Huomasin olevani raskaana, enkä tiedä, mitä tehdä.

["plussa"]

Tein hiljattain raskaustestin, plussaa näytti. Ja tämä on siis vahinkoraskaus. En ole oikein vielä koonnut ajatuksiani, mutta niitä tuntuu risteilevän vähän joka suuntaan. Olen vielä nuori, parikymppinen, koulu kesken, eikä tällä hetkellä edes työpaikkaa. Olen siis muutaman vuoden tehnyt pätkätöitä, koska mieleistä opiskelupaikkaa ei ole irronnut. Minulla on suunnitelmissa ollut, että ensi syksyksi hakisin taas kouluun, eri linjalle kuin aikaisemmin, ja opinto-ohjaajan mukaan pääsisin tälle linjalle ihan heittämällä. Olen aina siis ajatellut, että koulu pitää olla käytynä ja työkokemusta pitää olla, ennenkuin perhettä aletaan perustamaan, mutta aina olen sen perheenkin halunnut. En vain tiedä, tuliko tämä nyt ihan oikeaan aikaan. Tai siis tämä raskaus ei tullu ollenkaan oikeaan aikaan.
Onko muita, jotka joskus ovat painineet saman asian kanssa?

Ja anteeksi, jos kirjoitukseni on hieman sekava, niin olen minäkin tällä hetkellä.

 

["vieras"]

Itse sain lapsen 18-vuotiaana, raskaus ei ollut suunniteltu. Ehdimme jopa eroamaan ennenkuin sain tietää olevani raskaana.

Mutta meillä on ainakin mennyt asiat hyvin. Opiskelin ammatin kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen. Hyvin sujui sekin.

Tunnen heitäkin, ketkä päätyivät aborttiin. Eivät ainakaan minulle ole sanoneet, että katuvat mahdottomasti. Mutta jäähän se "entä jos" kysymys aina mieleen, tai usein ainakin.

 

["vieras"]

Itse olen halunnut ammatin, työn ja mikä tärkeintä lapsilleni isän, joka haluaa olla isä lapsilleen, ennen perheen perustamista. Jokaisen täytyy tehdä itse päätös.

 

["plussa"]

Miten teillä hoitui raha-asiat yms? Kun ei tosiaan saa kelastakaan mitään työttömyyskorvausta kun ei ole ammattia opiskellut, vai sinnittelittekö vain miehen palkalla?

 

[kbj]

Saat joka tapauksessa äitiyspäivärahaa ja sen jälkeen kotihoidontukea ja sitten saat opintotukea + lapsilisää. Jos sinulla on mies rinnalla, varmasti onnistuu. Hoitomaksutkin menevät sitten tulojen mukaan eli teillä pienemmät.

 

["eee"]

Mites ap:n mies?

 

["tytsyjen äiti"]

Sen olen huomannut omalla kohdalla ja ystävien elämää seuratessa, että aina asiat jotenkin järjestyy jos niin haluaa, ja antaa vauvalleen mahdollisuuden syntyä. Vaikka lapsiperheen tuilla ei paljon juhlita, ja yksinhuoltajalla on varmasti vielä tiukempaa, niin kyllä jotenkin pärjää. Olet vielä nuori, ja ehdit parin vuoden "mammaloman"jälkeen opiskella, päästä työelämään ja rakentaa elämää. Toivottavasti sinulla on lapsen isä tukena, ja muutenkin perhe tai ystävät lähellä. Meillä on eletty nyt viimevuodet miehen palkalla (4 henk.perhe+vauva tulossa) kun olen ollut kotiäitinä, ja vaikka välillä on ollut tiukkaa rahan kanssa, omista lapsista saa niin paljon iloa ettei sitä mitata rahassa.

 

["plussa"]

Niiiiiin, ja mies tosiaan lähtee heinäkuussa armeijaan. On ollut lykkäystä koulun takia. Ja hän ei tosiaan haluaisi sitä enempää lykätä. Elämme avoliitossa.

 

["Enni"]

Mä sanoisin vielä, että mieti oman itsesi kannalta. Onko tukea saatavissa, oletko valmis sitoutumaan näin vaativasti. Abortti on yksi vaihtoehto ja naisella on siihen oikeus. Lapsen antaminen adoptioon on yksi vaihtoehto.

 

["vieras"]

Esteet lapsen saamiselle kuulostavat tekosyiltä. Ei ole edes mitään mieleisiä opintoja kesken. Sitäpaitsi uusi elämä menee kaiken edelle.

 

[jnjbn]

Eikös armeija maksa mm. vuokrat armeija-ajalta? Mun mielestä näin. Googletus kertoo että näin on eli helpottanee huomattavasti =) kunhan nyt vaan pysytte siinä samassa asunnossa. Siinä oli joku raja ettei asuntoa saanut juuri silloin vaihtaa.

