Huonosti syövien taaperoiden vanhemmat...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Apua ja vertaistukea kaipailisin... Ensinnäkin, onko kukaan käynyt ravitsemusterapeutin luona asian vuoksi ja auttoiko/selvittikö asiaa? Tiedättekö hyviä ravitsemusterapeutteja jotka olisivat nimenomaan erikoistuneet lasten asioihin?

Meillä 3v. lapsi jonka syömiset (siis syömättömyys) tuottavat aika paljon huolta äidille. Ihan kuin lapsellamme ei olisi ikinä nälkä oikeasti ja se syöminen olisi joku rangaistus. Lapsi on hyvin sosiaalinen ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, ei malta, ei halua, ei ole kiinnostunut syömisestä. Haluaisi vain seurata ympäristöään ja puuhailla kaikkia kiinnostavia juttuja. Kun syömisen aika tulee, ei ole kuulevinaankaan pöytään kutsua. Ruokamäärät jäävät hirvittävän pieniksi ja minun täytyy nekin syöttää kiireellä lapselle ennenkuin yrittää rimpuilla pois pöydästä touhuamaan omiaan. Muutama lempiruoka on jotka itse syö kiltisti ja paljonkin silloin. Mutta jos lautaselle on jotain muuta, yksi vilkaisu riittää ja sanoo että haluaa pois.

En tarjoa muuta kuin sitä mitä kulloinkin on, mutta mikään jämptiys ei auta. Ei lasta näytä harmittavan yhtään jos ruuatta jää, päinvastoin on vain onnellinen jos pääsee pois pöydästä. Ei ikinä sano että on nälkä tai tule kerjäämään mitään. En ymmärrä, muilla kokemuksia? Tätä on jatkunut koko lapsen pienen iän, joskus jaksoja kun helpottaa, mutta sitten taas alkaa.
 
Meillä oli. Helpotti kun aloitti eskarin (kotihoidossa oli, eskari koululla ja ruokailut koululaisten kanssa), paitsi että kalaan ja muutamaan muuhun ei edelleenkään koske. Usein meillä oli sen lempiruokaa, muita pakotin maistamaan ja laskettiin esim että 10 lusikallista on pakko syödä.
 
Mä saan varmaan rekka-autollisen paskaa niskaan tästä, mutta mä ratkaisin vastaavanlaisen tilanteen sillä että annoin lapsen syödä telkan edessä. Söi siinä ikäänkuin huomaamattaan. Meillä ongelma oli siinä että lapsi ei vaan millään olisi malttanut istua aloillaan ja syödä. Nyt on jo kouluikäinen ja syö ihan normaalisti vaikka vieläkin on vaikeuksia istua aloillaan ja keskittyä johonkin.
 
Me käytiin taaperon kanssa kaupungin ravitsemusterapeutilla. Syynä olivat enemmänkin laajat allergiat, mutta myös huono syöminen. Tuntui, että olisi osannut auttaa varmasti myös syömättömyysongelman kanssa.

Pyydä lähetettä neuvolasta ravitsemusterapeutille.
 
Meillä esikoispojalla oli samantyylistä syöminen vielä jokin aika sitten! 2-vuotisneuvolassa tämä otettiin ensimmäisen kerran esille, ja kun paino suhteessa pituuteen oli laskenut jo kovin niin saimme ensin kontrolliajan neuvolaan muutaman kuukauden päähän. Kolmessa kuukaudessa lapsi ei ollut kasvanut ollenkaan(ei pituutta eikä painoa), joten saimme sitten lähetteen ravitsemusterapeutille. Pojalla saattoi olla pahimmillaan päiviä että söi vain esim. puolikkaan banaanin ja kaksi lasillista maitoa, ei malttanut syödä enempää kun ruoka ei ollut mieluista ja oli niin paljon muuta puuhaa...

