Huonotuulinen 4-vuotias

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annukka

Vieras
Meidän poika täyttää nyt kesällä vikaa vuotta. Hän on perusolotilaltaan huonotuulinen; tulee huonolle tuulelle helposti ja usein ilman syytä. Joskus esim kysyn mitä leikit äsken niin vastaa vihaisesti puuta heinää. Tiuskii vieraille aikuisille ja isovanhemmille ilman syytä. Hänen elämässään ei ole ollut vielä yhtään päivää niin että ei olisi ollut huonolla tuulella. Päiväkoti on ainoa paikka missä ei ole huonolla tuulella, siellä on hoidossa 12 h/ vko. Mielestäni noin massiivinen huonotuulisuus tuon ikäisellä ei ole enää normaalia. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai muuten tietoa mitä pitäisi tehdä?
Perheessämme on myös 3- vuotias joka on vihanaisuuden ja mielialan suhteen nk. normaali.
 
Kyseessä olla joku psykologinen häiriö tai joku oikea ongelma varsinkin jos poika on ennen ollut iloluontoisempi? Tai sitten syynä voi olla vain temperamentti. Etpä voi sille mitään muuta kuin vahvistaa positiivisia fiiliksiä. Poikasi persoonan pohjavire tulee kuitenkin luultavasti olemaan aina pikkuisen aggressiivinen/äreä/helposti kiukustuva, mikäli on vain temperamentista kyse. Olen itse ollut pienestä pitäen smanlainen. Olisi kiva olla hymy persiissä koko ajan, mutta minkäs teet kun luonne on ihan muuta.
 
meillä samallinen juttu. (yks:n vastauksen voi jättää omaan arvoonsa).
kyse saattaa olla ryhmädynamiikasta eli opittu tapa toimia tiettyjen ihmisten kanssa eli tämä kuvio pitäisi saada rikottua jotenkin vaikka vaihtamalla hiukan asennetta ja rutiineja.

toinen asia on luonne, sitä voi lieventää mutta sitä ei voi muuttaa.

kolmas asia on fyysinen epämiellyttävyyden tunne: lapsella saattaa olla jotain mikä tekee hänen olonsa epämiellyttäväksi mutta lapsi itse pitää tilaansa normaalia eikä miellä sitä. tällaisen voi aiheuttaa esim.allergiat (vatsavaivat, ihottuma jne) tai aistiyliherkkyys.
 
Meillä kasvoi koliikkivauvasta herkästi räjähtävä nuorimies. En ole koskaan ennen tavannut lasta joka olisi noin kärttyinen ihan perusluonteeltaan. Olen itse vähään tyytyvä, toinen lapseni on temperamenttinen mutta hänellä on perusluonne tyytyväinen.

Tämä räjähtävä nuorimies on ihan vauvasta asti ollut tyytymätön, helposti ärtyvä, eikä tyynny vaan kiihdyttää itseään huutamalla. Ihan samanlainen on perusluonne näin yhdentoista vuoden jälkeen.
Kysyy pitkää pinnaa ja joskus toivon että en olisi tehnyt tätä lasta, niin karulta kuin se kuulostaakin, mutta yksitoista vuotta jokapäiväistä pahaa tuulta ja päivittäiset raivarit on mun arkielämää. Jos joskus menee yksi päivä niin ettei yksitoistavuotias räjähdä, karju ja nakkele tavaroita ja hakkaa seiniä, oon helpottunut.
Aamulla herään jännityksessä että milloin se alkaa, pelkään koko päivän että koska se suuttuu.

Rakastan yksitoistavuotiastani, mutta koko arki menee hänen ympärillään hyppäämisessä. Toinen lapseni on jäänyt vähäisemmällä huomiolle, eikä hän viihdy kotona juuri lainkaan enkä häntä syytä.
 
Niin siis tuo huonotuolisuus on ollut ihan alusta lähtien eli ei ole mikään muutos tapahtunut. Ja ne meille on kiukkuinen vaihtelee myös eli ei vaikuta siltä että olisi vain tietyjen ihmisten kanssa huonot välit ja siksi kiukkuinen. Jotenkin epasosiaalista myös on lapsen käytös; harvoin puhuu muille lapsille, yleensä ei edes sano moi vaikka toinen lapsi sanoisi. Leikkii yleensä vain yksin tai pikkuveljen kanssa kun muut tuon ikäiset leikkivät mielellään kavereiden kanssa. Ajattelen, että tulee helposti kiusatuksi koulussa jos ei ole kaverita eikä valmiksia solmia ystävyyssuhteita ja ei puhu mitään tai tiuskii toisille.
 

Yhteistyössä