huutaa" aika monella tapaa.
Voi karjua aivan hillittömän raivon vallassa todella julmia asioita, tätä tilannetta ei tule toivottavasti viikottain, eikä tarvitsisi koskaan tullakaan.
Voi huutaa ärsyyntyneenä "VOI PERKELE TEIDÄN KANSSA!" mikä nyt ei ole niin vakavaa, vaikka voisihan tuon perkeleen tuolta jättää.
Voi huutaa "POIS SIELTÄ HETI" kun lapsi on kävelemässä auton alle mikä nyt todellakin on tarpeellista.
Sitten voi huutaa lapsen rikkoessa ihan vain ärsyttääkseen jonkin tavaran "MITÄ IHMETTÄ SUN PÄÄSSÄ LIIKKUU?!" mikä on ihan inhimillinen reaktio kun toinen tahallisesti rikkoo sen pikkusisaren lahjan. Ihan hyväkin karjasta joskus, mun puolesta lapset saakin vähän pelätä sitä kunnon reaktiota jos tekevät jotain todella typerästi. Luonnollistahan tämä on, eläimetkin ärähtävät poikasilleen niin miten ihmislapsi nyt niin rikki menee siitä, että sillon tällön ärähdetään tyhmyyksistä. Jos se tosiaan ei ole tuota hillittömän raivon vallassa joka asiasta karjumista...
Sitten on erikseen äänen korottaminen painottavasti mitä itse käytän useinkin, jonkun mielestä varmaan huutamista, en tiedä. "NYT loppu toi!" on varmaan yleisin.
Nyt kun itse huutamisesta lapsille puhuttiin, tässä erilaisia esimerkkejä.
Voi karjua aivan hillittömän raivon vallassa todella julmia asioita, tätä tilannetta ei tule toivottavasti viikottain, eikä tarvitsisi koskaan tullakaan.
Voi huutaa ärsyyntyneenä "VOI PERKELE TEIDÄN KANSSA!" mikä nyt ei ole niin vakavaa, vaikka voisihan tuon perkeleen tuolta jättää.
Voi huutaa "POIS SIELTÄ HETI" kun lapsi on kävelemässä auton alle mikä nyt todellakin on tarpeellista.
Sitten voi huutaa lapsen rikkoessa ihan vain ärsyttääkseen jonkin tavaran "MITÄ IHMETTÄ SUN PÄÄSSÄ LIIKKUU?!" mikä on ihan inhimillinen reaktio kun toinen tahallisesti rikkoo sen pikkusisaren lahjan. Ihan hyväkin karjasta joskus, mun puolesta lapset saakin vähän pelätä sitä kunnon reaktiota jos tekevät jotain todella typerästi. Luonnollistahan tämä on, eläimetkin ärähtävät poikasilleen niin miten ihmislapsi nyt niin rikki menee siitä, että sillon tällön ärähdetään tyhmyyksistä. Jos se tosiaan ei ole tuota hillittömän raivon vallassa joka asiasta karjumista...
Sitten on erikseen äänen korottaminen painottavasti mitä itse käytän useinkin, jonkun mielestä varmaan huutamista, en tiedä. "NYT loppu toi!" on varmaan yleisin.
Nyt kun itse huutamisesta lapsille puhuttiin, tässä erilaisia esimerkkejä.
viieras
Mä huudan erittäis harvoin, mutta murisen lapsilleni- lasketaan varmaan samaan kategoriaan 
"siis"
säkin niin murr mörr muuurr möör äänillää sillain sieltä keuhkoista asti muurrrrrrrrr hassutelee sillä tavalMä huudan erittäis harvoin, mutta murisen lapsilleni- lasketaan varmaan samaan kategoriaan
viieras
Ei kun huudanpas, silloin jos mua satuttaa tahallaan. Kiljahtelen ylidramaattisesti ja saatan vääntää itkua, vaikkei oikeasti ihan niin paljon sattuisikaan, koska en hyväksy rooliani minään nyrkkeilysäkkinä.Mä huudan erittäis harvoin, mutta murisen lapsilleni- lasketaan varmaan samaan kategoriaan
"hmh"
Harvoin huusin lapsilleni, mutta kyllä sitä joskus muistaakseni tapahtui. Tosin mun lapset ei niinkään sitä muista - uudelle miesystävälleni sanoivat tutustumisvaiheessa, että meidän äiti ei huuda koskaan (!) mutta pelottavaa on kun se madaltaa ääntä ja katsoo tietyllä ilmeellä.... no, tunnistan. Tuolloin lapset olivat 15 ja 18-vuotiaita kun tuosta kertoivat...