Ravitsemusterapeutille menimme viikon ajalta pidetyn ruokapäiväkirjan kanssa. Siellä keskusteltiin lapsen ruokailutottumuksista ja siitä minkälaisissa tilanteissa lapsi syö ja missä ei ym. Ihan mukavassa hengessä tuo keskustelu käytiin, ei ollut ollenkaan syyllistävä tai painostava tms. No siinä vaiheessa meillä olikin parempi jakso menossa, oli marja-aika ja pojalle maistui jopa puuro tuoreiden marjojen kanssa. Ravitsemusterapeutti laski yhdeltä päivältä suuntaa-antavat ruoan energia- ja ravintoainemäärät, ja totesi että ovat hyvin kohdallaan.

Vinkkejä saimme mm. pitää aina tarjolla esimerkiksi paahdettuja auringonkukansiemeniä, joissa on paljon energiaa ja joita voisi olla kiva napostella, mutta eivät ole haitaksi hampaille. Myös ikäistensä kanssa seurassa syöminen(esim. kerhossa, jos lapsi on kotihoidossa) voi auttaa, kun lapsi näkee että muutkin lapset syövät. Myös rasvalisä kaikkeen mahdolliseen ruokaan lisää energianmäärää, öljyä salaatteihin, margariinia (maitoon keitetyyn) puuroon jne...

Meillä noista vinkeistä ei ole ollut merkittävästi apua, mutta tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa korjaantunut niin että lapsi syö ihan kohtuullisesti. Ja ainakin kerran-pari viikossa teen sellaista ruokaa jota tiedän lapsen varmasti syövän(meillä makaroni/ranskikset/nakit...), niin saapahan edes välillä vatsansa täyteen.

Niin, ja vielä, että ruoan tuputtaminen vaan pahentaa syömättömyyttä. Ruoka vaan tarjolle ja jos ei kelpaa niin sitten pois, mutta ei siitä sen isompaa numeroa. Tämä teillä varmaan jo onkin käytössä...? Ja ennen kaikkea, että pienillä lapsilla nuo huonon syömisen kaudet on yllättävän yleisiä, että jos nyt ei kovin isoja heittoja tule kasvuun tai muuten yleisvointiin(niin kuin teidänkin tyttö vaikuttaa ihan reippaalta jos on kiinnostunut muusta puuhailusta) niin ei kannata unettomia öitä sen takia viettää... :) Tsemppiä!
 
Meillä 4v jolla on säännöllinen ruokarytmi, siis tarttee ruokaa tietyn väliajoin, mutta ei malta istua pöydässä ja syödä riittävästi, sen jälkeen kun USEIDEN pyyntöjen jälkeen on pöytään saatu.
Toinen 3v, jolla on melko epäsäännöllinen ruokarytmi. Tai siis harvemmin on nälkä silloin kuin esim. esikoisella.

Meillä miehellä on tarkka ruokarytmi ja mä taas on kuopuksen kaltainen epäsäännöllinen syöjä (toki lapsille näytetään mallia, ja syön aina ainakin vähän). Mutta mä en siis vaadi että kuopuksen olis pakko syödä silloin samaan aikaan, mutta ei saa mitään ruoka-aikojen välissäkään - ja hän hyväksyy se täysin. 4 veen kohdalla taas joudun tekee työtä siinä että saan sen syömään riittävästi, ettei mee kiukuksi. Kyllä, minä syötän tarvittaessa, jos soon ainoa tapa saada poika syömään riittävästi, kun on kiire muihin hommiin.

Lisäksi näillä molemmilla on aistiyliherkkyyksiä. Ruoan rakenne, maku, ulkonäkö voi olla liikaa. Kun ruoassa on joku "huono kohta" , saattaa lautanen jäädä sille sijoilleen.

Ja tiedän, että suuri osa tämän palstan mammoista pitää näitä vain uhmisten pompotteluna. :D Mutta selitystä löytyy kyllä myös dg-piirteistä (asperger, adhd + aistiyliherkyys).

Mutta kandee varmaan olla neuvolaan yhteydessä. Onhan aina mahdollista että löytyy jotain lääketietellistäkin selitystä, eikä vaan uhmaa. ;) Meillä isompi on kyllä ihan normaali painoinen, pienempi ehkä enempi rimpula, mutta syö kuitenkin mun mielestä ihan riittävästi.
 

Yhteistyössä