Huomio kaikki autismista jotain tietävät

Eli neuvoja kyselisin, kun niitä näköjään on jo netistä siirryttävä etsimään (olemme odottaneet lastenneurologian polille pääsyä jo kolme kuukautta). Tilanteemme on tämä: poikamme, tällä hetkellä 2 v. 9 kk, oli vauvana aivan terve ja ns. normaali vauva, vaikkakin lähti liikkeelle hieman tavallista myöhemmin (kävelemään oppi n. 1 v. 3 kk:n iässä). Jokeltelu yms. vuorovaikutus mielestämme aivan tavanomaista. 1,5-vuotiaana oli käytössä n. 20-30 sanaa. Sitten hän alkoi pikku hiljaa jättää sanat pois, todellakin vähitellen, siten että 2-vuotiaana oli käytännössä äänetön, mitään ei enää puhunut. Aloitti päivähoidossa 1 v. 10 kk:n ikäisenä, minkä piikkiin puhumattomuus pistettiin, vaikkakin puheen poisjääminen alkoi siis jo aikaisemmin kuin päivähoito. No, emme itsekään olleet tässä vaiheessa vielä huolissamme, poika kun oli niin pieni vielä silloin (on tietysti vieläkin). Oli siis 2 v:n tienoilla aivan äänetön sekä kotona että hoidossa, muuten kyllä oikein hyväntuulinen ja hymyileväinen on aina ollut. Sitten jossain vaiheessa 2-vuotis synttäreiden jälkeen alkoi kuiskutella sanoja ja on siitä lähtien sitä harrastanut. Eli kuiskaa kaiken, enää ei mitään sano ääneen. Kuiskuttelee vain itsekseen, meille ei "sano"mitään. On ihan omat jutut, lukee yleensä ulkoa kirjoja kuiskuttelemalla tai loruja ja laulujensanoja, pitkiäkin. Vuorovaikutustaitoja ei siis oikein ole eikä kommunikoi. Lisäksi poika ei leiki ollenkaan, ei ole kiinnostunut leluista tippaakaan. Piiloleikkiä tosin rakastaa, kylläkin omilla ehdoillaan. Tykkää juosta kotona edestakaisin vaikka kuinka kauan ja puistossa pitää keinumisesta eniten. Tykkää lampuista ja sen sellaisista. Käytös on hyvin kaavamaista ja jos jostain rutiinista poiketaan, tulee huutoa. Leppyy kuitenkin äkkiä, raivarit ei ainakaan vielä ole olleet mitään mahdottomia. Rauhoittuu aina sylissä, ja joskus tykkää pitkiäkin aikoja vain sylitellä. Päiväkodissa kaikki sujuu ihan ok, paitsi tietenkään vuorovaikutusta muiden kanssa ei ole siellä ilmeisesti juurikaan, ja tarvitsee varmaankin apua enemmän kuin muut ikäisensä lapset. On kuitenkin hyvin sopeutuvainen ja reipastunutkin jo hoidossa kovasti (pukee ja riisuu jo itse jonkin verran, jos on rauhallista eikä muita hirveästi ympärillä). Meistä pojan käytös vaikuttaa aika selkeästi autistiselta, osaisiko joku valaista olemmekohan oikeassa? Puheterapeutilla ollaan käyty harvakseltaan viime syksystä asti, mutta siitä ei ole hirveästi ollut apua. Lastenneurolle tosiaan odotellaan aikaa, ja alkaa pikku hiljaa olemaan jo kiire, ärsyttää, kun kukaan ei ota mitään kantaa tilanteeseen emmekä saa täten mitään neuvoja/apua, miten voisimme poikaa auttaa. Jos jollain on jotain hyviä linkkejä/kirjallisuutta, otan kiitollisena vastaan!

 

Onko lapsellenne annettu MPR rokotus 1,5-vuotiaana? Se oli eka kysymys joka mulle tuli kun luin tuota juttua. Meidän yhdellä lapsella on Aspergerin syndrooma ja hän taantui juuri tuon rokotteen jälkeen. Onhan tästä asiasta kiistelty hurjasti, itse olen sitä mieltä että siinä voisi olla jotain perään. Ja kyllähän nuo teidän oireet saattavat kieliä autismista. Toivottavasti saatte pian apua.

 

Nyt ihan ensimmäisenä soitat sinne sairaalaan sen lähetteen perään ja vaadit että pääsette tutkimuksiin pian! Toki siellä varmasti on ruuhkaa muttaa saattaa myös olla että se teidän lähete vaan lojuu jossain. Vaatimisella voisit saada vähän nopeutettua asiaa. Pakkohan teidän on jotain tietoa jostain saatava! Sit autistien vanhemmille on varmasti jossain jotain vertaistukiryhmiä,niistä vois netistä etsiä tietoa ja neuvolasta kysellä. Tai voisitte ottaa yhteyttä johonkin yksityiseen lääkäriin tms...

Voimia. :hug:

 

Kiitokset vastauksista aamunrusko ja suzyco!
Poika sai tosiaan tuon MPR-rokotteen silloin 1,5-vuotiaana ja olen kyllä myös lukenut jostain, että saattaisi vaikuttaa asiaan? En tiedä sitten, tuntuu, että aiheesta on vaikea löytää mitään puolueetonta tutkimustietoa. Haluaisitko aamunrusko kertoa tarkemmin, miten tuo Asperger teidän lapsella ilmenee ja miten aikoinaan huomasitte ja hakeuduitte tutkimuksiin?

Sain tänään sairaalasta numeron, josta voi kysellä vastaanottoajan perään, numerosta ei vaan kukaan vastaa :|
No, pitänee jatkaa vielä selvittelyä...

