Hurja kokemus kohdunulkoisesta

Hei,

Haluan kertoa tarinani, josko siitä joskus olisi jollekulle hyötyä...

Meille syntyi reilu vuosi sitten pitkän yrityksen jälkeen lapsettomuushoidoilla aikansa saanut tyttönen, toinen lapsemme. Imetysaikana olimme huolimattomia ehkäisyn kanssa ajatellen, että en mä raskaaksi kuitenkaan tule, kun se lääkärien mukaan oli luomuna lähinnä teoreettinen vaihtoehto.. ja jos tulisin, niin tervetuloa kolmas. Eikä ensimmäisen lapsen jälkeenkään kuukautiset olleet alkaneet kuin vasta tasan kk viimeisen imetyskerran jälkeen. Siksi en kuukautisia ehtinyt kaivata.

Kuukautisvuodoksi luulemani vuoto alkoi tytön ollessa vuoden ikäinen. Ensin kivuttomana, sitten päivän tauon jälkeen vatsakipujen kera. Kivut tulivat ja menivät ja muistelin, että ekat kuukautiset ensimmäisen lapsenkin jälkeen olivat kivuliaat. Sitten eräänä yönä viikko vuodon alkamisen jälkeen kipu yltyi aivan kauheaksi. Olo oli samanlainen kuin silloin, kun sytotekeillä tyhjennettiin keskenmenoa. Makasin lähes tajuttomana kivuissani vessan lattialla, enkä päässyt sieltä liikkumaan. Mies oli matkoilla ja minä yksin kahden pienen lapsen kanssa kotona. Puhelinkin oli jossain hukassa. Normaalitilanteessa olisin soittanut ambulanssin, mutta en voinut jättää lapsia yksin. Otin paljon särkylääkettä ja sain jopa nukutuksi pari tuntia. Aamulla vein omin voimin lapset hoitoon ja ajoin lähimmälle lääkäriasemalle, josta sain lähetteen kättärille. Fiksu yleislääkäri ehti jo epäillä kohdunulkoisen mahdollisuutta, mutta itse en siihen uskonut. Olin sitä mieltä, että olisin kyllä 3 raskauden kokemuksella huomannut, jos olisin tullut raskaaksi.

No en sitten kuitenkaan ollut huomannut - ei ensimmäistäkään oiretta, vaikka hcg oli 16000. Ultrassa näkyi munatorvessa 5 cm pallura ja nestettä vatsaontelossa. En vielä silloinkaan uskonut kohdunulkoiseen, vasta sitten kun hcg arvo tuli, ja siitä minut sitten ripeästi siirrettiin osastolle ja leikkaukseen. Vasen munatorvi piti poistaa, siellä oli kysta ja kookas kohdunulkoinen raskaus sekä vatsaontelossa verta. Sairaalassa en tilannetta surrut, olin vain onnellinen siitä, että olin päässyt sairaalaan ja pääsisin niistä hirveistä kivuista eroon.

Jälkeenpäinkään en ole menetettyä vauvaa itkenyt. Varmasti siksi, että en hetkeäkään ehtinyt luulla, että saisin vauvan. Olen vain onnellinen siitä, että selvisin tilanteesta hengissä ja saan edelleen olla äiti kahdelle lapselleni. Samoin olen onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta toisen lapsen saatuani.

Kirjoitin tämän siksi, etten itse tullut ajatelleeksi sitä, että ehkäisyn kanssa hutilointi imetysaikana voi olla vaarallista tai ainakin johtaa tulevien raskautumismahdollisuuksien heikentymiseen. Kun niitä ekoja kuukautisia ei ollut tullut enkä niitä edes odottanut, ehti tilanne päästä näin pahaksi. Jos siis on ilman ehkäisyä, niin kannattaa tehdä silloin tällöin raskaustestejä, vaikkei edes uskoisi voivansa raskaaksi tulla!