Yhden kerran olen huutanut tosi kiukkuisesti sukulaistytölle, joka oli meillä vierailulla yhdessä isoveljensä ja parin serkkunsa kanssa. Tytölle tuli riitaa veljen kanssa (no, nahistelua oli koko ajan), ja ryhtyi sitten huitomaan krokettimailalla veljeään onnistuen lyömään pienempää serkkuaan ohimoon. Maila heilui kivasti päiden tasolla ja tyttö oli sentään jo 7-vuotias. Tiesinkin, että perheessä tyttöä palvotaan ja isoveljen tehtävä on lähinnä väistellä pikkusiskon aggressiopurkauksia. Suutuin ihan todella, huusin sille tytölle jotain lopetat nyt heti ja nyt mennään sisälle, ja laahasin tytön sisälle puhutteluun. Kamala parkuhan siitä seurasi, mutta ei se tyttö edes halunnut soittaa äidille, ja on tullut kylään toistekin. Serkkutyttöä jäivät hoitelemaan mieheni ja kyseinen mailan kohteena ollut isoveli.
(Nykyään on teini-ikäinen kaunotar, ja veljen kanssa välit erinomaiset, että niin ne ajat rientää ja asiat muuttuu...)
Yhden kerran olen huutanut tosi kiukkuisesti sukulaistytölle, joka oli meillä vierailulla yhdessä isoveljensä ja parin serkkunsa kanssa. Tytölle tuli riitaa veljen kanssa (no, nahistelua oli koko ajan), ja ryhtyi sitten huitomaan krokettimailalla veljeään onnistuen lyömään pienempää serkkuaan ohimoon. Maila heilui kivasti päiden tasolla ja tyttö oli sentään jo 7-vuotias. Tiesinkin, että perheessä tyttöä palvotaan ja isoveljen tehtävä on lähinnä väistellä pikkusiskon aggressiopurkauksia. Suutuin ihan todella, huusin sille tytölle jotain lopetat nyt heti ja nyt mennään sisälle, ja laahasin tytön sisälle puhutteluun. Kamala parkuhan siitä seurasi, mutta ei se tyttö edes halunnut soittaa äidille, ja on tullut kylään toistekin. Serkkutyttöä jäivät hoitelemaan mieheni ja kyseinen mailan kohteena ollut isoveli.
(Nykyään on teini-ikäinen kaunotar, ja veljen kanssa välit erinomaiset, että niin ne ajat rientää ja asiat muuttuu...)
Kyllä
Koko ketjua en lukenut.
Mutta voisin osallistua keskusteluun sen verran että minulla ei ole kuin tuo yksi 5v-poika ja välillä huudan pää sinisenä kun ottaa niskoittelu ja hölmöily niin aivoon. Kun samasta asiasta on puhuttu ja huomautettu jo monta vuotta niin tuntuu että välillä kuuppa ei kestä sitä että taas pitää huomauttaa.
Että kai se on ihan normaalia...
Mutta voisin osallistua keskusteluun sen verran että minulla ei ole kuin tuo yksi 5v-poika ja välillä huudan pää sinisenä kun ottaa niskoittelu ja hölmöily niin aivoon. Kun samasta asiasta on puhuttu ja huomautettu jo monta vuotta niin tuntuu että välillä kuuppa ei kestä sitä että taas pitää huomauttaa.
Että kai se on ihan normaalia...