 

Mommah. Voimia teille koko sydämestä. Mutta tuosta rokotteesta. Aiheesta on tosiaan kiistelty mutta Lancet lehti veti julkaisun pois koska tutkija joka tutkimuksen teki, on todettu toimineen epäluotettavasti. Eli tutkimus ei ole ollut oikea ja tutkimusta ja tuloksia vääristelty rahoituksen takia. ELi toisinsanoen koko tutkimus tehty pelkästään "rahan takia".
Autismi ja asperger ja tourette yms. liippaavat osin toisiaan ja toisaalta ovat erilaisa. Nehän ovat oireyhtymiä, eivätkä tietty kaavamainen sairaus, joten vaihtelua on paljon. Tutuillani on kolme autistista lasta, heillä tämä näkyy tietynlaisina purkauksina, esim. suuttuessa hakataan päätä sänkyyn tai lattiaan. Innostuessa "räpistellään"käsiä ja pompahdellaan paikallaan, eli tietyntyyppistä tic-oiretta, aistiyliherkkyyttä , katsetta välteltiin paljon jne. Asperger-lapsi taas harrastaa just tuollaisia kaavamaisia juttuja, muisti on törkeän hyvä. Pitää musiikista (myös autisti ) jne. mut päällekäin samantyyppisiä ku autismissa.
En tiiä auttoko asiaa. mutta todellakin, kaikkien kannalta kannattaa hakeutua pian apuun, vaikkei päivästä tai kahdesta olikaan kiinni.
Kysyisin viel, jos jaksat vastata.. millainen lapsi oli vauvana? Sanoit että tavallinen, mut oliko mitään esim aistiyliherkkyyttä, katsekontaktin oton vaikeutta, uniongelmia tms.?

 

Kiitos, Kauniskuu! Kyllähän nuo rokotukset tietysti mietityttää, sitä kun on aina ottanut mukisematta kaikki rokotusohjelman mukaiset piikit. Ja ajatellut, että ne on täysin turvallisia....
Meillä ei tosiaan ole tuollaisia älyttömiä raivareita eikä mitään aistiyliherkkyyksiä ole ikinä ollut. Katsekontaktin välttelyä oli päiväkodissa aluksi ollut, meidän kanssa ei kylläkään ikinä. Nyt päiväkodissakin sujuu katsekontakti kaikkien tuttujen hoitajien kanssa, mutta jos tulee joku uusi hoitaja, niin kestää aika kauan ennenkuin poika tottuu hoitajaan ja alkaa luottaa. Mutta muisti on meidänkin pojalla aivan älyttömän hyvä, kuiskuttelee ulkoa pitkiäkin kirjoja, laulunsanoja yms. Vauvana ei kyllä ikinä pojassa huomattu mitään outoa, eikä kukaan muukaan sanonut mitään sen suuntaista huomanneensa. Tosin vauvanakin oli erilainen kuin esim. muskarissa muut vauvat, sikäli että meidän poika oli aina tosi rauhallinen, tarkkaili vaan sylistä muita ja tosiaan liikkumaanlähtö vähän viivästyi. Nukkunut on aina levollisesti ja yhtäjaksoisesti (ei heräile kitisemään), vaikka määrällisesti unet ei ole olleet koskaan kovin pitkiä (on hyvin aamuvirkku ollut aina).
Eilen sain sairaalasta hoitajan kiinni, sanoi, että kesäkuulle on alustavasti kaavailtu aikaa tai vasta sen jälkeen! Sanoin, että on ehdottomasti liian myöhään, aikoivat sitten selvitellä, olisiko peruutusaikoja. Toivotaan, että päästään aiemmin...

 

Hei vaan Beep! Tässäpä siis vähän päivitystä tilanteeseemme: Pääsimme pojan kanssa alkukesästä lastenneurologian päiväyksikköön tutkimuksiin ja sieltä saimme diagnoosin laaja-alainen autististyyppinen kehityshäiriö. Sanoivat siellä, että poika on ikäistään pienemmän lapsen oloinen, paikoin 1-vuotiaan tasolla, mutta toisaalta taas jotkut arkipäivän jutut sujuvat miltei ikänsä tasoisesti. Ja huomasivat kyllä, että on paljon autistisia piirteitä, mutta eivät ilmeisesti anna noin pienelle varsinaista autismi-diagnoosia. Kelalta saatiin päätökset kuntoutukseen, nyt on sitten puhe- ja toimintaterapiat pyörähtäneet käyntiin (1 x viikossa/terapia) ja poika tykkää kyllä kovasti niissä käydä. Toimintaterapiassa kuljen itse mukana, puheterapeutti käy päiväkodilla. En sitten itse tiedä, onko niistä apua. Kuitenkin jonkin verran on kommunikoinnissa eteenpäin menty, poika saattaa jopa joskus pyytää puhumalla asioita (esim. mehua, keinuille, kotiin tms.), vaikkakin kuiskaamalla. Päiväkodissa on poika siirtynyt isompien ryhmään, mikä aluksi kauhistutti, mutta onkin siellä ollut paljon reippaampi ja oma-aloitteisempi, lisäksi siellä on mieluisammat hoitajat.
Eli toivoa on, vaikka edelleen muiden juttuja samanikäisistä lapsista kuunnellessa meinaa joskus paniikki iskeä, mutta toisaalta, eihän se nokkeluus ja näppäryys ole kaikki kaikessa . Ja sitäpaitsi kyllä sitä iloitsee ihan eri tavalla tosi pienistäkin edistysaskelista, eikä muuttaisi mitään pojassamme. Haluatko kertoa tarkemmin minkälainen teidän lapsi on, Beep?