Jaksamista kaikille muille kohdunulkoisen kokeneille sekä onnea matkaan niille, joita vauvahaaveiden toteutumisessa koetellaan!

kahden lapsen äiti

 

Kurja tarina : / onneks selvisit siitä!

Itse sain km 5/12, olin varannut etukäteen ajan yksityiselle gynegologille, vuoto sitten alkoi 4 päivää ennen tätä gyne aikaa, vuotoa tuli vähän joten oletin sen olevan vain jotain raskauteen kuuluvaa vuotoa, samana päivänä kun pääsin gynelle vuotoa tuli vähän ennemmän, en ollut yhtään varautunut siihen, että kaikki ei olisi hyvin, siinä tovi gynen kanssa rupateltiin ja sitten pääsin ultrattavaksi, ja gyne sitten totes, että tää on nyt mennyt kesken, ei vastaa viikkoja 9 vaan vain viikkoja 4-5, sain siitä sitten lähetteen naistentautien poliklinikalle varmistaakseni, että se on mennyt kesken, lääkäri kumminkin vielä sanoi, että jos odotetaan vielä viikko ja katsotaan onko jotain tapahtunut, ei mennyt kun muutama päivä kun kotona vuoto oli niiin runsasta, että vessassa sain melkeen koko aika istua ja supistukset oli niin voimakkaat, että melkein pyörryin, mies vaan hoki, että soitanko ambulanssin, mutta en halunnut, sain onneksi yön jotenkin nukuttua ja seuraavana päivänä kivut vaan jatkui ja soitin sitten naistentautien poliklinikalle, että nyt on niin kauheet kivut ja vuodot, pääsin heti sinne ja sielä lääkäri sitten sanoi, että kaikki on melkeen tullut ulos, mutta sain kumminkin vielä lääkeellisen tyhjennyksen ja kivut vaan jatkui ja jatkui, lopulta se oli onneks ohi.. Huh, en oo ikinä kokenu noin kauheeta kipua.. : / Ja nyt 9/12 sain varhaisen km tai sitten oli tm. : / lääkäriin asti en päässyt kun kivut ja vuodot ei ollut niin runsaita. Tämä olisi siis meille ensimmäinen. :ashamed:

 

Ap, voimia sulle, mulla kanssa oli juuri kohdun ulkoinen ja kirjotinkin siitä tuossa ylempänä. Ku raskaus ei ole leikin asia, läheltä liippasi hengenlähtö mullakin ja se on ajatuksena tosi pelottavaa.
Mulle on ollu vaikeeta, kun kukaan (yhtä ystävää lukuunottamatta) ei ole tiennyt raskaudesta ja nyt sitten on vaikee puhuu tapahtuneesta..

Kyllä meidän lapset on varmaan nyt tehty, oon vaan niin kiitollinen, että saan olla noille neljälle äiti, vauvahaaveet olen kuopannu munanjohtimen kanssa samaan kuoppaan, ja kun massiivinen verenvuoto on suurella todennäköisyydellä vaurioittanu myös toisenpuolen kalut, ni ei taida tarvita haaveilla.

TOIVON että unelma lisälapsesta ei nosta päätään, koska se voikin olla sitten rankka paikka tajuta et not, lisää ei suoda.. Tähän asti lapset tulleet liian helpolla, ja nyt mua sitte varmaa siitä rangaistiin..Liiasta itsestäänselvyyksistä.

Jotta kaikkea sitä voi tapahtua.. Voimia kaikille tavalla tai toisella keskenmenon kokeneille, ei tää helppoa ole..:'(

 

Toivoliini.. sitten on sellainen vaihtoehto kuin sijaisvanhemmuus. Haluan vaan mainita sen vaihtoehtona tai ajatuksen, jos josus siltä tuntuu. Itselläni takana pitkät lapsettomuushoidot, ainoa plussa oli tuo KU eli

 

omia lapsia ei ole eikä tule, mutta toiveissa olisi pieni sijaislapsi <3 . Jos jollekkin tarvitsevalle saisimme tarjota kodin.