Ainahan sitä voi yrittää. Joudutte varmasti joka tapauksessa olosuhdeselvitykseen eli sossut tapaa teitä molempia ja antaa lausunnon. Voi olla että joudutte sovitteluunkin vielä eli kovin nopeasti sitä päätöstä ei sieltä käräjäoikeudesta saa.
Itse suhtaudun varauksella kaikkiin näihin etiin jotka väittää että lähi tekee kiusallaan vaan kaikkia tempauksia. Olitko sairaalahoidossa masennuksen vuoksi? Koska masennus meni remissioon? Oletko yhä jossain hoidossa? Lääkitys? Terapia? Millainen on sun elämäntilanne muuten? Pystytkö käymään töissä? Harrastamaan? Laittamaan ruokaa ja siivoamaan? Millainen tukiverkosto sinulla on? Millainen koti? Käykö lapsi päiväkodissa, onko sun mahdollista häntä sinne viedä ja hakea tarvittaessa?
Näitä asioita tulee sossu selvittämään ja punnitsemaan lapsen edun näkökulmasta. Jos tilanne on se, että olet ollut pitkällä hoitojaksolla sairaalassa, päässyt pois kuukausi sitten, et enää käy terapiassa tai omasta mielestäsi tarvitse lääkitys, asut pienessä yksiössä, saat toimeentulotukea eikä sinulla ole harrastuksia tai tukiverkostoa, niin vaikeaa olisi kuvitella että tapaamissopimusta lähettäisiin kovin pian muuttamaan. Riippuu tietenkin myös isän elämäntilanteesta.
Kuinka tuore asia tämä on, että olet hakenut pidempiä tapaamisaikoja? Ennemmin kun heti menette oikeuteen (johon muuten lapsen isä voi myös vetää kaikki koskaan sun masennuksen aikanakin sanomat asiat) niin kannattaisiko kuitenkin yrittää todistaa miehelle ja sossuille että elämä on kaikin puolin kunnossa? Ihan pitkältäkin ajalta. Puoli vuottakin on vielä lyhyt aika jos masennus on ollut todella paha. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii.