Huono kommunikoimaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Etana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"Etana"

Vieras
Onkohan täällä ketään kertomaan, mikä minua vaivaa ja/tai mikä auttaisi ongelmaani.

Elän onnellisessa parisuhteessa, lapsiakin on. Osaan sanoa rakastavani heitä, halaan ja pussaan. Osaan mielestäni kuunnella heitä ja olla läsnä. Esikoisen kanssa ehkä hieman huonommin, en tiedä johtuuko se hänen murrosiästään vai mistä, mutta....

Mutta, muita kohtaan minulla on jokin lukko, etten osaa olla muiden ihmisten kanssa, vaikka he ovat minulle rakkaita (pienemmät sisarukset, vanhemmat, kaverit). Olen kuin puhuva pää, joka toistelee opittuja, tilanteeseen sopivia fraaseja. Kommunikointi heidän kanssaan on selviytymistä. Silti välitän heistä, olen iloinen heidän puolestaan ja suren jos heillä on vastoinkäymisiä. Näytän sen vain niin huonosti, että he vetävät johtopäätöksen etten välitä eivätkä ole minuun lähes lainkaan enää yhteydessä.

Sisaruksiini on todella etäiset välit, minä olen ainoa joka kyselee kuulumisia. Ystävät kaikkoavat hiljalleen. Vanhemmat ovat ainoita, jotka pysyvät, mutta eivät ole kovinkaan läheisiä. Tunnen suurta surua, kun he lipeävät minulta. Olen kertonut heille, kuinka vaikea minun on puhua heidän kanssaan ja kaikki ovat vakuuttaneet ymmärtävänsä, silti käy näin.

Olen aina ollut ujo, jopa pelännyt sosiaalisia tilanteita. Luonteeltani olen erittäin herkkä ja empatia kykyinen....
 
Mikä olisi sinusta oikein tapa osoittaa tunteesi ja sanasi? Ja onko se sittenkään se oikein sinulle? Tämä kannatta miettiä ensin ja asetatko itsellesi liikaa paineita, mitä sinun mukamas pitäisi olla herättääksesi muissa yhtä lämpimiä tunteita sinua kohtaan.

Ja haluatko sinä enemmän lämpöä kuin mitä muut haluavat sinulta? Joskus ongelma voi olla siinäkin, että odottaa "palkintoa" omalle käytökselleen kuin vain olisi antavana osapuolena. Tykkääminenhän onnistuu parhaiten niin, ettei mieti saako siitä mitään itselleen takaisin.

Jos et ole mikään sanailun ja tunteilun äänekkäin edustaja, niin aina voi kirjoittaa. Tekstariin voi kiitellä tapaamisesta ja miten iloiseksi siitä tulit. Tai muistaa sähköpostilla, johon valitsee jonkun tunteikkaan mietelauseen. Muistaa merkkipäivinä korteilla, joissa lukee jotakin selkeää toisen tärkeydestä elämässäsi. Leivo sydämen mallinen kakku ja koristele se saajan nimellä. Jne. Tykkäämiseen ja välittämiseen liittyvää roipetta ovat kaupat väärällään helpottamassa sanomisen vaikeutta, joten aloita siitä

Aloittaminen on vaikeaa, mutta kerran se kirpaisee. Kun näet, miten kiva tekstari vaikuttaa toiseen, sujuu toinen kerta jo lonkalta. Pääasia, että olet sinulle tutulla ilmaisun alueella kuin ryhtyisit muuttamaan itseäsi ihan muuksi.
 
Toivoisin ihmissuhteiltani tasavertaisempaa vastavuoroisuutta, mutta ymmärrän myös läheisiäni. Heiltä kuulee usein että vaikutan tylyltä ja kylmältä, siltä kuin minua ei kiinnostaisi. Vaikka oikeasti olen todella kiinnostunut!

Tekstiviestejä lähetän usein, missä kerron välittäväni, olevani ylpeä heistä jne... Lisäksi leivon heidän juhlapäivilleen tarjottavat, vaikka mieheni sanookin että minua käytetään vain hyväksi kun otetaan yhteyttä vapaaehtoisesti kaksi viikkoa ennen juhlia ja kerrotaan tarjoilu toiveista. Minua se ei haittaa, olen vain iloinen että tietävät voivansa kääntyä puoleeni edes silloin.

Mutta olisi helpotus saada oikea syy "lukolleni" tai edes helpotusta. Nyt tunnen vain olevani taakka läheisilleni, kun soittelen ja kyselen kuulumisia... Jos he tahtoisivat minulle elämästään kertoa, eivätkö he soittaisi minulle itse ja kertoisi?

Olisin valmis muuttumaan itse, jos se takaisi läheisemmät välit ihmisiin, mutten tiedä miten/mistä hakea apua...
 
Koita vaan hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Vaikket olisi hyvä puhumaan, voit olla hyvä kuuntelemaan ja olla luotettava, jolle voi kertoa kaikkea. Hyviä kuuntelijoita on liian harvassa.
 

Similar threads

Yhteistyössä