 

[Elämä on.]

Tulin suunnittelematta raskaaksi 18v, enkä onnekseni suostunut aborttiin. Kaikkea muuta, kuten opiskeluja on ehtinyt myöhemminkin. Sukulaiset on auttaneet lapsen hoidossa. Pärjätty on hyvin työttömänä, opiskelijana ja yksinhuoltajanakin. Käsi sydämellä, eipä ole tarvinnut katua hetkeäkään lapseni elämää!
Muista myös ettet voi suunnitella elämää täysin "valmiiksi", et voi tietää vaikka tämä olisi ainoa lapsi jonka voit koskaan saada! Ole siis kiitollinen ja ota rohkeasti vastaan mitä elämä antaa. Asioilla on tapana järjestyä. Lapsesi voi elää vain tämän ainoan kerran ja tarvitsee sinua nyt.

 

["vieras"]

Kun avomies on armeijassa, saatte sotilasavustusta. Me saatiin ainakin uusi vauvan sänky ja muuta vauvan tarviketta. Sossu maksoi sairaalamaksun ja tarvittaessa hain toimeentulotukea muutenkin.

Ihan hyvin rahallisesti pärjättiin.

 

[Klarissa]

Itse olen 18-vuotiaana tullut raskaaksi ja tyttö syntyi kun olin 19-vuotias. Ruusuisia kuvitelmia ei kannata maalailla että helppoa olisi aina mutta hyvin meillä on mennyt ja aina pärjätty. Isovanhemmat ja sukulaiset korvaamattomia eli tukiverkostoa tarvitaan mutta sitä tarvitaan jos lapsia tekee vanhemmallakin iällä. Jos sulla mies kuvioissa, joka töissä /opiskelee ja on sinulle hyvä niin miksi ei? Yksikin pärjäisit varmasti hyvin, mutta rankempaa tietenkin kun vastuussa olisit yksin. Meillä tyttö aloitti päiväkodin 2-vuotiaana, minä mernin kouluun. Tiukkaa teki rahallisesti ensimmäisen koulu vuoden mutta sitten helpotti. Nyt tyttö aloittaa esikoulun syksyllä ja minä työelämässä. Suunitelmina viiden vuoden aikana tehdä toinen lapsi, ehkä kolmaskin sekä ryhtyä yrittäjäksi. Taloudellinen tilanne hyvä. On varaa matkustella ja tehdä mieleisiä asioita. Päivääkään en vaihtaisi pois, uloskin olen kavereiden kanssa päässyt aina kun siltä tuntunut ( ei kyllä kovin usein) , harrastanut olen jne. Niin ja minä olin yksin lapsen kanssa esimmäiset kaksi vuotta.

Äitiyspäivärahaa saat ensimmäiset 10kk ( suunnilleen) ja sitten voit lähteä töihin /kouluun tai jäädä kotiin jolloin saat kotihoidontukea. Jos pienet tulot, tarha maksut ilmaiset tai pienet. Lapsen tavaroiden hankinnassa kannattaa käyttää järkeä, niihin saat menemään monia tuhansia. Käytettyinä saa myös halvalla ja hyviä. Voisitko neuvolassa käydä juttelemassa? Onko sulla ketään jonka kanssa voisit jutella? Abortin on pari mun ystävää tehnyt ja kumpikin miettii haikeudella mitä jos, entä jos...Heillä juuri syynä elämäntilanne. Valinta on sinun ja sun se on tehtävä. Tsemppiä! Paljonko rv?

 

[....]

Mitä mieltä mies raskaudesta?

 

[aapee.]

Meillä vissiin maksaisi puolet vuokrasta, eli tuon miehen puoliskon? Kun vuokrasopimus on kuitenkin molempien nimillä. ?

Pakko kyllä myöntää, että hieman pelottaa myös esim meidän vanhempien reaktiot jos päätämme lapsen pitää. Tai minua lähinnä kaikista eniten isäni reaktio. Olen aina ollut isintyttö, vaikka isä ei mitenkään suuresti lapsi-ihminen olekaan, ja hän on muutenkin hiukan kärkäs yms. Mutta kaippa ne asiat jotenkin selkiytyisi. En tiedä.

 

[aapee.]

Mies yhtä häkellyksissä kuin minäkin. Hän luultavasti vielä enemmänkin. Emme ole ihan hirveästi ehtineet asiasta juttelemaan, mutta mitä häntä yhtään tunnen, niin häntä luultavasti kaikista eniten pelottaa se, miten lapsi vaikuttaisi hänen arkeensa. Mies kun on melko paljon menevämpi kuin minä. Minä viihdyn paljon kotona, tykkään kotitöistä yms. ja hän taas viihtyy salilla ja kaupungilla.

 

[..]

nostelen tätä